Erotako vai ei?

Emme tosiaan ole mikään tuore pari vaan yhteiseloa on takana reilu 13v. Lapsia olisimme halunneet jo aiemmin, mutta ensin ei tärpännyt ja kävimme hoidoissa, näistä tuloksena kaks keskenmenoa. Meille jopa sanottiin, ettemme ehkä koskaan saisi lasta. Yllätys oli melkoinen kun sitten plussasin, pelko keskenmenosta varjosti raskautta, mutta kaikki meni hyvin ja saimme ensimmäisen lapsemme. Ja toisen raskauden huomasin tai aloin epäillä kun esikko oli 5kk. Tämä oli ensimmäinen kerta kun mieheni petti, syyt tähän on molemmilla selvillä, vaikkei ne siihen kuitenkaan oikeuta... Mies oli viihteellä kyllä, mutta ennen tuota hän oli kuullut suru-uutisen (hänen isänsä kuollut) ja lisäksi toinen kaksosistamme oli tuolloin sairaalassa leikkauksessa ja meillä oli enemmän ja vähemmän riitoja, lähinnä väsymyksestä johtuvia. Kaksosillamme oli koliikki, jonka takia valvottivat aina 7kk ikään, nyt hiukan vähentyneet onneksi. Lisäksi toisella kaksosistamme sydänvika ja oli tuolloin sairaalassa leikkauksessa. Mies rakastaa lapsiaan ja on heistä onnellinen, mutta kaksosten koliikki aiheutti molemmille väsymystä, minulle eniten ja väsyneenä tulee sanottua asioita, joita ei tarkoita jne. ap

kun mua väsytti ja muija nalkutti niin mulla on oikein käydä vieraissa ja sitten vaimo antaa taas anteeksi kun tarpeeksi selittää.

Vuava-aika on raskasta aikaa ja varsinkin kun teillä on kolme noin pientä. Meille syntyi lapset pienellä ikäerolla (ihan halutusti) mutta en olisi uskonut kuinka rankkaa se oli parisuhteen kannalta. Olimme eron partaalla mutta pikkuhiljaa muksujen kasvaessa elämään löytyi lisää iloa. Toivotan teille kovasti tsemppiä ja vain yhdestä asiasta muistutan, älä käytä miehesi pettämistä enää lyömäaseena, jos kerran se on keskusteltu ja käsitelty niin älä kaiva sitä esille. Uusia riitoja ja erimielisyyksiä tulee mutta ottakaa ne yksi kerrallaan eikä sekoiteta vanhoja juttuja mukaan. Onnea matkaan!

Mitä ihmeen neuvoja te oikein annatte ap:lle?? Kerran pettäjä, aina pettäjä. Pitää kunnioittaa itseään sen verran että ei jää pettäjän luokse, jotain rajaa! Onko mikään nöyryyttävämpää kuin se?! Nyt ap ota itseäsi niskasta kiinni, suhteenne on ohi, katui mies vaikka kuinka paljon. Vai kuinka paljon hän mietti sinua silloin kun päätti mennä sänkyyn toisen naisen kanssa? Ei tuollainen varmasti koskaan unohdu, ja ainakin minun olisi mahdoton enää jatkaa sellaisessa suhteessa vaikka mies tekisi mitään. Pettäminen tuhoaisi luottamuksen niin täydellisesti ettei siinä vaiheessa enää jatketa yhdessä. Miettiköön miehesi loppuelämänsä oliko sen arvoinen pano että menettää perheensä.

kun, että jäi kiinni pettämisestä!

Hyvä havaita myös näitä päätöksiä. Olen iloinen puolestanne.



Yhdessä pysyminen ei ole helppoa ja vaatii varmasti työtä tulevaisuudessa. Ja vaikka joskus päätyisitte eroon,niin tietäisitte yrittäneenne. Nyt haastatte itsenne ja parisuhteenne. Uskon, että mikäli tulos on onnistunut on teillä tulevaisuudessa onnellisempi parisuhde kuin ennen tätä kriisiänne. Otatte hienosti vastuuta itsestänne, parisuhteestanne, sitoutumisestanne ja perheestänne.



Minua ihmetyttää epäilijöiden asenne. Toki pettäminen sattuu ja jättää arvet. Mutta eikö rakkauteen kuulu myös toisten vikojen hyväksyminen? Se ei tarkoita samaa kuin sinisilmäisyys.



Minä uskon, että aito anteeksianto on tekona sellainen, joka vain synnyttää lisää rakkautta. Mikäli vain parisuhteen kumpikin osapuoli rehellisesti tilanteen ja oman roolinsa siinä ymmärtää.



Ja jos ap:n puoliso toistaa tekonsa, niin siitä pitää tehdä uudet johtopäätökset hänen kyvystään sitoutua parisuhteeseen ja omaan kasvuunsa.



Ap:lle ja miehelle joka tapauksessa voimia ja toivon mukaan rakkauden täyteisiä vuosia.

Mitä ihmeen neuvoja te oikein annatte ap:lle?? Kerran pettäjä, aina pettäjä. Pitää kunnioittaa itseään sen verran että ei jää pettäjän luokse, jotain rajaa! Onko mikään nöyryyttävämpää kuin se?! Nyt ap ota itseäsi niskasta kiinni, suhteenne on ohi, katui mies vaikka kuinka paljon. Vai kuinka paljon hän mietti sinua silloin kun päätti mennä sänkyyn toisen naisen kanssa? Ei tuollainen varmasti koskaan unohdu, ja ainakin minun olisi mahdoton enää jatkaa sellaisessa suhteessa vaikka mies tekisi mitään. Pettäminen tuhoaisi luottamuksen niin täydellisesti ettei siinä vaiheessa enää jatketa yhdessä. Miettiköön miehesi loppuelämänsä oliko sen arvoinen pano että menettää perheensä.

Anteeksianto on vaikeaa, mutta joskus pitää niellä ylpeytensä, ja antaa toinen mahdollisuus .itselle, puolisolle ja ennenkaikkea lapsille. Jos meis on hyvä isä, yrittäkää vielä. Lastenhoidossa hänestä on korvaamaton apu.

VAikeaa se tulee olemaan. Mutta kolmen noin pienen lapsen YH:na ei välttämättä ole yhtään helpompaa. Mikäli rakkautta puolin jos toisin riittää, yrittäkää vielä. Sitten on helpompi erota kun tietää ainakin yrittäneensä.

T: Nelikymppinen, joka vasta nyt on ymmärtänyt ettei elämä oikeasti ole vain mustavalkoinen, joko tai....

ettei mies pettäisi uudestaan. taukohan olisi miehelle ihanteellinen paikka elää vähän vapaata poikamieselämää ja lentää kukasta kukkaan. naiset ne jää kotiin itkemään. miehet käsittelevät "suruaan" vähän toisella tavalla...pettämisestä koituu siis miehelle vain hyötyä, saa kivan hengähdystauon raskaasta perhe-elämästä ja seksiäkin tarjoutuu, uutta ja jännittävää. anteeksi tämä raadollisuus, mutta ihan oikeasti, olen nähnyt maailmaa.

Sillä minä tiedän useammankin tapauksen, jossa kaikki on loppujen lopuksi kääntynyt hyvin. Ei se helppoa ole, mutta ehdottomasti kaiken tuskan arvoista!

Hyvä havaita myös näitä päätöksiä. Olen iloinen puolestanne. Yhdessä pysyminen ei ole helppoa ja vaatii varmasti työtä tulevaisuudessa. Ja vaikka joskus päätyisitte eroon,niin tietäisitte yrittäneenne. Nyt haastatte itsenne ja parisuhteenne. Uskon, että mikäli tulos on onnistunut on teillä tulevaisuudessa onnellisempi parisuhde kuin ennen tätä kriisiänne. Otatte hienosti vastuuta itsestänne, parisuhteestanne, sitoutumisestanne ja perheestänne. Minua ihmetyttää epäilijöiden asenne. Toki pettäminen sattuu ja jättää arvet. Mutta eikö rakkauteen kuulu myös toisten vikojen hyväksyminen? Se ei tarkoita samaa kuin sinisilmäisyys. Minä uskon, että aito anteeksianto on tekona sellainen, joka vain synnyttää lisää rakkautta. Mikäli vain parisuhteen kumpikin osapuoli rehellisesti tilanteen ja oman roolinsa siinä ymmärtää. Ja jos ap:n puoliso toistaa tekonsa, niin siitä pitää tehdä uudet johtopäätökset hänen kyvystään sitoutua parisuhteeseen ja omaan kasvuunsa. Ap:lle ja miehelle joka tapauksessa voimia ja toivon mukaan rakkauden täyteisiä vuosia.

Emme tosiaan ole mikään tuore pari vaan yhteiseloa on takana reilu 13v. Lapsia olisimme halunneet jo aiemmin, mutta ensin ei tärpännyt ja kävimme hoidoissa, näistä tuloksena kaks keskenmenoa. Meille jopa sanottiin, ettemme ehkä koskaan saisi lasta. Yllätys oli melkoinen kun sitten plussasin, pelko keskenmenosta varjosti raskautta, mutta kaikki meni hyvin ja saimme ensimmäisen lapsemme. Ja toisen raskauden huomasin tai aloin epäillä kun esikko oli 5kk. Tämä oli ensimmäinen kerta kun mieheni petti, syyt tähän on molemmilla selvillä, vaikkei ne siihen kuitenkaan oikeuta... Mies oli viihteellä kyllä, mutta ennen tuota hän oli kuullut suru-uutisen (hänen isänsä kuollut) ja lisäksi toinen kaksosistamme oli tuolloin sairaalassa leikkauksessa ja meillä oli enemmän ja vähemmän riitoja, lähinnä väsymyksestä johtuvia. Kaksosillamme oli koliikki, jonka takia valvottivat aina 7kk ikään, nyt hiukan vähentyneet onneksi. Lisäksi toisella kaksosistamme sydänvika ja oli tuolloin sairaalassa leikkauksessa. Mies rakastaa lapsiaan ja on heistä onnellinen, mutta kaksosten koliikki aiheutti molemmille väsymystä, minulle eniten ja väsyneenä tulee sanottua asioita, joita ei tarkoita jne. ap

kun mua väsytti ja muija nalkutti niin mulla on oikein käydä vieraissa ja sitten vaimo antaa taas anteeksi kun tarpeeksi selittää.

palataan asiaan kun tiedät. Ja muista katkeruus estää uskon tulevaan.

Vai että mies ei pettäisi yksinasuessaan. Miten minulla on sellainen tunne, että mies painuu suoraan sen eukkonsa luo jonka kanssa on sinua pettänyt!

Minusta ap teki oikean ratkaisun jäädessään ja antaessaan miehelleen mahdollisuuden. Tie tulee olemaan raskas, mutta voi hyvinkin olla onnellinen lopputulos eli rakkaus voittaa. Minusta liian moni katsoo elämää mustavalkoisin silmin ja sit myöhemmin itketään, että sen ja sen asian olisi voinut tehdä toisin.

Mikään ei oikeuta miehesi pettämistä, mutta teksteistäsi saa sen kuvan, että oikeasti välität miehestäsi ja lapsistasi ja olet valmis yrittämään kaikkesi, jotta voisitte jatkaa yhdessä.



Jätä omaan arvoonsa näiden kommentit, joiden mielestä pitää laittaa kerrasta poikki, ihminen on erehtyväinen ja teidän elämänne on varmasti raskasta kun lapsenne ovat vielä pieniä ja toisella kaksosistanne sydänvika, toivottavasti leikkaus auttoi.



Tuttavapiirissämme on viisi tapausta, joissa jompi kumpi pettänyt ja heistä kolme ovat päättäneet vielä yrittää ja kaikki saivat suhteensa kuntoon. Aikaa se vei ja oli raskasta, mutta kaikki ovat sanoneet, että ovat nyt ehkä jopa onnellisempia kun aiemmin ja että tuo kokemus lisäsi heidän suhteeensa lujuutta.



Voimia teidän perheelle ja toivottavasti saatte vielä monia rakkauden täyteisiä vuosia perheenä *halaus*

Mikään ei oikeuta miehesi pettämistä, mutta teksteistäsi saa sen kuvan, että oikeasti välität miehestäsi ja lapsistasi ja olet valmis yrittämään kaikkesi, jotta voisitte jatkaa yhdessä. Jätä omaan arvoonsa näiden kommentit, joiden mielestä pitää laittaa kerrasta poikki, ihminen on erehtyväinen ja teidän elämänne on varmasti raskasta kun lapsenne ovat vielä pieniä ja toisella kaksosistanne sydänvika, toivottavasti leikkaus auttoi. Tuttavapiirissämme on viisi tapausta, joissa jompi kumpi pettänyt ja heistä kolme ovat päättäneet vielä yrittää ja kaikki saivat suhteensa kuntoon. Aikaa se vei ja oli raskasta, mutta kaikki ovat sanoneet, että ovat nyt ehkä jopa onnellisempia kun aiemmin ja että tuo kokemus lisäsi heidän suhteeensa lujuutta. Voimia teidän perheelle ja toivottavasti saatte vielä monia rakkauden täyteisiä vuosia perheenä *halaus*

Ihminen on todellakin erehtyväinen. Toivon ap:n perheelle kaikkea hyvää!

Se mitä vielä kehottaisin harkitsemaan eli hankkimaan apua kotiin lasten kanssa. Vaikka miehesi hoitaisikin osan öistä niin varmasti päivälläkin olisi töitä lisäkäsille. Kysy vaikka neuvolasta voitteko saada teille hoitajan kotiin, saat itse levätä välillä päivällä ja toisaalta aikuisen jonka kanssa jutella.



Minä halusin hoitaa kaikki lapseni itse, meillä 5lasta 1v ikäeroilla ja sen seurauksena sitten sairastuin masennukseen. Miehen annoin välillä hoitaa, mutta aivan liian vähän siihen nähden, että kaikki lapsemme kuopusta lukuunottamatta olivat huonoja nukkujia, kolmella oli koliikki ym. ja univelkaa ym. kertyi ja olimme jo eron partaalla sillon. Nyt uuden vauvamme kanssa aion toimia toisella tavalla ja ottaa kaiken tarjotun avun vastaan.

Se on varmasti sellainen päätös minkö sadon tulette vuosien yhteiselon aikana huomaamaan. Uskon että jos vain haluaeet sitoutua toisiinne ja hoitaa yhdessä tämä tilanne niin varmasti tulette lähentymään toisianne todella paljon.Eikös timantitkin hionnu kovassa paineessa.



Joku kirjoitti että luottamus on täysin menetetty. Itse olen sitä mieltä että luottamuksen voi kyllä rakentaa uudelleen. Eikös anteeksianto ole myös sitä että aletaan rakéntamaan suhdetta uudestaan toisen virheistä huolimatta. Rakkauskin varmasti syvenee kun toinen huomaa että tuo rakastaa minua sittenkin huonoista puolistani huolimatta. Ja on ihan mahtavaa huomata miten toinen on sitoutunut minuun.



Muiden miinusmerkkisistä kommenteista...Jätä ne omaan arvoonsa. Hanki ja hankkikaa paljon hyvää tietoa siitä miten voitte kasvattaa ja rakentaa keskinäistä suhdetanne. Sen sijaan että hankkisitte tietoa siitä miten pääsette toisistanne mahdollisimman nopeasti eroon. Välillä tuntu että tämäkin palsta on vain sitä varten miten saataisiin mahdollisimman monet parit eroamaan. Ikävä kyllä.Ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella. Ja jos nyt eroaisitte niin varmasti veisitte tuleviin suhteisiinne samat viat kuin tässäkin liitossa. Vikoja ei tulisi koskaan käsiteltyä. (En tarkióita väheksyä miehesi tekoa yhtään ) Mutta niinhän se on että eivät ne viat pakenemalla korjaannu.



Miettikää myös avoimesti olisiko joku syy miehen tekoon. Me olemme huomanneet miten arki vie mennessään. Kun suhdetarpeet eivät täyty tunnesuhde kärsii, arkisuus nousee esiin,tulee pettymyksiä. Vaarana katkeruus ja itsekkäät vaatimukset. Siitä seuraa haavoittunut tila josta ikävä kyllä on vaarana ulkopuoliset suhteet tai tarpeiden kieltäminen.



Katkeruus on kamala tauti. Varjele itsesi siltä juurelta. Se vie elämänilon itseltä ja lopulta koko perheeltä. Se tarttuu kaikkiin perheenjäseniin, lapsiin asti. Se on hirveä perintö minkä lapsilleen voi jättää. Itse olen tällaista "sukukirousta" vierestä seurannut. Onneksi siltä itse välttynyt. Mutta en usko että sinulla on siihen "taipumusta" jos noin hienosti olet osannut miehellesianteeksi antaa.



Kiinnittäkää huomiota myös yhteiseen aikaan. Avioliittoleireillä on kerrottu että 15 tuntia jakamatonta aikaa puolisoiden kesken viikossa! Se kuullostaa paljolta ja tuntuu että mistä sen ajan repii. Itselläkin 3 pientä lasta. Meillä tv ja netti on kiinni iltaisin jos molemmat olemme illalla kotona. Kotitöiden teko, ulkoilu, lastenkanssa leikkiminen....yhteistä aikaa löytyy paljon kun vain oikein miettii...



Tsemppiä teille ja kärsikää toisianne ;O) Ihan OIKEESIT toivon että saatte liittonne ja suhteenne korjattua. Ette oo ainoita aviopareja ongelmienne keskellä. Niitä on kaikilla, erilaisia vain. Muistan teitä molempia iltarukoiksissani ja lapsianne myös.



Eilenen nro 13 :O)

Mä en ole koskaan ymmärtänyt näitä jotka ovat sitä mieltä, että puolison yksittäisen virheen takia on järkevää rikkoa perheeltä koti.



Avioliittolupauksessa luvataan tahtoa rakastaa. Vaikka ei aina rakastaisikaan, niin luvataan tahtoa eli yrittää rakastaa. Se on mun mielestä viisas ajatus.



Teillä on varmasti aika rankkaa ollut noin pienten kanssa. Joku viisas on sanonutkin, että pienten lasten vanhemmille ei pitäisi myöntääkään eroja kuin poikkeustapauksissa (siis väkivalta jne.), koska väsyneenä ihmiset eivät tee järkeviä päätöksiä. Ja kaikki pienten lasten vanhemmat ovat väsyneitä.



Jos saatte ongelmanne ratkottua, niin olette varmasti vahvempia jatkossa.

En koe olevani sinisilmäinen, vaikka annoin pettämisen anteeksi. Olen elänyt väkivaltaisen miehen kanssa ja sillon olin sinisilmäinen, suhde päättyi vasta kun mieheni hakkasi minut sairaalakuntoon.



Mieheni kyllä katuu muutakin kun vaan pettämistä, mm. sitä ettei ollut tukenani kun toinen kaksosemme oli leikkauksessa.



En aio ottaa pettämistä esille enää myöhemmin "aseena" muissa riidoissa. Omat vanhempani tekivät mm. näin ja olivat myös katkeria millon mistäkin ja monta muutakin asiaa tekivät väärin. Tiedän mitä on huono lapsuus ja sitä en omille lapsilleni halua. Mutta kaikkea kokemaamme en ala täällä puimaan, tiedämme sen itse ja se on tärkeintä.



Ennen tätä olin sitä mieltä, että jos mies pettää niin sitä en voi antaa anteeksi. Mutta vaikkei mikään oikeuta mieheni pettämiseen niin tiedämme miksi niin kävi ja osaamme jatkossa välttää sen. Ja kuten aiemmin jo sanoinkin niin en ole valmis luovuttamaan näin helpolla, sillä mies on muuten ihana ja hyvä isä. Ja kuten joku sanoi niin ihminen on erehtyväinen ja tosiaan jos nyt eroaisimme niin samat ongelmat siirtyisivät todennäköisesti seuraavaan suhteeseen.



Yhteiseen aikaan aiomme tosiaan jatkossa myös panostaa, lastemme kummit ovat luvanneet ottaa lapset kerran tai kaks viikossa illaksi heille hoitoon ja sillon saamme olla kaksin plus tietty lisäksi se aika koko perheenä kun mies ei ole töissä.



Näinhän se on, että naimisiin mennessä luvataan tahtoa rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Itsekin uskon tuohon, että jos saamme asiamme selvitettyä niin suhteemme on sitä vahvempi/syvempi ja toivottavasti myös rakkaus toiseen syvempää.



Kiitos vielä kaikille oikein paljon asiallisista vastauksista ja neuvoista, muut jääköön omaan arvoonsa. Siitä lastenhoitajasta sen verran, että halutessamme se löytynee lähipiiristä. Eräs tuttumme joka on lähihoitaja ammatiltaan ja toiminut pph:na, mutta nyt työtön niin häneltä aiomme kysyä ensin. Hän olisi lapsillemme tuttu ennestään.



ap

ihminen on erehtyväinen.. Itse en ole fyysisesti pettänyt mutta henkisesti kyllä kun ajauduin läheisiin väleihin työkavein kanssa. Mielestäni se on pahempi asia mitä joku yhden kerra nfyysinen hairahdus. Mutta jokainen tilanne on erilainen ja itse en ollenkaan allekirjoita väitettä jos kerran pettää niin aina pettää. Me keskusteltiin tilanne ja mulla on edelleen tämä ystävä mutta tilanne on ihan eri ja meillä menee avioliitossa paremmin ku koskaan, tuli kaikki mahdollinen keskusteltua selväksi. Mieheni on myös tosi vanhoillinen ja oli ennen tuota sitä mieltä että se on kerrasta poikki jos tulee jotain kolmanteen liittyviä ongelmia mutta niin ne ihmiset, yksi sun toinenkin, kasvaa ja oppii erheistään.. Tsemppiä, mä voisin kuvitella että en eroaisi, en jäisi pelkästään lasten takia mutta jos on kiintymystä ja rakkautta kuitenkin jäljellä.

Oma nykyinen aviomieheni petti minua suhteemme alussa, lääkäri arvioi että toipuminen kestää 3 VUOTTA ja niin se suunnilleen kestikin. Olemme siis edelleen yhdessä, pettämisestä on kohta 10 vuotta aikaa ja nyt se siis ei vaivaa minua lainkaan (aivan rehellisesti voin sanoa tämän). Näen nyt paremmin kokonaistilanteen ja ymmärrän mieheni motiiveja. Meillä ei ollut silloin lapsia, mutta nyt on. Mieheni on aivan mahtava isä ja olen onnellinen siitä, että pysyimme yhdessä ja olemme päätyneet tällaiseen elämäntilanteeseen.



Ja mieheni ei ole pettänyt minua uudestaan, siitä olen aivan varma :-)



Ap - en sano, mitä sinun pitäisi tehdä, mutta sen tiedän, että 3 kk on aivan liian lyhyt aika päätösten tekemiseen.

Oliko nro 43 kun sanoi, että 3kk on liian lyhyt aika päätöksen tekemiseen. Tajuan tuon itsekin, että se on liian lyhyt aika tehdä lopullista päätöstä, mutta sen päätöksen kuitenkin tein, että en eroa heti vaan katson saammeko suhteemme vielä toimimaan. Tiedän sen vievän aikaa enkä odota, että kaikki tapahtuisi hetkessä. Olen kuitenkin valmis tekemään kaikkeni (kuten miehenikin), jotta avioliittomme ei päättyisi eroon vaan olisimme joskus tulevaisuudessa onnellisia yhdessä perheenä.