Pitäisikö valittaa liikunnanopelle "pärstäkerroinnumerosta*

pärstäkerroin-asioita. Alkaa näemmä jo koulussa jatkuu työpaikalla jne.

Yleensä vaikuttaa vielä se, miten sporttisesti lapsi on pukeutunut. Omassa lapsuudessani kiitettäviä liikuntanumeroita saivat nätisti puetut tytöt. Pullukka ei mitenkään voinut saada hyvää numeroa vaikka olisi ollut hyvä ja aktiivinen tunneilla.



Oma liikuntanumeroni oli aina 8, vaikka olin luokkani paras kaikilla juoksumatkoilla, hyvä pallopeleissä, pärjäsin koulujen välisissä kisoissa ja olin aina tunneilla aktiivinen.

Liikuntavaatteeni vain olivat vanhoja kirppisrytkyjä.

yläasteella, jos ope tiesi ihmisen harrastavan pesäpalloa, kuntamme "kansallisurheilua". Se

eli on muutenkin urheilullinen. Eipä ole sitä opelle mainostanut... ilmeisesti pukeutuminen ja tyyli vaikuttaa open arvosteluun. Mielestäni olisi ansainnut 9 todistukseen. Nyt vasta kasilla mutta ensi vuonna valitan ihan varmasti jos sama meno jatkuu... lapsi haluaa lukioon jossa kaupungin korkein kerkiarvo, joten liikunnannumerokin vaikuttaa asiaan

t.ap

Pakkoko sille opettajalle on vittuilla niin paljon että numero tippuu??

Pärstäkerroinhan käytännössä tarkoittaa juuri tätä. Jos on aktiivinen ja vähintäänkin neutraali mieluiten mukava opettajalle niin pärstäkertoimella saa numeroa ylös päin.



Onko tämä sitten huonoa asia?



Ainakin se opettaa työelämää varten missä pärstäkertoimella voi saada palkankorotuksen taikka potkut. Asia olisi hyvä sisäistää jo koulussa. Jos homman oppii liikunnan numerolla niin se on aikalailla pehmeämpi tapa kuin saada kenkää töistä.

Minä kärsin myös tästä pärstäkerroinnumerosta. Vaikka yritin, olin aina mukana, huhkin ja rehkin, oli numero aina 7 tai 8. Väitän, että olin myös yleiskunnoltani parempi kuin punkerot luokkatoverit. Vihdoin viimein sitten ammatillisessa oppilaitoksessa sain numeron sen mukaan, mitä yritin.



Suurin ongelma peruskoulun yläasteella oli, että numeroon vaikutti yleisurheilutulokset. Minä en ollut pikamatkojen menijä tai posketon pituushyppääjä, mutta kestävyysmatkoilla sitäkin kovemmassa kunnossa.



Sinuna ottaisin rehtoriin yhteyttä. Kysyisit muina miehinä, että mikä on linja tässä liikuntanumeroiden antamisessa. Tosin varaudu siihen, että liikuntamaikat ovat tyranneja - lapsesi liikuntatunnit voivat muuttua tosi tympeiksi.



Jostain syystä useimmat liikuntamaikat ovat olleet todella ikäviä. Ja tässä, jos missä vaikuttaa ketkä ovat vanhempasi, mitä työtä tekevät, kenet tuntevat.

Käytöksen kuuluu vaikuttaa numeroon, pärstäkerroinnumero taas tulee ihan muilla perusteilla.

TOIVOTTAVASTI oikea tulee äityyslomalta (on kuulemma koulun suosituin ope). Lapseni ei todellakaan vittuile opettajalle, jos sellaiseksi ei lasketa sitä että yrittää saada oikeudenmukaisuutta (ope lasku coopperin testin kierrokset väärin ja vaikka 20 muuta opiilasta todisti että lapseni oli ohittanut heidät kahdesti, open laskujen mukaan kierroksia oli 2 vähemmän).

Mitenköhän perhe tähän voisi vaikuttaa, molemmat vanhemmat johtavissa tehtävissä isossa it-firmassa

Luin ketjua ja huomasin toisenkin, jolla oli tämä sama ongelma kuin minulla: olin asianmukaisesti tunnille puettu, mutta en kalliisiin merkkivaatteisiin vaan edullisempiin saatuihin/perittyihin/kirpparilta/halpahallista ostettuhin vetimiin.



Meillä muuten oli pienellä paikkakunnalla helkutinmoinen SDP hegemonia. Jostain syystä puolueen jäsenien tenavat (työnantajakin tehdaspaikkakunnalla kaikilla sama) pärjäsivät kaikessa ihan mahdottoman hyvin - ainakin paperilla. Yh:n lapsella ei paljon ollut apua pärstäkertoimesta.

Meillä muuten oli pienellä paikkakunnalla helkutinmoinen SDP hegemonia. Jostain syystä puolueen jäsenien tenavat (työnantajakin tehdaspaikkakunnalla kaikilla sama) pärjäsivät kaikessa ihan mahdottoman hyvin - ainakin paperilla. Yh:n lapsella ei paljon ollut apua pärstäkertoimesta.

Kanssa pikkupaikkakunnalta kotoisin, jossa paperitehdas. Sain kyllä tarpeekseni sossujen meiningistä. Kokoomus saa ääneni ihan varauksetta.

Niissä tulee yllättävän paljon virheitä ku nimet ja rivit alkaa hyppiä... varsinkin jos monta sataa arvioitavana.

t. opettaja

ja toisessa koulussa muka samalla osaamisella ysin. Varmaan ja lehmät lentää...

Ainakaan en tuntenut ketään, joka olisi kympin saanut ilman lentopalloharrastusta. Ei varmaan tarvitse mainita, että opettaja oli itse varsinen lentopallointoilija (kyseessä ns. lentopallopaikkakunta).



Kieltämättä itseäkin jäi risomaan, etten koskaan saanut kymppiä, vaikka kaikista Coopereista, lihaskuntoteisteistä jne. sain parhaat tulokset, olin innokas joukkuepelaaja etenkin jääpallossa ja jalkapallossa, hyvä suunnistaja jne. ja oli vieläpä ne hyvät urheiluvaatteetkin ;)

Itse sain huonoja numeroita, koska harrastin 70-80-luvuilla "epämuodikasta lajia" eli uintia. Kaikki juoksijat ja pallolajien harrastajat oli suuria ja ihailtuja.

perusteluja hänen antamalleen arvosanalle. Asiasta täytyy voida ja uskaltaa keskustella.

ja toisessa koulussa muka samalla osaamisella ysin. Varmaan ja lehmät lentää...

Tätä sattuu yllättävän paljon.

Itse koin samanlaista "syrjimistä" myös. Koulun rehtorin lapsi sai kotitaloudesta 10 todistukseen. Hassua kyllä olimme parit aina kotitalouden tunneilla, saimme samat numerot kokeista (kaikki oikein, 10 totta kai!), teimme samat asiat prikulleen. Yhtä tunnollisesti, yhtä huolellisesti. Arvaas vaan, sainko minä 10? En todellakaan.

Kauhean paljon en jaksa uskoa opettajien ammattimaisuuteen näissä numeroasioissa. Ja on joukossa ihan oikeita simputtajiakin.

Ehkä nykyopet ovat jo saaneet koulutusta näidenkin asioiden suhteen.

Lukion opettaja ei jostain syystä pitänyt minusta, pomputteli tahallaan aiheettomasti istuinpaikkaani ympäri luokkaa.



Laittoi sitten keväällä ehdot, ihan niin huono ollut, ei kyllä kovasti motivaatiota lisännyt opettajan käyttäytyminen. Juttelin asiasta luokanvalvojan kanssa joka myös ihmetteli asiaa - muissa aineissa kun pärjäsin ihan mukavasti. Hän järjesti minulle siirron toisen opettajan ryhmään ja jo seuraavassa todistuksessa oli numerona 8.



Tämä tapahtui 80-luvulla.

Hänelle ei sitten ollutkaan mitään muuta olemassa kuin luistelu, tamburiinin tahdissa kävely sekä pakolliset testit ja notkeus, notkeus, notkeus.



Itse harrastin erästä urheilulajia kansallisella tasolla pärjäten myös SM-kilpailuissa - hänelle niillä ei näyttänyt olevan mitään merkitystä, numero oli aina se sama 7.

varsinkin jos opettaja on vaihtumassa. Ehkä ennen annettiin numeroita vaikka millä periaatteella mutta mä tunnen hyvin paljon opettajia ja en usko että nykyään on enää tälläistä pärstäkerroinjuttua.



Se että ottaa asian esille voi tehdä paljon enemmän hallaa kuin se että antaa asian olla.



Kyllä mäkin koin nuoruudessa vääryyttä omasta mielestäni, mutta noilla välitodistuksilla ei loppupelissä ole mitään tekemistä oikeassa elämässä. Ja jos lapsesi on niin aktiivinen, loppupeleissä motivoisiko se häntä yhtään enempää.

Aine oli kylläkin ruotsi ja tämä tapahtui lukiossa. ENKÄ ollut ainoa (meidän koulu pärjäsi 5 vuotta huonoiten maakunnan (vai oliko se koko maan) tilastoissa ruotsin yo-kokeissa. Kaikki sitten muuttui kuin tuo eukko jäi äitiyslomalle).

Mulla oli yläasteella ruotsi 7-8 ja sain kokeista 7-8 ja tuo opettaja ei ollut mikään lepsu. Ei todellakaan.

Kaikki muuttui, kun menin lukioon ja tuo naispuolinen Hitler oli opettajana. Minä ja kaksi kaveria saatiin aika useasti identtiset pistemäärät (tai melkein samat). Esim. minä sain 78/100 pistettä, 1. kaveri sai 79/100 pistettä ja 2. kaveri sai 76/100 pistettä. Kaverit saivat viitosen, itse sain aina sen nelosen. Ekan vuoden jälkeen meni maku koko paskan kielestä. Koko lukion ajan sain nelosen (vaikka koe olisi mennyt viitosen tai kuutosen arvoisesti) ja koska kahta nelosta ei saanut olla peräkkäin, jouduin käymään toisen kurssin uudestaan.. Näin sitten meni rattoisasti neljä vuotta lukiossa (kävin ruotsin takia lukion neljässä vuodessa). Toisella kerralla sain kyllä sen viitosen, mutta..

Ja vika numerokin olisi ollut neljä, kävin kyseisen kurssin KOLME kertaa läpi ja rehtori armahti ja käski tuota eukkoa antamaan mulle vitosen.. KIIITOS! Ja tuolla muijalla oli kyllä niiiiin kyrsiintynyt ilme, kun se ilmoitti, että rehtori oli ehdottanut, että hän antaisi mulle 5.. Ja mikä tässä on hauskinta, niin se, että yo-koe lähti I;nä ja tuo ämmä oli niiin varma, ettei koe mene läpi.. Noh, koe tuli takaisin A:na ja olin saanut tollaset 20 pistettä enemmän.. Ainoastaan muutama piste jäi uupumaan B:stä. En tiedä mistä nuo ylimääräiset pisteet olivat tulleet, mutta niin se vaan oli!

Tuon jälkeen, olen unohtanut koko paskan kielen. Multa meni maku kokonaan lukiossa.



Ja oli meillä lukiossa myös äikän ope, joka antoi kauniille tytölle kymppejä ja muut saivat pelkkiä kaseja, vaikka olisivat olleet jopa parempia kuin tuo tyttö. Meillä oli yks tyttö, joka sai AINA kymppejä ja ope luki sen aineita ääneen. Eikä sen aineet olleet mitään hyviä, sellaista perus kamaa. Itse sain kaseja, vaikka yläasteella sain 9-10 (ja ala-asteella samaten). Ei se mua haitannut, mutta vitutti vaan (tai KAIKKIA vitutti) tuo, että tuo yks sai aina sen kympin.. Pilailtiin joskus, että luokan "rumin" voisi joskus salaa vaihtaa aineita tuon hikarin kanssa ja katsotaan saako siitä aineesta kympin :D Vasta tänä kesänä kuulin, että tuo antoi numerot pärstän mukaan.

Ja joo, liikkamaikat. Jösses. Mä kyllä ihmettelen sitä, että miten mä sain 8, vaikken edes ole urheilullinen. Tuo oli lukiossa. Yläasteella oli kolme eri opettajaa ja numerot sen mukaisia, yks antoi 6, toinen 7 ja kolmas 8.