Naapurinlapsi-ongelmaa :D

sanot että nyt meillä alkaa perheen omaa ohjelmaa / on jotain menoa. Sano, että tule vaikka lauantaina klo 14, silloin voidaan taas leikkiä yhdessä.

ja lapsi väittää aina vastaan, keskustelee, ei tajua miksi pitäisi mennä kotiin...

Mä sanoisin varmaan ensin lapsen vanhemmille, etten tykkää siitä, kun naapurin lapsi on aina meillä. Eihän sen vanhemmat välttämättä edes tiedä sen aina olevan teidän pihalla/teillä. Jos se ei auttaisi, niin varmaan sanoisin lapselle ystävällisesti, että nyt ei ole hyvä aika kyläillä, koska sulla on kotitöitä tehtävänä/ olette kohta lähdössä kylään tai kauppaan tms. samalla voisi sanoa, että tulöe vaikka huomenna käymään.



Kyllä muakin rasittaisi, jos omien lasten lisäksi kotona olisi jatkuvasti joku muu, joka ei edes leikkisi oman lapseni kanssa ja roikkuisi perässäni koko ajan.

Yleensähän lapset menevät kylään toistensa luo. Tässä tapauksessa tuo 7-vuotias kokee SINUT ap leikkikaverikseen, hänhän selvästi tulee sinun luoksesi kylään, koska ei kerran välitä leikkiä teidän 4-vuotiaan kanssa?



En ymmärrä miksi haluat olla lapsenvahtina ja seuraneitinä vieraalle lapselle. Kun lapsi tulee pihalle tai ovikelloa soittamaan, niin sano että nyt ei passaa tulla kylään ja lähetä hänet kotiin. Juttele myös hänen vanhempiensa kanssa - kohteliaasti tietenkin, kerro että lapsenne vaikuttaa yksinäiseltä kun on koko ajan tulossa teille, eikä se oikein sovi kun teillä on nyt pieni vauva jota pitää hoitaa ja 4-vuotiaasta ei ole seuraksi.



Vai miten toimisit jos joku aikuinen tulisi teille pyytämättä kylään joka päivä moneksi tunniksi?

että lapsella on ongelmia kotona, eikä siksi halua olla siellä yhtään. Vaikea tilanne. Ehkä voisit jotenkin kysellä mitä kivaa lapsi kotonaan tekee tms. Tietysti ei toisten asioiden urkkiminen kivaa ole, mutta mua oikeasti vähän epäilyttäisi tuollainen käytös. Onko lapsi siis päivisin paljon kotona, onko siellä muita? Ja on sekin musta vähän outoa, että roikkuu vauvassa kiinni. Toki jotkut lapset ovat kovasti kiinnostuneita vauvoista, mutta silti.

Minkä ihmeen vauvan kanssa tämä naapurin lapsi leikkii? Jos tarkoitat neljä vuotiasta ei hänen ikäinen ole enää vauva millään muotoa!

ja sano ettei saa enää hoitaa vauvaa. Miksi annat kanniskella yms. en itse antaisi.



Sanot että isompi lapsi ja hän ovat lähes samanikäisiä ja heidän tulee leikkiä yhdessä jos käy teillä ja sinä hoidat vauvan.



Mikä tässä on niin vaikeaa ettet voi lapselle osoittaa paikkaansa. Sanot että pyydät joskus hoivamaan mutta vain silloin kun sinulle sopii.



Rajat on laitettava tuolle touhulle.

Minkä ihmeen vauvan kanssa tämä naapurin lapsi leikkii? Jos tarkoitat neljä vuotiasta ei hänen ikäinen ole enää vauva millään muotoa!

minua ärsyttäisi varmasti myös. Tässä ei nyt auta muu kuin sanoa ihan suoraan tuolle lapselle että nyt ei sovi tulla kylään ja jos ei se toimi niin sitten sinun on pakko mennä puhumaan hänen vanhemmilleen, eihän tuollainen käy. Ja vauvaa älä anna sille naapurinlapselle, sano että jos tulee kyläään niin tulee leikkimään 4v:n kanssa, ei sinun tai vauvan.



Kun lapsi tulee soittamaan ovikelloa voit myös sanoa että tule esim. ylihuomenna klo 14-15 leikkimään. Eli siis tunniksi. Ja siis sen 4v:n kanssa. Tee rajat selväksi. Tiedän että voi tuntua tylyltä mutta se on sinun kotisi!

Mun tosi hyvä ystävä tuli kaverinsa kanssa meillä käymään. Tätä kaveria en ollut tavannut koskaan aiemmin. En nyt ihan muista tarkkaan, miksi tulivat, mutta yhdessä tulivat kuitenkin. jonkun ajan päästä tämä hyvä ystävä lähti kotiin, oli arki-ilta noin klo 5 ja silloin oli tapana, että kaikilla yleensä syödään illallinen ja hän lähti kotiinsa syömään. Meilläkin oli illallinen valmistumassa. Yllättäen tämä kaveri, jota minä en tuntenut lainkaan, sanoi, että hän jää vielä. Se tuntui heti jotenkin oudolta, kun emme tunteneet lainkaan. Hän ei sitten illan mittaan tahtonut lähteä mieltä ollenkaan! Eli ihan vieras tyttö oleili meillä. Vanhempanikin jo ihmettelivät asiaa ja mut laitettiin sitten sanomaan tytölle, että nyt olisi aika lähteä kotiin. Hän ei kehoituksestakaan meinannut ensin lähteä. Lopulta lähti sitten, kun lähdin saattamaan. Myöhemmin mulle selvisi, että hänen kotonaan oli alkoholiongelmaa ja mulle tuli tosi paha mieli siitä, että suorastaan heitin hänet pihalle. Tajusin vasta silloin, miksi oli viihtynyt meillä.



Tulee mieleen, että onko omassa kodissa tuolla tytöllä kaikki kunnossa. Vaikka kaikki olisi periaatteessa kunnossa, niin vanhempien välinpitämättömyys tms. voisi olla syy siihen, että viihtyy kylässä niin hyvin. Tuntuu oudolta, jos on pitkiä aikoja teillä eikä vanhemmat tiedä, missä tyttö on.



Voisitko jutella tytön äidin kanssa ja esim. vain todeta, että tyttö on kovin kiinnostunut vauvasta eikä lainkaan viihdy 4 v:n kanssa ja katsoa, miten äiti kommentoi asiaa.

naapurin tyttö tulee meille ja jos sanon, että me esim. syödään nyt ja hän voi mennä kotiinsa odottamaan, sanoo, että ei kun mun äiti sanoi, että mä saan olla teillä...



On myös yrittänyt tulla meille kylään, vaikka lapset ei edes ole kotona ja tietää sen. Jos teen tuolloin vaikka pihatöitä, tulee juttelemaan (tai itse asiassa tulee hiljaa viereen ja haluaa siis, että alan jututtaa häntä). Kun toistuu usein, alkaa olla vähitellen sellainen olo, että en kestä enää. Mutta jos toinen vain sanoo, että mun äiti lupas mun olla täällä, niin tosi vaikea päästä loukkaamatta eroonkaan!

naapurin tyttö tulee meille ja jos sanon, että me esim. syödään nyt ja hän voi mennä kotiinsa odottamaan, sanoo, että ei kun mun äiti sanoi, että mä saan olla teillä... On myös yrittänyt tulla meille kylään, vaikka lapset ei edes ole kotona ja tietää sen. Jos teen tuolloin vaikka pihatöitä, tulee juttelemaan (tai itse asiassa tulee hiljaa viereen ja haluaa siis, että alan jututtaa häntä). Kun toistuu usein, alkaa olla vähitellen sellainen olo, että en kestä enää. Mutta jos toinen vain sanoo, että mun äiti lupas mun olla täällä, niin tosi vaikea päästä loukkaamatta eroonkaan!

ja sanoa että minä olen tämän perheen äiti ja päätän koska täällä voi olla vieraita ja koska ei, sinun äitisi ei päätä sitä.

pitäisi puhuttaa vähän äitiä, ja sanoa, ettei tapaaminen aina sovi. Turhaan siinä lasta kiusaa tai nolaa hänelle puhumalla, jos äiti nimenomaan on käskenyt naapuriin leikkimään. Toisaalta voi olla, että äiti on luvannut lapselle, että saa mennä naapuriin ja on itse olettanut lapsen palaavan kotiin, jos naapurille ei sovi. Eli äiti voi olettaa, että teille nyt vaan on aina sopinut. Mutta kyllä noista aika vaikea on puhua!

asiat oikein kivasti kotona, paljon leluja, lemmikki, kunnon vanhemmat jne. ja on tosi kiva tyttö itsekin, siis _lapseni_ kaverina. Mutta kai jotenkin ihastunut muhun tai jotain? Ihan niin kuin ap:n tapauksessa lapsi tuntui ihastuneen nukkeleikkiin oikealla vauvalla.



Ehkä joku kehitysvaihe siis eikä välttämättä merkki siitä, että on asiat huonosti? Mutta aika ärsyttävää silti näin "kohteen" näkökulmasta...

Tämä naapurinlapsi on tyttö, kuten oma isompi lapseni myös. Naapurintyttö on päivät mumminsa kanssa (nyt on kesälomalla, menee syksyllä tokalle luokalle). Koulun jälkeen hän on kanssa mummillaan, mutta pyrkii lähes päivittäin kyllä meille koulunkin jälkeen. Nyt kesälomalla tilanne on vain "pahempi" kun pystyy tulla jo aamusta aikaisin meille... Onneksi hän nukkuu sentään pitkään että ehdimme olla kolmistaan muutaman tunnin ennen koukkavierasta.



Naapurinlapsen vanhemmat ovat töissä, tekevät pitkää päivää, heillä on oma yritys. He asuvat siis meidän naapurissa, samoin tytön mummi.



Näen silloin tällöin tytön äitiä ja tämä on sanonut mulle, että "on tosi iloinen kun hänen tyttönsä viihtyy niin meillä" ja "kivaa kun S. (tyttärensä) on välillä poissa jaloista" ja "tokihan S. teillä ravaa kun teillä on se suloinen pikku Elias..." (siis vauva 6 kk).

Hän sanoo aina että lähetä tyttö pois jos häiritsee.

Mutta en mä kehtaa sanoa ihan sinänsä kiltille lapselle että hän häiritsee! Ja vaikka sanonkin että nyt meillä on menoa tms. tekemistä, niin naapurinlapsi ei lähde pois, kinaa vastaan että äiti antaa olla meillä.. Tyttö sanoo myös että voi vahtia vauvaa että voin tiskata, jos sanon että mun pitää siivota nyt että voisitko lähteä kotiin. Tyttö tarjoaa siis vauvanhoitoapua koko ajan, voin tiskata, imuroida jne ja hän hoitaa vauvaa. Mutta en uskalla antaa hänelle vauvaa jos en ole samassa huoneessa! Ja isompaa lastani harmittaa kun naapuri ei leiki hänen kanssaan vaan lässyttää pikkuvelille. Naapurinlapsi on myös tavallaan villi, keksii tyhmiä juttuja kuten portaiden kaiteissa liukuminen (haluaa ottaa vauvankin siihen mukaan, mikä ei tietenkään onnistu!). Mun isompi lapsi kyllä leikkisi mielellään sellaisia naapurin kanssa, mutta naapuri tulee heti mun luokse jos mun isompi lapsi alkaa leikkiä hänen kanssaan. Mun mielestä on vähän outoa, että naapuri ei halua leikkiä mun lapsen kanssa, he ovat samaa sukupuolta, kiinnostuneet samoista jutuista kuten Barbit. Naapuri on kiinnostunut meillä vain vauvasta... Tai mun kanssa juttelemisesta.



Sitten vielä toinen juttu mitä en maininnut vielä, tämä naapurinlapsi kinuaa koko ajan jotain syömistä ja juomista. Puuro, jugurtti tai maito ei kelpaa eikä voileivät, vaan hän kinuaa keksejä, karkkia, mehua, pullaa. Ja aina ennen ruoka-aikoja. Me syödään lämmin ruoka kello 12 ja kello 18 aikaan, ja juuri ennen niitä en anna omallekaan lapselleni mitään herkkuja, eihän ruoka maistuisi! Kiellän aina naapurinlapselta herkut kun hän pyytää niitä huonoon aikaan (yritän muutenkin välttää tuollaisten antamista kun välillä tuntuu että hän tulee herkkuruokien takia meille) ja naapuri sanoo että voi syödä niitä salaa jossain oven takana, ettei mun isompi lapsi näe, kun selitän että en voi antaa nyt kun mun isompi lapsi ei syö sitten kunnon ruokaa. Kerran hän narisi tosi pitkään enkä antanut mitään muuta kuin vettä ja omenaa, ja hän lähti kotiinsa!! Suuttui siis kun ei saanut mitään herkkuja. Hän pyytää myös muroja kun oma äiti ei kuulemma osta niitä kun on kuulemma äitinsä mielestä epäterveellisiä. Yleensä ekana hän ryntää keittiöön ja pyytää jotain, sitten käy "hoitamaan" vauvaa.

Huoh.



Naapurinlapsi on ollut tuollainen rasittava siitä lähtien kun meidän nuorin syntyi, eli puoli vuotta. Ennen vauvan syntymää hän ravasi kanssa meillä mutta mun seuraneitinä, eli seurasi mua kuin hai laivaa ja jutteli mulle ja oli kuin isompaa lasta ei olisi... Sanoin monta kertaa että ole kiltti ja leiki nyt Emilian kanssa ja E pyysi itsekin, mutta hän vaan väsäsi ehkä puolessa minuutissa palapelin Emilian kanssa ja juoksi mun helmoihin.



Hän syö myös meillä lähes aina iltaruoan... Jos en saa heitettyä häntä ulos ennen ruoka-aikaa. Ääh. Ja naapurinlapsi on niin nirsokin, melkein mikään ei kelpaa, oikeastaan vain makaroni ja ketsuppi ja nakit. Mun lapsi taas syö monipuolisesti mutta kun on vieras kylässä joka nirsoilee niin hänkään ei yhtäkkiä halua sitä ruokaa mitä olen tehnyt, esim. kasvisjauhelihakeittoa.



Naapurinlapsi nyhertää lusikan tai pari ruoasta ja vaatii jälkiruokaa. Oma lapseni tekee tietenkin samoin.. Enkä tykkää.



Eilen olin jotenkin rasittunut tästä naapurinlapsesta enkä avannut sitten ovea vaikka hän soitti siellä moooonta minuuttia kelloa. Hän kuuli varmaan meidän äänet ikkunasta mutta minkäs mahtaa, en avannut. Isompi lapseni hihkui innoissaan että ehkä se on S! Eli naapurinlapsi, hän kun haluaisi leikkiä tämän kanssa. Sitten illemmalla mieheni tuli kotiin ja naapurinlapsi oleili talomme edessä ja kysyi mieheltäni, että missäs vaimosi ja lapset on kun hän on soittanut koko päivän kelloa eikä kukaan avaa. Mieheni sanoi että ehkä he ovat kipeänä.. Hän tietää miten naapurinlapsi rasittaa mua. Hän sai karistettua lapsen kuitenkin jaloistaa, tämä yritti kyllä tulla sisään samalla ovenavauksella mutta ei päässyt, onneksi, kello oli jo yli 18.



Naapurintytön vanhemmat tietävät, että tyttö on usein meillä ja heistä se on hyvä asia. Meillä on paljon muitakin ystäviä (joiden lapset leikkivät isomman lapseni kanssa!) joita tapailemme emmekä ole aina kotona kun tämä soittelee ovikelloa. Mutta välillä on niin ihanaa olla vain kotona ja ilman vieraita! Siksi on niin ikävää, että naapurinlapsen on soitettava jatkuvasti ovikelloa.



Hän on yrittänyt kanssa tulla meille kylään vaikka lapset eivät olekaan kotona, kun on minun "oma hetkeni", eli mieheni on lasten kanssa jossain. Naapurinlapsi näkee heidän lähtevän, yrittää ehkä päästä mukaan mutta kun torjutaan, hän tulee soittamaan kelloa ja haluaa olla kanssani.. Olen sanonut vain tylysti että ei nyt, lapset ei ole edes kotona.



Heillä näyttää kyllä olevan kaikki ok kotona. Vanhemmat ovat ihan perussuomalaisia ja mukavia, mitä nyt tunnen. Ei alkoholiongelmia, mutta heillä on se oma firma mikä vie tietenkin aikaa.

mutta ystävällisesti käyt kertomassa tytön vanhemmille ettei tuollainen käy ja asetat tiukat rajat milloin voi kyläillä.Sinä päätät omasta kodistasi ja milloin on sopiva hetki tulla kylään.Itselläni olisi mennyt hermot jo aikaa sitten.

ja tietysti lasten kaverit haluaisivat porkata siellä jatkuvasti. Minäpä vaan en suostu ja ilmoitan kyllä tarvittaessa ystävällisesti, mutta jämäkästi, että nyt meidän perhe viettää aikaa piahlla, voitte tulla leikkimään joku toinen päivä

= käytetään surutta hyväksi

Kyllähän kirjoituksesti selvästi osoittaa, että kärsit naapurin tytön alitusista vierailuista. Ja kun tyttö ei kohteliaita kehoituksiasi noteeraa ollenkaan, en näe tilanteeseen muuta ratkaisua kuin että juttelet naapurin äidin kanssa. Sen voi tehdä ihan kohteliaastikin, mutta kuitenkin ihan suoraan sanomalla, että S:n vierailut ovat hieman liian toistuvia ja kun S ei edes leiki teidän Emiliannekaan kanssa, niin vierailut aiheuttavat usein vain pahaa mieltä. Ja lopuksi napakasti toteat, että toki tyttö saa tulla käymään aina silloin tällöon, mutta EI ENÄÄ JOKA PÄIVÄ. Jos naapuri on ok-tyyppiä, niin kyllä tekee asian selväksi tyttärelleen.

lapsen vierailut, sillä eihän tyttö edes leiki lapsesi kanssa! Miksi ihmeessä päästäisit kotiisi vieraan penskan, josta ei ole mitään iloa perheellesi? Turha ahdistua kun voisit ihan SUORAAN sanoa, ettei tyttö ole toivottu vieras. Eri asia olisi, jos edes leikkisi tyttösi kanssa, mutta kun ei niin ei.