Paniikkikohtauksista

Paniikkihäiriötä on niin eritasoista. Todella vakavassa tapauksessa se hankaloittaa kaikkea elämistä siten, ettei esim. uskalla mennä ihmisten ilmoille. Lievemmissä tapauksissa kohtauksia tulee harvakseltaan ja niihin pystyy vaikuttamaan ilman lääkitystä.



Lääkityksenä vakavaan paniikkihäiriöön tarjotaan useimmiten masennuslääkkeitä. Itse en sellaisia huolinut, koska pystyin vaikuttamaan kohtauksiini elintavoilla (lisää unta, vähemmän alkoholia, vähemmän stressiä jne) vaan tulin toimeen beetasalpaajilla, jotka auttoivat kohtauksen tullessa sydämentykytykseen. Minulla paniikkihäiriö oli tosin aika lievä, sain vain kerran niin pahan kohtauksen, että luulin tukehtuvani. Muut kohtaukset olivat lievää oireilua kuten puutumista, sydämentykytystä, hikoilua, hengityksen vaikeutumista ja tietynlaista pelkoa ihmismassoja kohtaan. Vihaan edelleenkin kaupassa käyntiä ruuhka-aikana.



On sinusta itsestäsi (kohtausten vakavuudesta) kiinni, tarvitsetko lääkäriaikaa. Jos asia vaivaa, niin kannattaahan tuosta lääkärin kanssa ainakin jutella, mielestäni.

monenlaista lääkitystä on olemassa. Lisäksi psykoterapiasta on suuri apu etenkin sairauden alkuvaiheessa jotta oireet eivät pääse kroonistumaan. Suosittelenkin hakeutumaan hoidon piiriin mieluummin liian aikaisin. Itselläni tauti pääsi kroonistumaan kun hoito viivästyi. Yleislääkärille kannattaa mennä sen vuoksi että poissuljetaan elimelliset sairaudet kohtausten aiheuttajina. (ainakin kunnon lääkäri poissulkee ne ensin). Itse paniikkihäiriötä hoidattaisin psykiatrilla, joka on asiantuntija, hänellä on paras asiantuntemus lääkityksestä ja terapiasta.

ap tässä siis.

Tänä kesänä alkanu olla esim. kun ollaan kylässä kahvipöydässä tai muuten vaan olkkarissa istumassa aikaa, niin tuntuu jotenkin epätodelliselta, aivan kun en oikeasti olisi siellä. Tosi vaikeaa selittää..

Eilen kävin kampaajalla, tuntui että pyörtyisin. Aivan kammottava olo. :( Kaupassa käynti sujuu ihan hyvin, mutta jos joutuu jonottamaan ja on hirveä ruuhka niin tulee tämä olo. Onko tämmöset paniikkikohtauksia? Kerran tuli autoa ajaessa ja pyysin miestä tulla ajamaan.

Joku kertoi sellaisen ohjeen, että vedä hitaasti kolmeen laskien ilmaa nenän kautta ja puhalla suun kautta hitaasti ulos, auttaa sellaiseen lievään "omituiseen oloon".

mä olen aina ollut kova jännittämään, mutta nyt on alkanut menemään pahemmaksi. Esim. kaupassa käynti on kamalaa, tuntuu että pyörtyy, pakko pitää lujasti kiinni ostoskärrystä. Ostosten maksaminen on kamalaa, tekisi mieli lähteä juoksemaan pakoon siitä tilanteesta. En voi mennä kyläänkään enää minnekään, panikoin sitä monta viikkoa etukäteen. Mulla on Propralit, mutta tuntuu, että eivät oikein enää auta, vaan tarvitsisin jotain muuta.

tyypillisissä tilanteissa ja tyypillisiä oireita. Tuo epätodellinen olo on hyvin tyypillistä paniikkikohtauksessa. Se ei ole vaarallista, etkä ole sekoamassa sen vuoksi. Ehdottomasti sinun kannattaa hakeutua lääkäriin jottaa saat mahdollisesti lääkityksen tai pääset terapiaan. Jos oireilua ei heti laiteta kuriin, se alkaa rajoittaa elämää sen vuoksi että alat välttelemään epämiellyttäviä tilanteita. Lääkityksen kanssa kohtaukset väistyvät ja uskaltaa taas mennä "pelottaviinkin" tilanteisiin.

onko ne masennuslääkkeitä, mitä määrätään, kuten olen joskus lukenut? Tuntuu jotenkin hassulta alkaa syömään jotain masennuslääkkeitä paniikkikohtauksiin... Vai onko ihan jotain "paniikkilääkettä" olemassa? Ja voiko mennä ihan yleislääkärille?

Olin lapsen kanssa puistossa, ja tuntui että katselen elämääni jostain ulkopuolelta. Luulin sekoavani ja kaikki muut ihmiset vaikuttivat uhkaavan "normaaleilta". Sydämeni hakkasi ja pelkäsin, etten selviä tilanteesta tai esim. pysty huolehtimaan lapsestani. Tuntui myös, etten kestä nähdä muita ihmisiä, vaan haluan POIS.



Kaiken lisäksi puistoon oli pystytetty sirkusteltta, jossa oli TODELLA kuuma. Kun istuin teltassa, luulin pyörtyväni ja/tai tukehtuvani. Koko esitys meni jotenkin ohi, kun se v*tun pellekin oli niin ärsyttävä - en kestänyt häntäkään. ;)



Nyt jo vähän huvittaa tuo tilanne, mutta eipä huvittanut silloin. Taustalla oli pitkäaikainen stressi ja monenlaiset huolet.