Kokemuksia integroiduista päiväkotiryhmistä?

melko pitkä ketju, suurin osa oli tosi tyytyväisiä. Kannattaa toki selvittää mitä diagnooseja ko ryhmässä on, se pitää kertoa vaikka hoitajat eivät saa kertoa mitä kenelläkin on.

Pojalla neurologista ongelmaa, kehitysvamma-diagnoosi, päälle päin ei äkkiseltään huomaa että pojassa on jotain "vikaa".

Olemme olleet erittäin tyytyväisiä hoitopaikkaan. Poika on nyt kolmatta vuotta samassa ryhmässä, tädit ovat kaikki samoja olleet koko ajan, ovat todella motivoituneet työhönsä, iloisia ja reippaita. Tekevät retkiä ja askartelevat, leikkivät, laulavat, jumppaavat...

Ryhmässä käytetään tukiviittomia ja kuvia (erityislapsilla mm. kommunikaation ongelmia) ja tukilapset oppivat tässä myös viittomia. Rymhä on rauhallinen ja sanoisinpa että aikuisilla on enemmn aikaa myös taviksille, koska lapsia on vain 12 ja aikuisia 4.



Tyttömme on samassa pk:ssa normi 3-5-vuotiaiden ryhmässä, jossa 24 lasta ja 3 aikuista. Siellä ei aikuisilla riitä yhdelle lapselle paljonkaan aikaa ja syliä, olisin hyvin mielellään laittanut tytön tuohon integroituun ryhmään, mutta pk:ssa on periaate, että sisarukset on eri ryhmissä :(

integraatioryhmään, siinä he menevät samassa kuin muutkin, vaikka eivät suomen kieltä vielä osaisikaan. Ryhmäkoko on normi 21 ja aikuisia max 3 paikalla, vaikka maahanmuuttajia on suunnilleen puolet lapsista.



Minusta maahanmuuttajalasten etu olisi, että he saisivat suomen kielen oppimiseen erityistukea ja ryhmäkoko olisi pienempi, suositushan olisi, että lapsi, jonka äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi, olisi päiväkodissa kahden paikalla (eli ryhmässä yksi lapsi vähemmän kuin "normaalisti").

Näin ei taida kuitenkaan käytännössä toimita.

Minun lapseni on tukilapsena integroidussa ryhmässä. Ryhmässä on 12 lasta ja 4 hoitajaa. Lisäksi on 1-2 henkilökohtaista avustajaa, jotka leikkivät ja pelaavat välillä myös muidenkin kuin oman avustettavansa kanssa. Ryhmä on ihana, pieni ja rauhallinen. Aikuisilla on paljon aikaa lapsille ja kavereitakin lapselleni on riittänyt. Parhaat kaverit ovat tosin valikoituneet muiden tukilapsien joukosta. Positiivisena pitäisin myös sitä, että lapseni oppii ymmärtämään erilaisuutta ja onhan hän oppinut myös ne viittomat.

eivätkä ne erityislapset sieltä joukosta kaikki erotu - eli itse en ainakaan tiedä ketkä kaikki ovat erityislapsia ja varmaan lapsenikin on leikkinyt kaikkien kanssa. En myöskään usko, että hoitajilla on lupaa kertoa diagnooseja sen tarkemmin. Ei kuulu mielestäni muille. Ne eirytislasten äidit joihin olen tutustunut oavt kyll ihan itse avoimesti kertoneet lapsistaa ja ovat olleet muutenkin aktiivisemoia vanhempia kuin päiväkotilaisten vanhemmat keskimäärin