Kun pelkää miehen kuolemaa ja av-laiset ei jaksa ees kommentoida,
tuntuu pikkuisen tylsältä lukea monisivuisia ketjuja esim. toisen päivähoitoratkaisun haukkumisesta...
Älkääkä tulko sanoon että älä sit lue, en luekaan enää.
Kommentit (13)
olenkin yrittänyt puhua, mutta vastaukseksi selitetätään omia asioita.. en siis ole jaksanut avautua, kun tuntuu ettei muita kiinnosta mikään negatiivinen. Oikeastaan äitini on ainoa joka oikeasti kuuntelee. Miehelle en viitsi myöskään puhua, mieluummin esitän reipasta..
puhu tai soita miestäsi hoitavaan sairaalaan. voit saada sieltä keskusteluapua.
voimia sinulle, mutta kannattaisiko hakea ihan ammattiapua, siis "puhekaveria". Tämä ei ehkä paras foorumi.
kunhan vaan tapan aikaa, kun ei jaksa lasten kanssa leikkiäkään. Ajattelen vaan, että jos mieheni kuolis, mistä poika sais isänmallin ja kuka muu mies voisi opettaa tytölleni miten tärkeä hän on, kukaan isäpuoli ei voisi koskaan katsoa tyttöä yhtä palvovasti. Ja en edes tahtoisi isäpuolta lapsilleni.
av ei sovi elämän oikeisiin kriiseihin!!
suret sitä?
mitä siihen voi kukaan sanoa? :( pahoittelut tilanteestanne!
rukoiletteko että tilanne muuttuu? Uskotko Jeesukseen?
Olen kai sellainen tapauskovainen. Ei oo tullut mieleen rukoilla, vaikka kaksi kertaa päivässä luenkin iltarukouksen, molemmille lapsille.
Ts onko jotain syytä olettaa että hän pian kuolisi vai onko tämä vaan ajatus siitä että mitä jos mies kuolisi...?
meillä perheessä todettiin sairaus joka johtaa kuolemaan kitumalla koska siihen ei ole mitään lääkettä. ihminen jolla sairaus todettiin on vasta 24 v. juuri valmistunut insinööri,eliaikaa on noin. 5 vuotta.
tutkimukset vasta alussa.
Ja näin neurologian puolella työssä olevana sairaanhoitajana voin todeta että iso osa aivokasvaimista on hyvänlaatuisia eivätkä isoksikaan kasvaneina johda kuolemaan. Suuri osa potilaista toipuu leikkauksen jälkeen ihan ennalleen.
Kenellekään ei toivoisi tuollaista tilannetta. Itkettää ajatuskin.
ap
joilta saat tukea.
Av on kuitenkin vain nettikeskusteluyhteisö.