Eronneet, pienten lasten äidit:

uuden kumppanin on välillä vaikea jaksaa "toisen" lasten kiukkuja.

Ja lasten taas vaikea ymmärtää kahden kodin käytäntöä.

Haluaisitko yhtään tarkentaa?! mitä lähinnä haet?



Mutta lapset olivat 2 ja 4 aika tarkkaan keskusteltiin uuden puolisoni kanssa pelisäännöistä jne.



Lapset tottuivat melko nopeasti ja uusi mieheni on heille kovin tärkeä aikuinen samaten mieheni pitää kovasti lapsistani ja olemme ihan perhe. Lapset kutsuvat miestäni etunimellä ja omaa isäänsä sitten tietysti isäksi...

Tosiaan keskustelimme mieheni kanssa tästä asiasta ja kummallekkin tuli selväksi etten hae lapsilleni mitään isä-hahmoa koska lasten isä on kuvioissa päivittäin, vaan että mies olisi vain ns. yksi aikuinen lasten elämässä lisää....

Nyt vaan tuntuu ettei tämä nihkeys lapsia kohtaan häviä vaikka lapset tykkäävätkin tästä, mutta jotenkin tää mies ei nyt tajua lähteä tähän hommaan mukaan...



Vähän mietityttää....

Tosiaan keskustelimme mieheni kanssa tästä asiasta ja kummallekkin tuli selväksi etten hae lapsilleni mitään isä-hahmoa koska lasten isä on kuvioissa päivittäin, vaan että mies olisi vain ns. yksi aikuinen lasten elämässä lisää....

Nyt vaan tuntuu ettei tämä nihkeys lapsia kohtaan häviä vaikka lapset tykkäävätkin tästä, mutta jotenkin tää mies ei nyt tajua lähteä tähän hommaan mukaan...

Vähän mietityttää....

Nyt en kuitenkaan oikein osaa auttaa... voisitteko vielä keskustella, miten hän kokee lapsesi jne. kuinka hän haluaa olla heidän elämässään mukana ja tehdä selväksi että olette koko paketti sinä ja lapset ei voi ottaa vaan osaa eli sinua!

Meillä paljon puhuttiin vastuista yms. ja tosiaan nyt toimitaan ihan perheenä. Kumpi vaan voi hoitaa lasten nukkumaan menot, pyyhkimiset jne. kumman vaan kainaloon lapset voivat tulla itkemään nauramaan jne. kumpi vaan voi lähteä lasten kanssa ulos leikkimään tai kauppaan jne. Toinen huomaa kun toinen väsyy ja ottaa ohjat :)

olisinko ollut nro 4 tai jotain en muista

juurikin näissä on meillä edelleen keskusteluja. Eli kumpi hakee/vie lapsia, tai siis kuinka paljon uusi puoliso osallistuu. Tavallaan ollaan perheenä, mutta tavallaan uusi mies ei halua ryhtyä "isäksi" lapsille. Enkä sellaista halua vaatiakaan.

Taisin olla kakkonen.

Kannattaa todellakin miettiä, sillä toiset ei vaan osaa ottaa elämäänsä "toisten" lapsia, eikä se pakottamallakaan toimi.

Ei varmastikkaan ole helppoa ottaa noin vaan toisen lapsia "omakseen" itsellenikin ajettelen että olisi todella vaikeaa. Mutta kyllä ajattelisin että en voisi sellaista miestä ottaa mukaan elämäämme joka ei lasten kanssa voisi toimia perheenä.



Tiedän että olen todella onnekas kun mieheni on ottanut lapset "omikseen" vaikkei tosiaan ole isä vaan tärkeä aikuinen joka jakaa arjen lasten kanssa. Toki hän välillä hermostuu lapsiin, mutta niin kait biologiset vanhemmatkin?!