+++ TALVIMAHAT ELOKUUSSA +++

Aloitin sitten uuden pinon tälle kuulle ja näemmä vaihdoin sitten nimeäkin masuista mahoiksi. No kunhan tunnistatte mihin kirjoittaa. ;)



Stinnalla oli ollut aika hurjia vaiheita, toivottavasti vuodot loppuu, eikä aiheuta enää huolta!



Sellaista galluppia on teille pitänyt teettämäni, että onko teilläl vauvalle joku työnimi olemassa? Mä aina luulin, että sellainen muodostuisi, mutta toistaiseksi meillä on vaan "vauva" tai "tyyppi". Nykyisin joskus myös "poju". Saa nähdä kehittyykö tässä vielä jotain.



Palaillaan taas paremmalla ajalla!



Killa rv 21+1

Havahduinkin tässä eilen siihen, että on jo elokuu ja yhä kirjoitellaan vanhaan pinoon. Enkä tietenkään jaksanut itse uutta pinoa avata vaan odottelin että Killa tekee sen :D



Täytyy muuten todeta, että se meidän kotidoppler on tosi ärsyttävä: se hiljenee täysin aina viimeistään viiden minuutin päästä tai aiemminkin. Tänään aamulla etsin sydänäänet, ja pyysin miestä kuuntelemaan. Siinä vaiheessa kun annoin kuulokkeet hänelle, koko laite hiljeni. Se on tehnyt sitä alusta asti, varmaan olisi pitänyt sinne jo aiemmin valittaa...



Nyt viimeisenä parina päivänä olen tainnut tuntea liikkeitä, sellaista kutitusta vatsan sisäpuolella. Eiköhän ne hiljalleen tuosta vahvistu, eikä enää tarvitse vain epäillä.



Meilläkään ei ole mitään työnimeä, puhutaan vauvasta tai kaverista. En tiedä, ehkä sitten rakenneultran jälkeen tai sitten kun kunnolla tuntee liikkeet? Sitten kun se alkaa olla konkreettisempaa, että siellä on joku.



Miten muuten muilla, pystyttekö yhä nukkumaan vatsallanne? Itselläni on ihan viime öinä tullut sellainen olo, että vatsallaan ei ole hirveän hyvä, tulee sellainen paineen tunne tuohon navan alapuolelle.



Smilla 18+

Mä huomasin noin viikolla 16 tai 17 etten pystynyt enää hiekkarannalla maatessani olemaan mahallani. Aika pian myös pehmeä sänky alkoi olla liian kova mahalle. Nyt nukun kyllä edelleen puoliksi mahallani, mutta toinen jalka reilusti koukussa ja usein vielä tyyny sen alla.



Samaten huomasin rv 18 kaksi 5kg mansikkalaatikkoa ostettuani, etten voinut niitä kantaa enää mahaa vasten, vaan piti kantaessa tukea niitä lonkkaan.



Smilla: ihanaa, että sielläkin liikkeet alkaa tuntua! Just samoihin aikoihin kuin mullakin alkoi. :) Nyt niitä tuntuu jo ihan kaikissa asennoissa, kun alkuun vaan ihan hiljaa maatessa tai istuessa. Aika aktiivistakin tuolla on, vaikka välillä on tosi hiljaisiakin päiviä ollut. Silloin tietty aina alkaa hermostuttaa, mutta aika hyvin olen onnistunut olemaan pahasti panikoimatta.



Ja tietty syyllisyyden tunteitakin olen onnistunut kehittämään, kun pari kertaa olen yöllä valvonut kaverin melskatessa parikin tuntia ja toivonut, että olisi nyt hiljaakin välillä. Sitten tietty seuraavana päivänä ei ole juuri mitään tuntunut ja heti mietin, että "rangaistukseksi" näistä ajatuksista on poika varmaan kuollut... :S Vaikea vaan ottaa tyynesti kaikki aina vastaan, jos aamulla pitää kumminkin herätä reippaana töihin.



Mulla muuten noi liikkeet on tosiaan usein aika kutittaviakin. Välillä ihan ääneen naurattaa, kun poitsu oikein innostuu tökkimään mahaa tietystä kohtaa. :)



Killa

Onnittelut Killalle pojasta masussa!

Stinna: toivottavasti vuodot ovat ohi ja tilanne hyvä!



Vauvan liikkeet vahvistuvat päivä päivältä, olen tosi onnekas kun olen saanut ne näin aikaisin tuntea. Liikkeet vähentävät/poistavat sitä väistämätöntä epävarmuuden tunnetta. Aluksi liikkeitä tuntui vain ehkä kolme kertaa päivässä, nyt useita kymmeniä kertoja. Ihan mahtava tunne. Olen muutenkin niin onnessani tän raskauden kanssa, ihan meinaan pakahtua kun ajattelen että meille todella oikeasti tulee vauva!! Käsittämätön ja liikuttava ajatus. Ihmeekseni pahoinvointi on loppunut ja nyt on jo kolmas päivä oksentamatta. Välillä närästää kyllä niin kovin, että oksu ei ole kaukana. Rennietä jos otan niin oksu lentää varmasti.

Onko teillä kokemusta tai suositusta muista närästyslääkkeistä antaa? Mitä olette käyttäneet ja hyväksi todenneet?



Joudun sokerirasitukseen lähiviikkoina, koska neuvolassa oli sokerit kahdella plussalla. Muita menossa? Mites, oletteko hakeutumassa 4 d ultraan? Itse kyselin Femedasta- heillä kelakorvauksen saa, jos menee ennen 24 rv ja hinnaksi jää 167 e. Me meinasimme mennä, esikoisen odotusaikana käytiin myös. Melko kallista on, mutta Bruno katsoi rakenteet tosi tarkkaan ja selosti hyvin ja muistoksi sai kuvat ja dvd:n. Turhamaista ehkä, mutta rauhoittaa mun mieltä.



Voikaa hyvin kaikki!!

H 16+2

Smilla, onnea liikkeiden tuntemisesta. Tosiaan olen edelleen kateellinen Heviosolle ja Stinnalle varhaisista liikkeiden tuntemisesta, koska vauvan syke tuntuu enää tosi vaimeana enkä pysty niitä laskemaan, joten se voi olla minä itsekin. JOitakin outoja hipaisuja olen tuntenut ehkä viikon mutta ne ovat sellaisia, että voisivat olla jotain suolistokaasujakin... Huh huh, kun aina riittää huolehtimista ja epävarmuutta! Mutta täytyy sanoa, että pelkästään sen oudon sykemäisen vaimean jumputuksen tunteminen rauhtoittaa kummasti!



Hevioso, olen myös menossa sokerirasitukseen - heti huomenna. Neuvolasta määrättiin, kun isälläni on aikuisiän diabetes. Vähän eri tavalla näihin suhtaudutaan. Ekassa raskaudessa Espoossa sain mennä sokerirasitukseen vasta vkolla 26 ja pyydettyäni ja kerjättyäni sitä pitkään juuri siksi, kun olin lukenut, että vanhempien diabetes on yksi suurimmista edellytyksistä raskausajan diabeteksen puhkeamiseen. Täällä se huomioitiin heti ja sanottiin vielä että ennen vkoa 16 pitää mennä. Hassua! Voihan olla että näidenkin seurantaa on tiukennettu. Sokerirasituksesta sen verran, että varaudu pahoinvointiin kun kerran olet voinut pahoin alkuraskaudenkin aikana. Itse pyörryin siellä vaikka sokerit olivat aivan normaalit ja vaikka henkilökunta sanoi, että koko homma on ihan rutiinia. Siksikin siis huominen jännittää... Pitää varata evästä että ehtii syödä heti kun vain saa mutta viimeksikin pyörryin ennen viimeistä verikoetta eli siis en ollut vielä saanut lupaa syödä.



Vielä mahallaan nukkumisesta. En nuku lainkaan mahallani, kun opin kantapään kautta esikoista odottaessani, että se ei raskaana ollessa kannata... Silloin unissani käännyin oikein hypähtäen mahalleni rv 30 ja voi että se sattui!!! Mies sai melkein sydärin kun huusin niin kovaa. Sen jälkeen en ole lainkaan nukkunut mahallani, en edes raskauksien välissä :) Tuli vaan juuri viime yönä mieleen, että mulle ei enää tee hyvää edes selällään nukkuminen. Jotenkin ahdistaa. Mieluiten siis nukun kyljelläni, parhaiten vasemmalla...



Mulla on nyt maha kasvanut ihan valtavasti. Yhdet housut jäivät jo pieniksi, kun ruoan jälkeen jouduin avaamaan napin ja silti tuntui tukalalta. Vielä kahdet kesäisemmät housut menevät mutta ei kyllä kauaa. Tänään kävin töissä ja kerroin raskaudesta. Alkoi taas vähän pelottaa... Nyt tästä tietää jo niin moni!

Katariina 15+0

Minulta myös Killalle onnitteluja! Ja toivottavasti Smillan vuodot jo loppuisivat, tiedän just kuinka hermona sitä on, vaikka kuinka tietää, että sen ei tarvitse merkitä mitään.



Ihanaa Hevioso, että tunnet liikkeitä jo noin aikasin : ) Minäkin joudun aikanaan sokerirasiutkseen, koska olen ylipainoinen.



Olen ollut lomalla nyt toista viikkoa, ja kiirettä on pitänyt. Ei löhöilystä merkkiäkään! Onneksi olen voinut tosi hyvin. Raskaudestani ei ole montakaan oiretta. Öisin herään pissalle, janottaa jatkuvasti ja pää on ajoittain kipeä. Hengästyn edelleen valtavasti liikkuessani. Ja siinä ne oireet sitten olikin. Ajoittain tuntuu, että eihän tuolla mahassa voi olla elämää, ei ainakaan kahta näin pienillä oireilla!



Mutta tänään oli ultra,ja siellä nähtiin kaksi elvää, hyvinvoivaa sikiötä. Olivat suurempia kuin viikot edellyttäisivät, toinen 12+4 ja toinen 12+5. Kolmas, tyhjä pussinäkyi myös, joten ilmeisesti näitä on ollut kolme alunperin. Hyvä näin!



Vauvat liikkuivat niin valtavasti, että niskaturvotusta ei meinattu saada mitattua. Olivat ihan oikean ihmisen näköisiä, näin jopa toisen nenän! Toinen piti peukkua suussa, toinen vilkutti äidille ja isälle. En olisi ikinä uskonut, kuinka mahtava hetki tuo tulisi olemaan, itkin aivan valtoimenaan onnesta ja mieskin liikuttui.



Olen ollut psyykkisesti rauhallisessa tilassa jo monta viikkoa. En tiedä miksi! Olen ostanut vauvanvaatteita, äitiysvaatteita, käynyt katsomassa kaksosrattaita ja keronut raskaudesta ihan kaikille. En pysty olemaan hiljaa!! Mietin raskautta ja elämää vauvojen kanssa ja suunnittelen tulevaa. Miehen aknssa mietitään nimiä, taloutta, kuinka kauan olen lasten kanssa kotona jne. En ymmärrä, kuinka totaalisesta ahdistuksesta voi näin nousta ja alkaa nauttia raskaudesta. Sillä mä nautin täysin rinnoin joka hetki. Onhan ne samat pelot silti taustalla, mutta ne ei enää ole voitolla enkä tuhlaa niihin energiaa. Luotan siihen, että tässä käy hyvin. Ja jos ei, se on sitten sen ajan murhe. Ihmeellistä, että tähän voi päästä!



Oliko se Killa joka puhui vauvan sukupuolesta ja siitä, että lapsettomuuden jälkeen ei saisi olla samoja toiveita kuin muilla raskaana olevilla. Mä olen kokenut ihan saman! Yllättävän moni on reagoinut, kun alan puhua siitä, että toivon tyttöä ja poikaa, että "eihän sillä mitään väliä ole, kumpia sieltä tulee". No sanoinko mä niin?? Tuntuu siltä, että lapsettomuuden jälkeen on totaalitabu toivoa yhtään mitään tulevalta lapselta. Kaikki pitää ottaa vastaan just sellaisena kun se tulee, muu on melkein syntiä. Kun kauhistelin tuttaville vammaisen lapsen pelkoani, he sanoivat ihan suoran, että "eikö tuossa tilanteessa pidä ottaa vastaan ihan mitä tulee?" Taasmä kysyn, sanoinko ettei otettaisi? Kai mä silti saan toivoa, että saisin terveitä lapsia? Kai mä silti saan olla sitä mieltä, että se olisi tosi rankkaa! Ihan kuin lapsettomuuden jälkeen pitäisi riemusta kiljuen ottaa vastaan vaikka kaksipäinen ufo. Huh, huh. Ihan samat toiveet mulla on lapsieni suhteen kun suurimalla osalla kanssasisaria. Että saisi terveitä lapsia, ja ilman muuta mulla on myös sukupuoliTOIVE. Eihän se tarkoita, että pettyisin, jos se toive ei toteudukaan. Pitääkö se selittää jokaiselle erikseen?!



Voikaahan paksusti : ) Seuraava virstanpylväs taitaa olla kohdallani liikkeiden tunteminen ja mahan näkyvä kasvu. Kumpikohan tulee ensin : )



Ja vielä sellainen iloinen juttu, että sain vihdoin lopettaa Luget maanataina. Oli jo aikakin, kymmenen kokonaista viikkoa niiden kanssa saikin takuta.



T.Mimosa 12+1

Killa: minä taas erehdyin kantamaan tänään 10-kiloista koiraa niin että sen takapuoli nojasi vatsaani. Auts!



Eilen muuten aloitin lantiopohjalihasten treenaamiseen ja siinä tuli toinen auts: tuntuu nimittäin alavatsassa lihaksissa että jotain on tehty! Ilmeisesti siis se treenaaminen tulee tarpeeseen, pitäisi vain muistaa päivittäin jatkaa.



Haaveilen myös että saisin aloitettua taas liikunnan uudestaan. Piti jo viime viikolla mennä jumppaan, mutta viimeisen 12 päivän aikana on ollut 4 päivää niin ettei ole ollut migreeniä eli hiljaista on liikunnan suhteen ollut... Haluaisin myös mieluiten mennä johonkin äitiysliikuntaan, jossa otettaisiin raskaus huomioon. Tiedän, että voisin mennä normaaliinkin jumppaan ja tehdä mitä jaksan, mutta ei oikein huvittaisi maksaa 10 euroa ja todeta sitten vartin jälkeen ettei jaksa mitään. Yritin jo ilmoittautua yhteen äitiyspilatekseen, mutta kurssi oli täynnä.



Mimosalle onnittelut siköiden sykkeestä ja rentoutumisesta :) Minä en ihan noin aikaisessa vaiheessa kyennyt, mutta nyt alan hiljalleen nauttia. Paitsi että tiedän että rakenneultran lähestyessä alan taas stressaamaan. Jotenkin mietin jo sitäkin, että pystynkö vielä ensi viikolla töissä peittelemään raskauteni ettei ihan kaikki tietäisi sitä ennen rakenneultraa, jos siinä onkin jotain.



Ja taas joku kutittelee vatsaani :) Onko muilla muuten ollut sitä, että välillä on selkeästi useammin pissahätä vaikka ei olisi juonut edes enempää kuin tavallisesti? Mietin vain että onkohan niissä tilanteissa jonkun jalka tai pää tai mikälie sopivasti painamassa virtsarakkoani kun tunne helpottaa kun hieman tökkäsen alavatsaani...



Smilla 18+

Oltiin lomareissuilla taas, nyt Helsingin päädyssä, hotskussa yötä, Lintsillä yms. :)



Nooo..La tosiaan tuli se 2 ruokalusikkaa, Su tuli n.2 t-lusikkaa, Ma 1 t-lusikka, eilen hailukkaa pari tippaa ja tänään ehkä tippa.

Siis sellasta rusehtavan oranssia, kummallista..

näköjään tämä on mun arkea!! :(

Pv kerralla menen..

Sykkeet ovat vahvat ja pienen pientä liikettä tuntuu kun oikein osaa kuunnella hiljaa..mut ei niitä muuten tunnu.

Mutta kuinka kauan, se on toinen juttu..

Voi kun voisi olla noin seesteinen, kun Mimosa!!



Pe olisi np-ultra jossa en halua sitä tulosta tietää. Katsoa vauvaa muuten kyllä!



Joku kyseli närästykseen apua, mua ei tässä raskaudessa ole LÄHESKÄÄN närästänyt niin kuin esikoista odottaessa. Eli ei tarvetta vielä niihin! Mutta sitten kun on, jos on, niin LOSEC on TÄYDELLINEN LÄÄKE siihen!!

1 tabu aamuisin vei närästyksen kokonaan mukanaan!

Saa ottaa 1-2 ja raskaana oleville tarkoitettu, resepti lääke, joten lääkärin kautta.



Minä nukun masullaan vielä, saa nähdä kauanko (jos raskaus jatkuu)..

kauhee kun pitää jossitella yhä vain!

Mulla tulee kans olo että KAUHEETA KUN MONI JO TIETÄÄ JA NÄKEE!

Meinaan nyt ihmiset kehtaa jo kysellä suoraan kun niin selkeä tämä masu on..

kamalaa jos jotain sattuu ja vauva on jo näikin pitkällä..

Anteeksi negatiivinen lataus taas.



Mutta joo, ollaan me mietitty nimiä, ja vaunuja katselen sillä silmällä kun nään menevän ohi kivan näkösiä..siis kaksosten rattaita, en muuten tarvisi, mutta luulen, että meidän unikeko esikoinen nukkuu vielä ensi vuonna päikkyjä tarkasti niin jos ei oo tuplia niin en pääse mihkään..(?)

Harkitaan SITTEN JOSKUS EEEEHKÄ!

Sitä odotus kirjaa olen täyttänyt aivan yli laiskasti ja siitäkin huono omatunto..esikoisesta täystin joka pv jne..:(

Mutta kun tämä on ollut niin vaikeaa ja erilaista kaiken kaikkiaan..

en oo varmaan uskaltanut!?



Mulla särkee näköjään päätä joka pv. Täytyy ottaa se neuvolassa ens vkolla puheeksi heti, että pääsen taas fysikaaliseen..se auttoi viimeksikin pitään päänsäryt pois.

Ei noi panadolit/paramaxit mtn auta..

mies hieroi eilen ja 1g paramaxia, niin sitten rupes auttaan..

johan olin lääkkeitä jo popsinu eikä tehonnu!



Ihanaa odotusta kaikille!



Stinna rv 11+5

Ihania uutisia, Mimosa! Ja taas olen vähän kateellinen, kun pystyt olemaan noin onnellinen ja rauhallinen raskauden suhteen. Aina välillä mäkin pystyn mutta aina tulee sitten ne epävarmat hetket, jotka pilaavat kaiken...



Olin tänään sokerirasituksessa, ja olipa rankkaa! Aamu alkoi oksentamalla, kun en saanutkaan ruokaa mahaan. Sen jälkeen sujuikin sitten tosi hyvin enkä oksentanut juomaa pois (se olisi pilannut koko testin). En tullut edes yhtään pahoinvoivaksi ja toiseen verikokeeseen menin ihan hyvillä mielin. Sen jälkeen alkoi migreeni ja jouduin vuodepotilaaksi ja kun vihdoin pääsin pois, olin pyörtyä kauppaan (aamukiireessä eväät olivat jääneet kotiin). Migreeni vain paheni, ja vasta nyt olen enemmän tolkuissani. Meni kyllä koko päivä pilalle. Pahoinvoiville raskaana oleville tuo testi on kyllä melkoista kidutusta! Ja taas tuli todistettua, että ne eväät olisivat ehkä pelastaneet loppupäivän.

Nyt on taas parempi fiilis ja tänään mekin ollaan taas keskusteltu nimistä. Kyllä sitä tulevaisuutta saa suunnitella, se tekee raskaudesta niin paljon ihanampaa. Jospa vain osaisi nauttia vähän enemmänkin tästä hetkestä! Taas tunsin oudon sykähdyksen alavatsassa - joko suolistovaivoja tai vauva antoi kunnon potkun olemassaolostaan :) Just nyt uskotaan jälkimmäistä...

Onnellista odotusta kaikille, nautitaan tästä!

Katariina 15+1

Np-ultrassa käyty ja kaikki vauvalla hyvin! Ainakin nyt :)

Ja tällä tiedolla mennään ja eletään ja YRITETÄÄN relata.

Mittaa oli jo 6cm ja pikkuinen touhusi kovasti! Työnimi on "Ensio" heh..

Saatiin ihan 4D kuvaakin, voin jossain vaiheessa yrittää laittaa sitä koneellekin ja tänne.

kaikki elimet oli mitä pitikin jne.

Mieskin näki pienen ekan kerran ja tuli todellisemmaksi hänellekin!

Esikoinen pussasi vauvan kuvaa ja sanoo "pikkuveikka" hih..

Yritän aina muistuttaa välillä, että "tai sisko".



Nyt ei ole pariin päivään tiputellu mtn. Mutten uskalla uskoa että olisi jäänyt vikaksi kerraksi. Vaikka olikin niukkaa ja sen väristä mitä oli.



Mukavaa v.loppua kaikille!

-Stinna rv 12+0 (ultran mukaan 12+3)

laitan tähän pari ultra kuvaa, on ne vehkeet ihmeellisiä..ja ihmeellinen tuo pentu!!

rakas

Heissan naiset, pitkästä aikaa. Nyt en ala ehkä enää selittelemään näitä kirjoitustaukoja, en näköjään vaan pysty säännölliseen toimintaan. :)



Ihana oli taas lukea kaikki viestit ja erityisesti ihanaa Stinna kun olet jaksanut ladata tänne nuo ultrakuvat, vau!



Sitten luita kommentteja:

Hevioso: mäkin olen menossa sokerirasitukseen, alkupaino oli kuulemma kaksi kiloa yli normaalin, Katariinan kommenttien jälkeen odotan innolla, huh huh...



Ja Katariinan tavoin olen kyllä hieman kateellinen ihmisille, jotka tuntevat liikkeet noin selvästi. Mäkin tunnen kyllä välillä, silloin tällöin, pieniä liikkeitä, mutta en kyllä Killan tavoin voi sanoa, että kaveri melskaisi vatsassa ylenmäärin! Ja sentään vko 21... Sen sijaan tuo Killan mainitsema syyllisyydentunne on tuttua, taitaa liittyä äitiyteen jo ennen kuin lapsi on syntynytkään! Mä tunnen omalta osaltani syyllisyyttä siitä, että teen liian paljon töitä ja mietin, etten ehkä taida levätä riittävästi. Mutta nyt vointi on niin erinomainen, että tuntee jaksavansa vaikka mitä!



Smilla: äitiysliikunnasta - se lienee suositeltavaa tavallisten tuntien sijaan. Mä olen käynyt ripeillä sauvakävelylenkeillä ja jopa spinningin starttitunneilla (jaksamisen mukaan polkien) ja ihmetellyt kuinka vatsa on niiden jälkeen välillä ihan pinkeä. Viime viikolla sain sitten oppia, että kova, pinkeä vatsa onkin sitä, että kohtu supistelee! Hui, enpä olisi uskonut. Luulin, että supistukset ovat aina jotain sykkeittäistä puristusliikettä ja kipua, mutta alun "harjoitussupistuksiin" ei kuulemma kipu vielä kuulu. Mutta ovat siis merkki siitä, että rasitus on kuitenkin ollut liian kova. Nyt ajattelin hankkia tukivyön mahalle, koska koiran kanssa haluan silti käydä vielä kävelyillä, vaikka spinningin jätinkin. Sen sijaan aloitin äitiysjoogan, on enemmän hengitysharjoituksia, venyttelyä ja rentoutumista, kuin liikuntaa, mutta tykkään tosi paljon!



Ja lopuksi sananen rakenneultrasta, vaikka tästä viestistä tuleekin megapitkä, sorry. Siellä oli aivan ihmeellisen ihanaa! Sain tosin odotushuoneessa hirveän pelkokohtauksen, koska kokemani keskenmeno viime vuoden lopulla havaittiin juuri ultrassa, siksi pelkään ultraan menoa aina ihan hirveästi. Nyt menin sinne sitten taas jo valmiiksi vuolaasti itkien, mutta mitä pidemmälle ihmettä vatsan sisällä katseltiin, sitä enemmän tyynnyin. Voi elämä, siellä on pieni ihminen, joka liikkui ja pyöri (vaikka en mitään tuntenutkaan...) ja ihan kaikki mitat näyttivät olevan kohdallaan, mitään huolestuttavaa ei löydetty. Lohjan sairaalassa on jopa käytössä 4D ultra, ette ikinä usko, ja sehän oli niin tarkka, että itsekin havaitsin kyllä, että sieltä on tulossa pieni poika!



Nyt lopetan tämän megaviestin, hyvää vointia kaikille, syökää paljon marjoja ja nauttikaa näistä vikoista lämpimistä päivistä!

Minulla kaveri on alkanut ihan tosissaan melskaamaan mahassa. Yleensä näihin aikoihin illasta aloittaa hirveän kutittelun. Tänään ei ole kyllä vielä tuntunut pahemmin, mutta päivällä mylläsi senkin edestä. Ilmeisesti oli sitä mieltä että minun olisi pitänyt jatkaa lomaa ja löhöilyä eikä palata töihin :P Kiva töissä sitten yrittää keskittyä järkevään keskusteluun jonkun kanssa samalla kun mahassa kutittaa aivan sairaasti...



Ja täytyy todeta että minullakin oli tänään vatsa tuollainen pinkeä pallo ja kipeä kun olin ensin tehnyt sen normaali työpäivän ja sitten kävelin pidemmän matkan bussipysäkiltä kotiin. Välillä piti ihan pysähtyä kun vatsaan sattui, mietinkin että onko nämä nyt jotain supistuksia. Ilmeisesti siis olivat. Pitääkö niistä jotenkin huolestua? Ei kai? Vaikka mietin että mihin tämä johtaa jos jo tässä vaiheessa muka rasittaa liikaa istua työpäivä ja kävellä bussilta kotiin...



Smilla 19+

Kesäloman jälkeen tuli oltua reilu viikko töissä ja eihän siitä mitään tullut. Tai töissäolo sujui mallikkaasti valtavaa väsymystä lukuunottamatta, mutta kaikki illat ja yöt sain kärvistellä vatsakipujen ja supistusten kanssa. Kävin sitten eilen lääkärissä, joka kirjoitti saikkua ens viikon loppuun saakka. Mulla on kohdunkaulaa lyhennetty syövän esiasteen vuoksi, enkä senkään takia halua alkaa raskautta riskeeraamaan. Nyt täytyy ottaa iisisti ja lepäillä seuraavat päivät. Ens viikolla on neuvola ja saa taas kuulla ihanat sydänäänet. Liikkeet voimistuu päivä päivältä ja melskaaminen on voimakkainta aamuisin ja iltaisin. Tänään jopa tunsin yhden liikkeen vatsan ulkopuolelle kädelläni. Pahoinvointi on vihdoin väistynyt, mutta eilen piti kuienkin yllättäin vielä oksennella.



Sikainfluenssatilanne mietityttää, kun sitä nyt on jo jonkin verran liikkeellä. Itse toimin sairaanhoitajana ja oireisia potilaita en voi hoitaa ja mahdollisesti saan sitten myöhemmin siirron muihin tehtäviin. Esikoinen aloitti viime viikolla päiväkodissa ja sieltähän se tartunta tulee jos on tullaksensa.



H 17+4

Huh Hevioso, nyt sitten vaan otat rauhassa! Mulla on myös yksi hyvä ystävä, jolla heti pahoinvoinnin loputtua alkoivat usein ilmaantuvat supistukset, toivottavasti ne sulla saadaan levolla poistumaan.



Kuulin muutamalta ihmiseltä hyviä kommentteja tukivöistä, ne kuulemma auttavat sekä esim. kävelyn aiheuttamaan supisteluun että mahdollisiin selkäoireisiin. Suosittelivat vyötä, jossa on tiukka vyö lantion ympäri ja tukiosa joka nousee koko vatsan yli. Näin vatsa pysyy kävellessä napakasti paikallaan. Itse ajattelin vyön hommata, varsinkin kun selkäkin tuntuu jo nyt olevan välillä vähän väsynyt.

joopa joo..jos ei oo vuotoa niin nyt tuli sitten harjoitus supistuksia :(

ei mkn voi mennä hyvin!!

Tossa ke-to oli pitkin päivää..

nyt v.loppuna rauhottui, olen vältellyt nostoja yms.

huhhuh...



Pysyyköhän vaavini kyydissä loppuun saakka :(

masu on kyllä niin selkeä vauvamasu että kaikki huomaa ja tietää jo.

sykkeet ollu hyviä koko ajan, vähän pudonnu sieltä 175..on nyt sellasta 150-160.



Täytyykin mennä kattomaan tollasta tukivyötä..mitähän se maksaa?



Stinna rv 13+2

Pinossa on viime aikoina ollut aika hiljaista, ja itsekin olen ollut töissä sen verran kiireinen loman jälkeen etten ole ehtinyt kuulumisia päivittää.



Rakenneultra on nyt takana, ja vilkas kaveri siellä pyöriskeli. Sukupuolta ei kysytty sitten kuitenkaan, mies oli vähän asiaa vastaan ja itsekin sitten siinä ultrassa olin niin onnellinen siitä, että kaverilla oli kaikki elimet kohdallaan että ei sillä sukupuolella ollut mitään merkitystä :)



Tuo tukivyö kuulostaa aika hyvältä, pitääkin huomenna neuvolassa kysyä asiasta tarkemmin.



Ja taas töiden pariin...



Smilla 20+1

Tulipas hyvään aikaan tämä keskustelu näistä supisteluista. Itselläni oli viime torstai-iltana (ekan rankan työpäivän jälkeen) vatsa aivan tolkuttoman kipeä mutta en ajatellut niitä kyllä supistuksiksi. Jalat turposivat nilkoista ihan järkyttäviksi ja niitä pisteli oudosti. Jotain sykettä olin vatsasta onneksi tuntevinani mutta kaikenlaiset pikkupotkut ovat tyystin kadonneet. Soitin vähän paniikissa neuvolaankin mutta sain vain ohjeeksi levätä ja pitää jalkoja ylhäällä, mikä on aivan mahdotonta töissä. Meillä on tilanne aivan kaoottinen ja joudun työpäivän aikana ravaamaan eri paikoissa aivan älyttömästi. Viikonloppuna tilanne rauhoittui mutta outoja vatsakipuja tuli vielä iltaisin. En oikein ole varma, ovatko ne supistuksia - enemmän ehkä vatsakramppeja... En tiedä, miltä supistusten kuuluisi tuntua, kun ekassa raskaudessa en tuntenut niitä ennen synnytystä, ja silloin oltiin sitten niin vauhdissa, että en usko tunnistavani niitä tässä vaiheessa. Mutta pelottavia nuo krampit ovat! Ja nyt pelottaa sekin kun en tunne niitä potkuja, vaikka olin muka niitä tuntevinani jo viime viikolla. Rakenneultraankin on vielä neljä viikkoa aikaa...



Onnea Smillalle masunäkymistä! Ja tukivyö kuulostaa tosi hyvältä. Maha tuntuu nykyään liikkuessa oudolta, joten oletan, että se tukivyö voisi korjata asian. Mistähän niitä voi hankkia? En taida hankkia ennen rakenneultraa kuitenkaan. On tullut vähän epäilevä olo.

Onneksi ensi viikolla on neuvola.

Katariina 16+6

Koitan kyllä käydä kuulumisia kurkkimassa, mutta nyt kun töissä olen joutunut paljon istumaan päätteen ääressä, ei kotona enää juuri jaksa kirjoitella.



Hevioso kyseli 4D-ultaan menosta: mehän oltiin mietitty siihen menoa, mutta kun rakenneultrassa kaikki oli hyvin ja sukupuoli näkyi niin selvästi, se into jotenkin lopahti ja taitaa sitten se jäädä käymättä. Vaikka kivahan se tietty olisi.



Smilla: hyvä kun muistutit noista lantionpohjan lihasten jumpasta, pitäisi varmasti sekin aloittaa. Muutenkin liikunta on edelleen jäänyt tosi vähille, en ole edes mammajumppaan saanut itseäni vielä hilattua. Ai niin, nyt oli muuten Mamalicious-mallistoon tullut vähän sellaisia muodollisempia ja hillitympiä vaatteita kesämalliston tilalle, jos et vielä löytänyt töihin vaatetusta. :)



Stinna: ikävää, kun siellä on ollut noin stressaavaa noiden vuotojen ja muiden kanssa. Onneksi kuitenkin kaikki on nyt hyvin kumminkin ja eiköhän loppuun astikin. :) Mahtavaa muuten, että saatte ihan kunnallisestikin tuota kolmiulotteista kuvaa!



Mahakipuja ja ehkä supistuksiakin on täälläkin nyt ollut. Pitkään aikaan ei vatsakipuja olekaan ollut, mutta nyt taas alavatsakipua, välillä sellaista menkkamaistakin jonotusta. Supistuksista en ole ihan varma, mutta parin viikon ajan rehkiessä, esim. imuroidessa, on vatsa yht'äkkiä alkanut tuntua kummalta, jotenkin kireältä ja vähän puutuneelta, muttei kipeältä. Vatsa ei kyllä mun mielestä mene mitenkään kivikovaksi niin kuin joku sanoi, että pitää mennä, joten en sitten tiedä onko tuo supistelua vai mitä. Mäkin luulin, että supistukset on sellaisia lyhyt kestoisempia ja toistuvia, mutta tuo on aina vähän pitempään sitten kerralla. No ehkä se on sitten jotain muuta kumminkin.



Toka neuvola oli viime viikolla ja kun tuli 154 raskauspäivää täyteen sain todistuksen raskaudesta ja onnistuin tilaamaan KELAn sivuilta äitiyspakkauksen. :) Aikamoista kyllä tuo lomakkeiden täyttäminen muuten: äitiyspäivärahahakemusta en sitten osannutkaan täyttää. :o Täytyy kai kysyä pomolta tai palkanlaskijalta apua.



Raskauden suhteen olen nykyään aika luottavainen, vaikka aina tietty joku asia mietityttää. Poika on kumminkin enimmäkseen sen verran aktiivinen, ettei hiljaisuudesta tarvitse huolehtia. Viikko sitten mieskin osui sitten paikalle sopivasti ja tunsi potkut mahan päällekin. :)



Hankintoja on jo tehty, tosin paljon vaatetta ja tavaraa ollaan saatu kyllä lähipiiristä kiertoon, eikä ole tarvinnut ostaa. Isommista hankinnoista lähinnä vaunut puuttuu ja niitäkin on jo katseltu ja aika varmaksi merkki ja malli päätettykin. :)



Killa rv 23+1 (ja muuten jo 6. kuukaudella!)