onks täällä paljon juoppojen lapsia?
aloin miettimään lukiessani tuolla noita äiti-juttuja. mulla oli juoppo isä, joka olis ollut lopulta ihan deekiksellä, ellei vanha äitinsä ois ottanu sitä asumaan. siellä kerkis sitten vielä kymmenisen vuotta ryypätä. lopulta kuoli syvässä laskuhumalan tilassa sepelvaltimotukokseen.
rip vaan!
ei voi juoppoja parantaa, elleivät itse koe ongelmaksi. ja sehän on just juopon merkki, että ei myönnä ongelmaansa.
Kommentit (15)
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1024289/mun_aiti_tay…
osa siis alkoholisteja
Minulla juoppo-isä, ollut niin kauan kuin muistan lapsuudesta, välillä parempia kausia, välillä todella huonoja. Vanhempien eron jälkeen varsinkin isukin raiteille pääseminen on ollut vaikeaa. Muutaman kerran joutunut sairaalaan sydänongelmien takia, jotka johtuvat alkoholista, ollu parantolassa... ym.. mutta kuten sanottu aikuinen ihminen, kukaan muu ei voi tehdä sitä päätöstä hänen puolestaan eikä aikuista ihmistä voi vahtia 24/7. Ja edellisellä putkella alkoi uhkailemaan itsemurhalla... selvinpäin ei halua puhua mistään... että näin meillä...
vituttaa kun sukulaiset soittelee ja kyselee et pitäiskö mun viedä se hoitoon.. Mä en jaksa enää
teki itsarin ollessani 4v.
R.I.P isi :'(
Mun isäni on alkoholisti; on riippuvainen aamuoluestaan ja lipittää olutta ja muutakin sitten pitkin päivää, MUTTA on aina hoitanut työnsä, käytännön asiat ym. ja pärjää itsekseen hyvin. Viinaanhan tuo tulee hukkumaan, jos ei muuta tapojaan, mutta ei kuitenkaan ole sellainen kapakoitten nurkilla notkuva rahaton juoppo, jollaiseksi itse sanan juoppo miellän.
mutta onhan holisteja toki eriasteisia, ja eri vaiheessa menossa. joskus täysin tenut kestävät pitempään, kuin työnsä vielä mitenkuten hoitavat.
yllättävää kyllä
minunkin isäni on käynyt töissä ja huolehtinut asioista, mutta joka ilta joi. Maksa on huonossa kunnossa ja jalka amputoitu, ei enää juo. Mutta terveys on menetetty ja elää ns. jatkoajalla. Alkoholistit saavat usein huonoa kohtelua terveydenhuollosta, koska mieltävät sairaudet itseaiheutetuiksi. Eräs kirurgi totesi "hyvin", että hoidetaan sitä lihavuudesta ja tupakasta johtuviakin sairauksia, miksei siis alkoholista. Isäni on minulle äärettömän rakas.
kuoli alkoholismin aiheuttamaan maksakirroosiin kun olin 15v. Asian käsittely kesti minulla kauan, koin hirveää syyllisyyttä siitä etten pelastanut häntä jotenkin. Oli yksinhuoltaja, eikä tilanteen vakavuutta täysin tajunnut kukaan, ennen kuin tuli sairaalareissu joka jäi viimeiseksi.
Omassa elämässä vaikeuksia koska stressaannun ja huudan helposti, ja olen mielettömän turvallisuushakuinen, en esimerkiksi luota miehiin yhtään.
isäni juo edelleen lähes päivittäin jo eläkkeellä ollesseen ja aiemmin hoiti työnsä juoden kirkasta viinaa illat. Huomaan itsessänikin siinä ympäristössä kasvamisen vaikutukset vaikka äitini olikin raitis ja huoltapitävä ja me lapset hyvin koulussa menestyviä ja liian kilttejä.
Onneks äiti tajus erota moisesta kun me lapset vielä oltiin pieniä. Ei ole isä ollut töissä noin 30:een vuoteen juomisen takia. En tiedä elättääkö sossu vai onko koditon vai saako jotain juoppoeläkettä mutta eipä pahemmin kiinnostakaan.
Isäni oli ihan kunnon alkkis, joi rahat, työpaikan ym. Oli myös väkivaltainen humalassa ja krapulassa. Kuoli ollessani 17 v, oli kyllä raitistunut jo silloin.
jees, mun sukulaisista, äidin ja isän lisäksi, suurin osa on/oli alkkiksia! Suurin osa kuolleita jo esim. isä ja isoveli, enot ja serkut. Äiti raitistui ja pari sisarta ja tätiä myös. Itse olen absolutisti.
ja kaikki juhlat mutta hoitaa työnsä, asiansa, lapsensakin (paitsi, että isompi hoitaa paljon pienempää kun isi ja äiti ovat "kävelyllä")? Välillä on pitkiäkin selviä jaksoja....
Jos on niin, hep! Olen alkoholistien lapsi.
mitä äitu-juttuja?