Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pilaanko suhteeni sekopäisyydelläni vai mistä on kyse?
03.08.2009 |
Minusta on tullut muutamissa kuukausissa kamalan vainoharhainen ja mustasukkainen.
Kun herään aamulla olo on paha, ikään kuin jotain kamalaa olisi tapahtunut tai tapahtumassa. Itse tietysti kuvittelen tämän olevan aavistus jostain. Jopa miehen töihinlähtö tuntuu pahalta.
Minulla on pakkomielle tarkkailla miehen tekemisiä ja puhelinta ja tietokonetta. Epäilen onko hän todella siellä missä sanoo olevansa. Kaikki naisten puhelinnumerot ja naisystävät netissä ahdistavat enemmän kuin pitäisi.
Ainoat todelliset syyt tällaiseen on se, mitä mies suutuspäissään on puhunut hyvin loukkaavasti ja se, että joskus mies valehtelee pienissä asioissa(, jotta en suuttuisi).
Nyt minä haluaisin kuulla, että vahtaaminen ei auta mitään, eikä se että sidon miehen kotiin enkä päästä minnekään.
Sanokaa, että minä todennäköisesti toimillani ajan miehen lähtemään vaan minun pitäisi olla suvaitsevainen ja antaa miehellä olla oma elämänsä ja vain luottaa?
Minusta tuntuu että olen tullut hulluksi, sillä aluksi olin todella luottavainen ja itsevarma, enkä lainkaan mustasukkainen.
Miten voin saada varmuuden tähän suhteeseen takaisin? Onko joku muu yhtä epäluottavainen "ilman syytä"? Itken harva se päivä tätä pahaa oloa, jota en ymmärrä.
Vai onko minulla vain vahva vaisto jostain todellisesta?
Kommentit (4)
voisiko tämän kamaluuteni vika olla esim. e-pillereiden aiheuttamat hormonisekoilut.. Tästä on vain jotenkin päästävä, sillä en pysty melkein keskittymään lapsien hoitoon. Ehkä lomallakin on osuuttta asiaan. Päivät vain mietin ja murehdin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"kyttäämistä" ja muistan hyvin sen karmean "tunteen" joka tuli kun mies lähti vaikka harrastuksensa pariin tai jos sillä vaan kesti normaalia kauemmin käydä kaupassa tai hän tuli 15min normaalia myöhemmin töistä kotiin tms... Halusin aina yksityiskohtaisesti tietää missä mies on ollut, ketä muita siellä oli, ja mistä he puhuivat. Tutkin kännykän ja sähköpostin. Mieheni sitten myös kertoi pieniä valheita etten suuttuisi, jätti mainitsematta sen naispuoleisen kaverin jonka oli nähnyt jossain. Ihan vaan siksi että jos hän olisi kertonut, olisin saanut megaraivarin, vaikkei siihen ole mitään syytä.
En kuitenkaan koskaan löytänyt mitään merkkejä uskottomuudesta, ja jotenkin se kyttääminen jäi. Mentiin sitten naimisiinkin, ja nyt kun meillä on pieni vauva, niin en jaksa edes ajatella moisia asioita.
Tosiasiahan on, että jos toinen haluaa pettää, niin hän tekee sen ihan kuinka vain. Eli itse et voita kyttäämiselläsi yhtään mitään.
Alue: Aihe vapaa
Tavallaan etsin ahdistukselle selitystä itseni ulkopuolelta, vaikka vika oli sisällä. Oli ahdistus ilman syytä, mutta sitä on mahdoton käsitellä. Joten kehitin syyn ja tulkitsin mieheni käytöksen ja sanomisen aina pahimmalla mahdollisella tavalla... lääkitys auttoi, tosin vieläkin yllätän itseni ahdistumasta asioista joita VOISI tapahtua tai asioista miten mieheni potentiaalisesti VOISI minua kusettaa.
Ukkoparkani.