Aloittaako lapsesi hoidon kohta? Miltä tuntuu?

minä ja mies palataan töihin 5 viikon huilin jälkeen ja 3,5 v poika päiväkotiin... Mua tässä mietityttää ihan hulluna, että kuinka nopeasti se h1n1 nyt siellä mahtaa alkaa riehua, laskettu aikani on lokakuussa, ja tosi kurjaa jos nyt kuukauden takia saadaan se pöpö. Kun siis olen raskaana, siksi pelottaa. Lisäksi poika siirtyy huomisesta alkaen isojen ryhmään, jännittää hänenkin puolestaan, miten isot suhtautuu pikkukaveriin :)

pienemmän puolesta taas kamalalta, tuntuu että hylkään pikkuisen kokonaan. vaikka ikää on jo 2v8kk niin mielelläni olisin kotona vielä hoitanut.

Kaksoset menevät eskariin ja sieltä ip-hoitoon perhepäivähoitajalle. Kuopus on 2v9kk ja menee sille samalle pphoitajalle.



Kyllähän se jännittää ja tuntuu todella haikealta jättää tämä kotiäidin "ura" taakse. Tuntuu varmasti aluksi pahalta jättää poika hoitoon, kun on tosiaan tottunut olemaan minun kanssa ja varmaan aluksi tulee itku. Mutta toisaalta odotan tulevaa myös luottavaisin mielin. Tytöillä on toisistaan turva eskari ja koulumaailmassa ja pph vaikutti hirmu mukavalta. Poika varmasti viihtyy siellä, kunhan tutuiksi pääsee.

ja 1 v. 3 kk aloittaa. Tuntuu tosi hyvältä. Pienin pääsee vihdoin pois kotoa, sen ei tartte olla koko ajan mun kanssa ja varsinkin se on ihanaa ettei mun tartte olla koko ajan sen kanssa!! Joku muu syöttää kolmella aterialla, joku muu nukuttaa päikkäreille, joku muu siivoaa lelut :) JEE JEE JEE!!! Mä pääsen tienaamaan ja viettämään aikaa aikuisten kanssa, olen tosi onnellinen ja innoissani!

Piristävää vaihtelua tällainen aenne :)!

Kaksi ja puoli vuotta on vierähtänyt kotona kuin siivillä, ja olen elänyt elämäni toistaiseksi ihaninta aikaa. Todella haikeaa että se päättyy, toisaalta ihanaa että sen on saanut kokea. Ja onhan varmasti virkistävää tehdä välillä taas jotain ihan omaakin, poissa kotiympyröistä..



Kuopus (2v4kk) aloittaa hoidon vasta kahden viikon päästä, mieheni on siihen saakka hoitovastuussa. Lapsi pääsee hoitoon tuttuun paikkaan eli pph:na toimivalle ystävälleni. On ollut siellä muutamia tunteja kerrallaan hoidossa jo monta kertaa, lisäksi käymme muutenkin yhdessä kylässä harva se päivä.. Ja koskaan lasta ei saa sieltä sovinnolla lähtemään :) Eli oikein hyvillä mielin olen itse hoitopaikan suhteen.



Mutta... Oma työni on erittäin vaativaa, ja 8 tunnin päivät ovat käytännössä harvinaisia. Mieheni tekee todella paljon työmatkoja, auttavaa sukua ei lähellä asu. Lisäksi meillä on kaksi isompaa lasta, joiden koulutyö ja harrastukset vaativat vanhempien huomiota. Hirvittää, miten onnistun yhdistämään työn ja perheen arjen. Ehdinkö esim. viettää enää koskaan kuopuksen kanssa rauhallista aikaa vai olemmeko koko ajan menossa jonnekin, tulossa jostakin?



No, aika näyttää. Ja sen olen jo päättänyt, että perhettäni en uralle uhraa.. Joten työpaikan vaihtoon vaikka sitten kaupan kassalle olen ihan valmis jos elämä menee liian vaativaksi.

Täällä myöskin kohtalotoveri:) Huomenna myöskin töihin reilun 2-vuoden jälkeen. Kaksoseni 2v1kk aloittavat päiväkodissa tämän kuun puolessa välissä. Mummo ja siskoni hoitavat heitä nämä seuraavat kaksi viikkoa vuorotellen. Ristiriitaiset on kyllä tunnelmat! Toisaalta on ihana palata työelämään ja saada sosiaalista elämää ja toisaalta taas haikea:) Itseäni jännittää kamalasti töiden aloitus, lähinnä se, että osaako sitä mitään enään ja minkälaiset työkaverit saa.

Tyttö 2v 9 kk aloittaa päiväkodin. Olin kyllä viime vuoden jo töissä, tyttö mummun hoidossa täällä kotona. Kyllä mua jännittää, mutta tyttö ainakin tuntuu olevan reippaalla mielellä. Tutustumiskäynti meni hyvin. Huomenna aloitetaan, olen siellä itse mukana, ja ekat puolitoista viikkoa vielä harjoitellaan, kunnes mulla alkaa työt. Vähän hirvittää, kun ryhmä on iso (23 lasta), muuten olen hyvällä mielellä.