G: Appivanhempiesi ihmeelliset kasvatusmetodit mitä tulee heidän omiin lapsiinsa?

Olivat kuulemma ihan pihalla eivätkä osanneet kasvattaa lasta. En sitten tiedä oliko mitään omituista, ei mieheni näy traumoja saaneen. Ja kohtalaisen normaali on :)

allergiat ovat vanhempien korvien välissä



t. allergisen lapsen vanhempi

ei karkkia edes jouluna tai synttäreillä, siis ei IKINÄ, ei koskaan elokuviin, teatteriin, tivoliin, huvipuistoon, ei minnekään, KOSKAAN.



Lupaukset rikottiin saman tien kun ne oli annettu.



Näitä muiden muassa olen ihmetellyt, kun mieheni on lapsuudestaan kertoillut. Ja tarvitseeko edes mainita, että anoppi hurskaana kuvittelee olevansa joku viime vuosisadan omistautuvin ja paras äiti.

ja pakkosyöminen. Kahden tunnin välein. HALOO! Sanoin et tää on ihan fyysisesti mahotonta mättää ruokaa noin paljon ku ihan loukkaantu ku EI MIKÄÄN maistunu???!!! Ohohoh!

/kiukkuinen/vihainen lapsi jätetään yksin pimeään vaatehuoneeseen kunnes on rauhoittunut.

Mieheni ei pysty vieläkään sietämään mitään negatiivisia tunteita vaan ahdistuu niistä todella voimakkaasti.

ovat häntä totisesti kohdelleetkin. Sisarensa on ihana, on saanut kaiken mitä on keksinyt pyyttää (ja saa vieläkin 44-vuotiaana). MIeheni on kaiken joutunut tekemään yksin ja nyt joutuu auttamaan vanhempiaan niin rahallisesti kuin muutenkin. Ihana sisko ei luonnollisesti rakennekynttään nosta tehdäkseen vanhempiensa eteen jotain. Lisäksi en ymmärrä appiukkoa, yhä vaan taputtelee tytärtään pepulle ja lääppii jatkuvasti, minusta aika etovaa.

herätti nukkuvan pienen poikansa vuosien ajan monta kertaa viikossa tullessaan humalassa kotiin vain hakatakseen tämän, koska se tekee pojista miehiä. Roikotti poikaansa vauvana jaloista parvekkeelta että tämä lopettaisi itkemisen. Koko kasvatus perustui väkivaltaan, oma paha olo purkaantui poikaa hakkaamalla ja pojan paha olo korjaantui hakkaamalla. Vauvasta siihen asti kunnes pojasta tuli liian iso ja vahva. Mieheni on tämä poika ja syvät jäljet jäi lapsuudesta.

ovat häntä totisesti kohdelleetkin. Sisarensa on ihana, on saanut kaiken mitä on keksinyt pyyttää (ja saa vieläkin 44-vuotiaana). MIeheni on kaiken joutunut tekemään yksin ja nyt joutuu auttamaan vanhempiaan niin rahallisesti kuin muutenkin. Ihana sisko ei luonnollisesti rakennekynttään nosta tehdäkseen vanhempiensa eteen jotain. Lisäksi en ymmärrä appiukkoa, yhä vaan taputtelee tytärtään pepulle ja lääppii jatkuvasti, minusta aika etovaa.

Itku tuli väkisin... kamalaa, että tällaisia asioita tapahtuu.



Tuollainen jättää varmasti jälkensä :(

/kiukkuinen/vihainen lapsi jätetään yksin pimeään vaatehuoneeseen kunnes on rauhoittunut. Mieheni ei pysty vieläkään sietämään mitään negatiivisia tunteita vaan ahdistuu niistä todella voimakkaasti.

Oli ahdistavaa eikä hyödyttänyt mitään, raivo vaan paheni kunnes aikuisiällä opettelin siitä eroon.

kommentti anopilta.

En tiedä sen kummempaa, kuin pienenä vauvana laitettu hoitoon, tietämys mistään lapsen kehitysasioista olematonta ja sivistystaso alkeellinen. Millaisia lapsia tästä kasvaa? Itsekeskeisiä, empatiakyvyttömiä, moraalin ja arvomaailman osalta eksyksissä olevia.



Tuntuu, että olen kasvattanut ja opettanut miestäni enemmän kuin vanhempansa kuuna päivänä ja nyt keski-iän kynnyksellä alkaa huomata asioiden todellisen laidan. Ei kiva.

"Ensin ihmiset sitten vasta sinä."



Ja lapsen lukiessa esim. koulukirjoja: "Tekisit sinäkin joskus jotain."



Ihana mies tuosta kasvoi kuitenkin. :)

Jos esim oltiin lähdössä lomailemaan, lapset vaan pakattiin autoon ja sitten sai kysellä, että minne ollaan menossa.

herätti nukkuvan pienen poikansa vuosien ajan monta kertaa viikossa tullessaan humalassa kotiin vain hakatakseen tämän, koska se tekee pojista miehiä. Roikotti poikaansa vauvana jaloista parvekkeelta että tämä lopettaisi itkemisen. Koko kasvatus perustui väkivaltaan, oma paha olo purkaantui poikaa hakkaamalla ja pojan paha olo korjaantui hakkaamalla. Vauvasta siihen asti kunnes pojasta tuli liian iso ja vahva. Mieheni on tämä poika ja syvät jäljet jäi lapsuudesta.

tästä vauva-ajasta?

meidän faija (-44 synt.) myös erikoistunut tähän, pikkubroidi muistaa roikkuneensa myös jaloista ikkunasta, kun on yöllä heränny ja itkeny äitiä, ehkä 2-3 vuotiaana.

Mä muistan ku oltiin vaik 7 ja 3 -vuotiaat niin oltiin aina mökillä viikonloput. Pikkubroidin kaa oltiin nukkumassa, kun keskellä yötä sytty valot ja peitto lähti meidän päältä pois ja alkoi tulla "koivuniemen herraa" persiille. ->syystä että olimme viikolla tehneet jotai tuhmaa/tyhmää.

Toinen pojista asuu edelleen kotona, täyttää juuri 39 v, ei tyttöystäviä koko aikana kun olen ollut kuvioissa mukana (12 v)



Toisen pelastin sieltä, 29 v, kotona asuva neitsyt...