Kuinka hyvin tulet toimeen puolisosi suvun kanssa?

ja mut on otettuihanasti perheenjäseneksi.



Erityisesti appivanhempien kanssa tuun loistavasti toimeen, samoin miehen toisen siskon kanssa. Ollaan suorastaan ystävystytty läheisiksi. Toisen miehen siskon kanssa ei olla niin läheisiä, tullaan hyvin toimeen ja suhteissa ei ole mitään vikaa, mutta jotenkin ei ihan täydellisesti synkkaa. Ei varmaan ystävystyttäis, jos tavattais jossain muussa yhteydessä.

Olen appivanhemmilleni kuin oma tytär. Ja lupsakkaa väkeähän he ovat! Miehen sisarusten kanssa tullaan hyvin toimeen, samoin lapsemme viihtyvät mainiosti keskenään.

Onhan välillämme tiettyjä maakunnallisia kulttuurieroja, mutta ei niillä oikeasti ole mitään väliä.

Onhan välillämme tiettyjä maakunnallisia kulttuurieroja, mutta ei niillä oikeasti ole mitään väliä.

ei vais, mutta näin se oli juuri entisten appivanhempien kanssa. Ei tarvinnut jännittää eikä teeskennellä, riitti kun oli oma itsensä ja sillä selvä.

Laiha lohtu nyt on se, ettei mieskään "kestä" vanhempiaan tai siskoaan. Ennen ajattelin että se on jotain vanhaa kaunaa ja että jos ollaan enemmän tekemisissä, niin alkaa mennä paremmin. Mutta nyt kun ollaan väännetty välejä muutama vuosi, niin alkaa vähän ahistaa.

Kireää, ahdistunutta ja teeskentelevää porukkaa, mikä on sääli, kun kuitenkin sitä haluaa yhteyttä pitää, edes jonkun verran. No miehen isä ei teeskentele, jos vaimo ei ole paikalla, mutta hänkin on kyllä vähän säikky. Kun jotain sanoo suoraan, vaikka kuinka ystävällisesti, niin hirveä shokki ja järkytys. Lisäksi vanhemmat loukkaantuvat asioista koko ajan, eivätkä kerro mikä on vikana.

ap

Miehen äiti ja sisko loukkaantuvat koko ajan kaikesta ihmeellisestä mitä minä en edes huomaa. Todella raskasta. Isänsä ja veljensä ovat ok. Lohduttaudun silä, että monet muutkin sukulaiset pitävät noita äitiä ja siskoa aika hankalina ihmisinä. Eniten harmittaa, että mummon ja lastenlasten välit ovat välttämättä aika etäiset...

ei ole kuin pikkusisko ja hyviä kavereita ollaan

hyvin tulen toimeen. No miehen siskon kanssa ei olla erityisen läheisiä, mutta ei ole mitään jännitteitäkään ja ihan mukavasti sujuu. Anopin kanssa erityisesti tulen toimeen, eikä apessakaan mitään vikaa ole.



Eksän perheen kanssa en tullut yhtään toimeen ja olin siellä kyläillessä aina jännittynyt ja jopa peloissani. Siksi olikin ihanaa kun ensimmäistä kertaa menin nyksän perhettä tapaamaan, heti tuntui kuin olisi kotiin tullut, ja viihdyn siellä itse asiassa paremmin kuin omien vanhempieni luona :O

mitä olen laittanut vaikkapa ruoaksi.



He olivat meillä yhtenä jouluna kylässä. Miehen vanhemmat ovat kasvissyöjiä, jotka omien sanojensa mukaan "syövät myös kalaa". He olivat sanoneet alunperin, että juu, laittakaa mitä vain, kyllä me lihaakin maistamme, näin kun sitä harvoin on.



Meidän suvussamme on aina ollut tapana laittaa varsinkin aattona ja joulupäivinä "hieno" juhlapöytä. Sitten välipäivinä olemme syöneet aika vaatimattomasti, yleensä rääppeitä, hernekeittoa tms. Uutena vuotena olemme sitten syöneet jo ihan jotain muuta, itse asiassa useimmiten kalaa ja pakasterapuja... no se on jo toinen juttu.



Laitoin sitten jouluna "kodin perinteen" mukaisesti kylmiä kalaruokia (savustettua, graavattua, silliä, mätiä). Lämpimänä ruokana meillä oli miehen toiveesta kinkkua ja olin sitten laittanut myös jotain riistalintua, en muista enää mitä. Näiden lisäksi oli erilaisia kylmiä ja lämpimiä kasvislisäkkeitä + juustoja, eli itselleen pystyi kokoamaan kyllä ihan täysipainoisen kasvisateriankin halutessaan.



No tämä olikin sitten appivanhemmilleni aivan järkytyksen paikka. He kokivat, että minä "pakotan" heitä ylensyömään ja maistelemaan kaikenlaista "vastenmielistä" ja "ruoaksi kelpaamatonta" (mm. mäti). Itse halusin syödä mätiä smetanan ja sipulin kanssa siksi, koska se jotenkin kuuluu jouluun, mutta en tajunnut, että jos sen pöytään laittaa, niin siitä tulee suunnaton loukkaus.



Aattoillan jälkeen appivanhemmat hokivat sitten koko ajan, että ei tarvitse niin paljon ruokaa, älkää nyt, sillä lopputuloksella, että joulun jälkeen heitin kilokaupalla ruokaa pois. He kun halusivat oikeasti syödä vain leipää ja salaattia. Myöhemmin tuli ilmi, että kalaa he kyllä syövät, mutta vain friteerattuna, siis kalapuikkoja. En mä vain tajunnut.



Tämän jälkeen he ovat koko ajan pelänneet, että mä taas ryhdyn röyhkeäksi ja "pakotan" heitä syömään kaikenlaisia yököttäviä juttuja. En vain tajunnut, että he kokevat ruokapöydässä istumisen niin syyllistävänä tilanteena. Olin ajatellut, että laitan paljon ruokaa esille, jotta siitä voi nirsompikin valita, vaikka sitten pelkkää vihersalaattia ja leipää, jos niikseen tulee.



ap

että ex oli vähän outolintu sukunsa keskellä. Ei hänen äitinsä (ts mun ent anoppi) aivan ongelmaton ole, mutta meidän välimme olivat silti ihan kohtuulliset.

Nykyinenkin mieheni taitaa olla outolintu suvussaan, mutta vähän toiseen suuntaan.

ap

hyvin tulen toimeen. No miehen siskon kanssa ei olla erityisen läheisiä, mutta ei ole mitään jännitteitäkään ja ihan mukavasti sujuu. Anopin kanssa erityisesti tulen toimeen, eikä apessakaan mitään vikaa ole.

Eksän perheen kanssa en tullut yhtään toimeen ja olin siellä kyläillessä aina jännittynyt ja jopa peloissani. Siksi olikin ihanaa kun ensimmäistä kertaa menin nyksän perhettä tapaamaan, heti tuntui kuin olisi kotiin tullut, ja viihdyn siellä itse asiassa paremmin kuin omien vanhempieni luona :O

Oli aivan mahtavaa kun menin ensimmäistä kertaa tulevia appivanhempiani tapaamaan ja huomasin että ovat mukavia ihmisiä! Myös muu suku on mukavaa. No joskus se pirtin pöydän ympärillä kahvittelu ja pienen paikkakunnan asioiden taivastelu vähän huvittaa, mutta ei käydä niin usein kuitenkaan että alkaisi ärsyttämään.



Miehen siskon elämäntyylissä on paljon asioita, joita en ikinä omalla kohdallani toteuttaisi, mutta hän asuu niin kaukana ettei nähdä kovin usein, joten eipä ole välit kiristyneet sinnekään suuntaan.

toisin sanoen: ei olla missään tekemisissä keskenämme.

En pidä anopista, mutta en näytä sitä, ja anoppi taitaa tehdä samaa. Appi on kohtelias, kuten myös miehen veljet, mutta heihin en ole juuri päässyt viiden vuoden aikana tutustumaan, koska eivät ole yhtään sellaisia "lähestyttäviä".

t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

Tämä pitää muistaa lisätä tuonne av-klassikko-pinoon!

t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

Syy on se että, ne on ihme mörököllejä, sellasia vakavia jöröttäjiä. Sitten kun ottavat alkoholia useimmista tulee riidanhaluisa tai muuten vaan vittumaisia, oikein piikikkäitä ihmisiä.



Toisaalta sitten viidhyn kyllä esim. mun miehen enojen vaimojen kanssa, mutta ne ei olekaan mun miehen verisukulaisia ja luonteeltaa on ihan erilaisia kun ne varsinaiset sukulaiset.

Ongelmana on että osa heistä haluaisi olla tiiviimmin meidän kanssa kuin mitä itse jaksan. Asia olisi eri jos kokisin siinä seurassa itseni tasa-arvoiseksi jäseneksi.

meilläkin mun suvun kanssa :)



miehen suvun kanssa niin, että miehen siskon kanssa ei olle yhteyksissä mutta muiden kanssa menee mukavasti.

en olekaan heitä nähnyt yli puoleentoista vuoteen. Mies on käynyt yksin tapaamassa vanhempiaan. Miehen veljeä nähdään silloin tällöin, ei kuitenkaan varta vasten, vaan yleensä yhteisten kavereiden kautta. Mies ja veljensä ovat kovin erilaisia.

etten päässyt niistä eroon edes vaikka miehestä pääsin (ex).



Hyvä niin, lapsilla säilyy yhteys sukuunsa, kumpaankin puoleen.

Anoppi joskus vähän rasittaa, mutta on kuitenkin kiva ja viihdyn hänen seurassaan, on käyty esim. kahdestaan teatterissa yms.

Anopin ja appiukon kanssa välit ovat läheiset ja luontevat. Anopin kanssa tunnen olevani jopa paremmin samalla aaltopituudella kuin oman äitini kanssa. Miehen serkun kanssa olemme paljon tekemisissä ja hänen ja hänen avovaimonsa kanssa on aina hauskaa. Ainut jonka kanssa en tule juttuun on miehen sisko. Hänen miehensä on kiva, mutta kälyni ottaa ihan kaikesta itseensä. Hän ottaa loukkauksena sen jos olen laittanut hyvää ruokaa kun he tulevat kylään, hän murjottaa jos anoppi juttelee minulle henk.koht. asioitaan, hän ei välttämättä koko vierailun aikana puhu minulle yhtään mitään jne jne.