Kriisit-ja suru-palstalta tämä, voiko olla totta?

Muutama päivä sitten tuli ilmi. Näimme tytön veriset pikkuhousut!! Sen jälkeen olemme koettaneet saada selville mistä moinen johtuu. Eilen kertoi sitten tarkemmin, ONNEKSI asiaa ja nyt tutkituttavana lääkärissä.

Minä olen tärissyt ja tuskaillut koko yön. Tuntenut syyllisyysttä ja avuttomuutta. Ja miksi kysymykset nousseet huutona pilviin asti. Itken ja tunnen vihaa ja raivoa:(:(



Pakko ollu kuunella lasta rauhassa että hän kertoo tarinaa. Pitää sylissä ja rakastaa. Itku ja järkytys sisällä velloo. Kuinka mä kestän kuulla kaiken mitä tyttöni kertoo. On ollu huono olo jo niistä mitä on kertonut tähän mennessä.

Tyttö on tyyni ja rauhallinen, vaikka kertoessa itkuinen. Olen ollu rauhallinen edelleen. Huolta ja tuskaa en halua näyttää, ettei tyttö sulje sielujen syvimpiä portteja ja jatkaa yhtä avoimesti.



Tyttö haettiin kotipihalta!!! Mikä on ollut älytön järkytys!! Olemme itse olleet sillon sisällä. syytän itseäni, kun en ole ollut hänen kanssaan silloin, enkä ehtinyt pelastaa pahalta. Veli oli ihmeen pelokas myös sinä päivänä, että ehkäpä hänkin oli sen hullun jahtaama. Asumme asuinalueella jossa paljon lapsia...

Meidän eivät tosiaan ole ainoita..



voi että mulla on kamala olo. Voiko tyttöni elää vielä joskus yhtä vapaata ja huoletonta lapsuutta mikä hällä oli ennen kyseistä tapahtumaa????