Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miks mä en saa mistään apua?
30.07.2009 |
Tilanne se, että meillä erittäin hankala poika, jolla todettu adhd, sekä lievä dysfasia, Nyt vielä päälle epäillään mielentilahäiriötä, jatkuvan käytöksen muuttumisen takia.
Lisäksi meillä on kolme nuorempaa, sekä yksi vanhempi lapsi. Tämä poikamme on aivan käsittämättömän ilkeä kaikille. Lyö ja potkii metä vanhempia, sekä pienempiä sisaruksiaan, myös vauvaa. Hajottaa paikkoja, heittää yleensä joka päivä ruoat lattialle, repii vaatteensa jne. Huutaa, paiskoo tavaroital, repii, kiroilee jne.
Itse olen täysin loppu ja masentunutkin tähän tilanteeseen. Hoidan poikaa 24h vuorokaudessa, koska yötkin menevät tapellessa.
Olemme perheneuvolan asiakkaita. Poika käy kahdessa eri terapiassa, ja lääkityskin on. Mutta ongelma on se, että kukaan ei auta minua.
Lääkärinlausunnot on pojalle hoitopaikasta, sekä henk.koht avustajan tarpeesta+ perhetyöstä kotona ja vielä tukiperheestä minne poika voisi mennä kerran kaksi kuussa jotta saisin levähtää. Mutta ei ole noista mitään saatu.
Olen kohta kk ajan itkenyt ja soittanut moneen tahoon ja anonut apua pojan hoitoon, mutta turhaan. Viimeksi eilen olen ollut yhteydessä perheneuvolaan, josta sanottiin ainoastaan minulle että koita jaksaa. Neuvolan kautta en saanut mitään apua, vaan kehotuksen soittaa sos.toimeen, josta taas sanottiin että ei ole ketään vapaata työntekijää ja neuvolan perhetyöntekijäkin lopetti juuri, eli sinnekkin etsitään uutta työntekijää.
Mä olen niin loppu, etten jaksa enää. Elämästä kadonnu kaikki ilo, vaikka kuinka yritän hoitaa ja jaksaa asioita kaikki kaatuu päälle, ja aika kuluu pojan kanssa ja hänen tilaansa ja tekojaan korjaten.
Mieli tekisi jopa lopettaa oma elämä, kun ei enää jaksa, eikä apua saa mistään.
Miksi ihmeessä neuvoloista sun muista paikoista käsketään ja kehotetaan hakemaan apua ajoissa, ja kun sitä hakee saa kuluttaa ainoastaan puhelinlaskuaan ja odottaa apua vuodesta toiseen, siihen pisteeseen ettei enää vaan yksinkertasesti jaksa:(
Kommentit (7)
hekin seittemänkymppisiä ja asuvat kaukana, joten eivät lapsia hoida:( KÄyvät kerran pari vuodessa, ja hekin ovat suurinpiirtein ainoa aikuiskontaktini tässä maailmassa. Kaikki tuttavat ovat kadonneet, johtuen tuon pojan käytöksestä. Kukaan ei pyydä, eikä halua meitä kylään. Minnekkään en voi liikkua, en kylille, en kauppaan jne. Poikaa ei voi ottaa mukaan käytöksen takia.
Lisänä vielä se, etät mies ei ymmärrä kuinka ahdistunut olen, vaikkei hänkään enää poikaa jaksa ja viihtyykin juuri siitä syystä töissä pitkään. Eli niin huonosti on mun asiat, ettei ole mistään suunnalta edes tukea, tai edes aikuista juttuseuraa että vois purkaa tätä ongelmaa ja elämää:( Mietiin vaan ääneen, että mitä voi enää tehdä? Kukaan ei oikeasti ole tähän päivään mennessä piitannu, vaikka tosiaan olen todella pitkään apua hakenu. Kaikki vaan sanoo,että ootte jonossa tai koitetaan edestä näin:( Ei jaksa, ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turussa pitää tehdä lastensuojeluilmoitus itsestään, että edes pääsee keskustelemaan sosiaalityöntekijän kanssa. (tätä sosiaalityöntekijä itse ehdotti, kun olin väsynyt) Se ei tarkoita sitä, että lapsesi huostaanotettaisiin. Soita uudelleen ja tee se ilmoitus, jos sitten saisit jotain apuja...
Joissakin mll:n yhdistyksissä autetaan juuri tuollaisia perheitä jopa ilmaiseksi kannattaa kysyä.
tärkeämpiin asioihin! Kansanedustajien palkkoja pitää nostella jne.
Perheiden pahoinvointi on yks lysti päättäjille. Vyötä tullaan kiristämään vielä enemmän.
Monissa sairaanhoitopiireissä on pitkät jonot psykiatriseen hoitoon, lasten ja nuorten eri toten.
eli olemme tuon ilmoituksen tehneet, jotta olisimme apua saaneet. Tästä aikaa jo reilu vuosi, ja edelleen siis jonotamme sitä perhetyöntekijää sieltä. Sanoivat, että ne oikeat lastensuojeluilmoitukset, joissa lapset kärsivät menevät automaattisesti tällaisen edelle. Osastojaksolla poika on ollut niin, että päiväaika osastolla, illaksi kotiin mutta näissä pitänyt olla jomman kumman vanhemman mukana.
Nyt poika istuu ja piirtää kiltisti ja käyttäytyy kuin unelma, mutta tuo mielentila saattaa muuttua ihan parissa sekunnissa, niin että hyökkää jonkun pienemmän sisaren kimppuun.
Onkohan jokapuolella kuntia sitten näin kova pula työntekijöistä. Täällä kuulemma esim. sos.toimen perhetyöllä kolme hoitajaa ja perheitä monen monta, jonossakin yli 50!
Olemme itsekkin yli 30 vuotiaita, ja meillä yksi lapsista adobtiolapsi, joten senkin kannalta olisi ihan mukava saada apua, jotta jaksaisi. Mä en vaan jaksa ymmärtää miksei kukaan eikä ketkään ota ahdinkoani todesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perheneuvolaan, sos. toimeen ja muihin tahoihin, joihin olette olleet yhteydessä. Heillä on siellä määrätyt ajat, joissa pitää toimia. Jos vain jaksat, ota asioista selvää, mitä sanoo laki, niin tiedät mitä voit vaatia. Onko teillä varaa palkata lasten/kodinhoitoapua? Edes tilapäisesti?
Alue: Aihe vapaa
Erityislapsen äitinä pitää vaan pitää puolensa ja tapella. Voiko isovanhemmat esim hoitaa muita lapsia niin ei tarvitse heistä huolehtia...