Auttaako masennuslääkkeet oikeasti siihen, että en menetä lapsiini hermoja jatkuvasti?

Elämä pienten lasten kanssa on monesti rankkaa ja kuormittavana tekijänä ei myöskään tule MELUA unohtaa.
Kaikki helpotukset arkeen ovat tervetulleita siivousapu, lastenhoito ja vanhemmille järjestettävä yhteinen aika. Monesti myös taloudellinen apu on iso juttu ,elämän kriisitilanteiden yhteydessä.
Lääkitys asia on tietysti järkevää masennuksen,unettomuuden jne. hoidossa.

Mulla auttoi pillerit, samanlainen turruttava efekti varmaan. Syön putkeen. Loppui se ihan hirvittävä raivoaminen

Kyllä mulla auttoi juuri siihen kans.
Huomasin kyllä samalla että en sitten myös nauranut koskaan. Vaikka ennen lääkkeitä (ja myöhemmin lääkkeiden lopetuksen jälkeen) nauroin kyllä välillä vaikeinakin aikoina.
Mielestäni en ollut missään vaiheessa oikeasti masentunut edes, olin uupunut.

Kokeilin kahta masennuslääkettä ja kummastakin tuli niin pahoja sivuvaikutuksia, etten pitkään uskaltanut kokeilla. Toinen vei unet ja sain harhoja, jotka käskivät tappamaan itsensä (en ole ennen lääkettä enkä sen jälkeen sellaista kokenut). Toinen teki minusta tunteettoman ja uneliaan zombien, enkä jaksanut välittää lapsista enkä enää suuttuakaan. Lapsen juostessa tielle en jaksanut, enkä välittänyt juosta perään. Ei hyvä sekään.

Jälkikäteen ajateltuna nuo kokeilut olisi voinut korvata parilla hyvällä yöunella (miestä ei silloin kiinnostantu auttaa) ja yksintehdyillä kunnon hikilenkeillä.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2009 klo 22:32"]

Mielialalääkitys tasaa mielialojen heittelyä ja vähentää raivostumisiakin. Mä olen tosi iloinen omalla kohdallani siitä, että ääntä tulee korotettua paljon vähemmän. Elämä on lapsille paljon mukavampaa. Asiat pysyy ikäänkuin oikeissa mittasuhteissa, kun pinna ei pala enää pienistä asioista eikä ole jatkuvasti askaroimassa päänsä sisällä masennusajatusten kanssa. kannattaa ainakin kokeilla, mutta muista että muutaman ekan viikon aikana olo voi jopa tuntua pahemmalta, varaudu siihen. Sitten kyllä alkaa huomattavasti helpottaa, tai jos ei, niin vaihdat lääkemerkkiä. Kannattaa myös katsoa, voisko itsestään pitää parempaa huolta, esim. hankkia jonkun harrastuksen, ettei polta itseään loppuun ainaisella kotona olemisella.

[/quote]

Minulla sama kokemus.

Matala ärsytyskynnys on masennusoire ja kyllä masennuslääke voi helpottaa asiaa. Varaa aika tk-lääkärille ja kerro oireet ja että haluaisit kokeilla lääkitystä.

suurimmalla osalla on lääkkeistä lieviä sivuoireita. Kuutosen kaltaisia on vain harvalla. Miksi masennusta ei voitaisi hoitaa lääkkeillä, jos muitakin aineenvaihduntapuutoksia voidaan hoitaa lääkkeillä? ( En nyt tiedä, onko oikea termi, mutta serotoniini-vajauksestahan on kyse). Ei poista sitä, että on hyvä myös hakeutua terapiaan.



Aiheutat sekä itsellesi että lapsillesi hallaa, jos et hoida masennustasi kuntoon! Lääkkeillä ei muuten ole mitään merkitystä persoonallisuuteen, jos ei ole masentunut. Ja jos tulee oireita, on monia eri valmisteita.

mutta silti on asiatonta leimata lääkkeiden käyttö kokonaan. Sepram ei selvästi sinulle sopinut, tai sitten masennus ja ahdistus vain paheni siitä huolimatta - minullakin kyseinen lääke osoittautui tehottomaksi. Sain uudempaa lääkettä joka vei masennus- ja aggressio-oireet. Olen todellakin saanut avun lääkityksen kautta ja niin on moni muukin saanut. En turvaudu lääkitykseen laiskuuttani, mukavuudenhalusta, tai siksi että haluan turruttaa pääni. Teen sen siksi, että minulla on perhe, josta on pidettävä huolta, en voi jäädä sängyn pohjalle potemaan ahdistustani. Tilanteeni ei ole myöskään niin paha, että pääsisin terapiaan (riippuu toki kunnasta, entisessä asuinkunnassa olisin päässyt). Lääkkeiden avulla olen saanut päätäni sellaiseen kuntoon, että ajatukset kulkevat ja saan ymmärrystä masennukseni syihin. Jaksan tarttua elämääni ja yrittää myös parantaa sitä. Pystyn olemaan iloinen ja esimerkiksi nauttimaan lasteni ainutkertaisesta lapsuusajasta. Ilman lääkkeitä itkeskelisin, huutaisin ja menisin piiloon saunan lauteille, ja kärsisin itsemurha-ajatuksista. Minua lääke ei turruta, vaan ikäänkuin selkeyttää. Jokaisen on kuitenkin tehtävä näissä asioissa kuten parhaaksi näkee, toisen kokemus ei päde välttämättä omalla kohdalla. Joka tapauksessa masennuksen kanssa ei kannata opetella elämään vaan jos mahdollista, hoitaa se.

Mielialalääkitys tasaa mielialojen heittelyä ja vähentää raivostumisiakin. Mä olen tosi iloinen omalla kohdallani siitä, että ääntä tulee korotettua paljon vähemmän. Elämä on lapsille paljon mukavampaa. Asiat pysyy ikäänkuin oikeissa mittasuhteissa, kun pinna ei pala enää pienistä asioista eikä ole jatkuvasti askaroimassa päänsä sisällä masennusajatusten kanssa. kannattaa ainakin kokeilla, mutta muista että muutaman ekan viikon aikana olo voi jopa tuntua pahemmalta, varaudu siihen. Sitten kyllä alkaa huomattavasti helpottaa, tai jos ei, niin vaihdat lääkemerkkiä. Kannattaa myös katsoa, voisko itsestään pitää parempaa huolta, esim. hankkia jonkun harrastuksen, ettei polta itseään loppuun ainaisella kotona olemisella.

tuon takia ala käyttämään!

Juuri samoin kuin numero kakkosella. Elämä on mukavaa :)

Jos olet, niin hoida väsymys ensin ja mieti vasta sitten lääkitystä, jossei siitä apua. Mulla ainakin menee väsyneenä helposti hermo.

ei yritetä mitään tehdä sen eteen...

Ei kannata!

On ihan turha sinnitellä ilman lääkitystä jos elämä on kurjaa ja lapsilla sitä myötä myös, jos asiaa voi helpottaa lääkkeellä. Niitä ei tarvitse käyttää loppuelämäänsä, niistä ei synny riippuvuutta eivätkä ne muuta persoonallisuutta. Kunhan auttavat vaikeimman yli ja ihmisellä jää voimia muuhunkin kuin päivästä toiseen selviämiseen.

luultavasti masentunut, sillä oireita on muitakin. Tuli vaan mieleeni tämäkin asia, että voisiko raivoaminen loppua samalla lääkkeellä.



Olen väsynyt, vaikka lapset antavat nukkua täydet yöt. Olen väsynyt ilmeisesti masennuksen takia.

Auttaa varmasti. Eikä niistä ole haittaa. Suosittelen lämpimästi, koko perheen elämä kohenee :)

Ne nimenomaan kannattaa ottaa aamulla, koska iltasella otettuna saattavat tehdä liian pirteäksi. Masennuslääke nostaa suosta, ei turruta, sulla on nyt mielessä joku rauhoittava tai skitsofrenialääkitys, joka tosissaan turruttaakin, ainakin liikaa käytettynä. Ihmisillä on kummia mielikuvia masennuslääkkeistä.

Ite huudan ja raivoan lapsille joka päivä, ihan tyhmistä asioista.



Mikä on ensimmäinen askel lääkkeiden saamiseks?

Kyllä niitä vaan liian helposti annetaan, ja mitä ihmeellisempiin vaivoihin.Itselleni tarjottiin esim. pms-oireisiin ja tuttavalleni selkä ongelmiin.

Ei todellakaan kannata niitä lähteä syömään.

Minulla jos kellä on niistä kokemusta. Onneksi olen päässyt niistä eroon, kauheiden vieroitusoireiden kautta.

Elämä on ns "selvempää"

Mutta on hyvä yhdistää siihen jonkinlainen terapia, esim. mielenterveystoimistossa voi käydä säännöllisesti sairaanhoitajan juttusilla. Pienten lasten äiti voi saada apua neuvolastakin, esim. perhetyöntekijältä, tai päästä kasvatusneuvolan asiakkaaksi.