Läski ei normimiestä kiinnosta, niin vain on
Sori nyt vaan lihavat naiset, niin se vain on että keskimäärin miehet näyttävät olevan kiinnostuneita naisesta, jonka bmi on 19-23.
Omakohtaisia kokemuksia on, eipä herättänyt tämä nainen miesten kiinnostusta eikä katseita ennenkuin paino tippui 10kg. Nyt vientiä riittäisi vaikka muille jakaa.
Joten turha täällä todistella miten ihra on kaunista tai jopa tavoiteltavaa. Laihikselle vaan niin huomaatte eron.
Kommentit (22)
niin minkä ihmeen takia pitäisi saada kaikkien normimiesten kiinnostus?!
Onneksi läski lujittaa parisuhdetta.
Jos nainen elää jo parisuhteessa niin minkä ihmeen takia pitäisi saada kaikkien normimiesten kiinnostus?!
pois laskuista, niin mitä jää jäljelle? Ei-normimiehet, jotka katsoo jotain muutakin kun pelkkää ulkonäköä? Joka todellakin rapistuu ihan jokaisella, ennenmmin tai myöhemmin.
kiinosta Ap:n kaltaiset oma hyväiset naisetkaan. Oon aina ollut tukeva ja aina on ollut vientiä. Nykyäänkään en viitti edes baariin kauheasti lähteä kun niitä isku yrityksiä satelee joka puolelta. En usko että painollani on väliä kun olen iloinen ja ulospäin suuntautunut ja aidosti kiinostunut ihmisistä.
että se mikä siihen vaikuttaa on se muutos pään sisällä. sulla on itselläs ollu korvien välissä se että oot ruma ja lihava, ja kun olet laihtunut olet nähnyt ittesi taas kauniimpana. ja siitä tulee se hehku. ja se hehku vetää niitä miehiä puoleensa, se hehku kertoo niille että sulla on hyvä olla itses kanssa. silloin ei painolla oo mitään väliä!!!!!!!!
itselläni jäi 15kg jälkeen vielä paljon ihraa ja ylimääräsiä kiloja ja silti ois ollut vientiä. siihen perustuu tämä päätelmä :)
katsovatko mieluummin lihavaa vai hoikkaa? Oma könsikkääni on sanonut, että hyvännäköinen nainen on jotain lihavan ja luuviulun väliltä eli ns. normaalipainoinen nainen. En mäkään lihavia miehiä silmäile, että eiköhän se ole naisillakin sama juttu; suurimman osan silmää miellyttää enemmän normaali kuin läski.
että se mikä siihen vaikuttaa on se muutos pään sisällä. sulla on itselläs ollu korvien välissä se että oot ruma ja lihava, ja kun olet laihtunut olet nähnyt ittesi taas kauniimpana. ja siitä tulee se hehku. ja se hehku vetää niitä miehiä puoleensa, se hehku kertoo niille että sulla on hyvä olla itses kanssa. silloin ei painolla oo mitään väliä!!!!!!!!
Mä yritin pitkään laihduttaa ilman tulosta ja sitten yhtäkkiä rupesin laihtumaan kun keksin itselleni sopivan tavan. Kun pari kolme kiloa oli lähtenyt, huomasin että miehet yhtäkkiä katseli mua! Koska paino ei ollut laskenut kuin muutaman kilon vasta, ei se vaikutus ulkonäköön voinut olla kovin kummoinen. Olin vaan hyvällä mielellä kehoni suhteen ja ylpeä itsestäni, pitkästä aikaa. Ihmiset nyt vaan reagoi sellaiseen.
että kyllä nimenomaan läski on normimiestä kiinnostanut viimeiset pari miljoonaa vuotta. 19-23 bmi-mimmit on osalle miehistä varmasti nykyään ihanteena muttei edes kaikissa kulttuureissa.
Toki on terveellisempää olla ap:n ihannoimissa mitoissa, normimies-sanan käyttö vain häiritsi.
eli provosoidut tuskin ovat ihan sinut itsensä kanssa.
Mulle on ihan sama, mitä sä tai maailman muut miehet ajattelevat. Mulla on ihana mies, juuri se, jonka haluan. Jos joskus laihdutan, se ei tosiaan tapahdu yhdenkään miehen vuoksi.
Onko jo siihenkin joku säännöstö ja normi olemassa?
eli provosoidut tuskin ovat ihan sinut itsensä kanssa.
a) onko tää ketju nyt niiiiin pitkä?
b) Minä joka olen sitä mieltä ettei paino ole kaikille kaikki kaikessa, olen itse normaalipainoinen, mutta ollut joskus pulleampikin. Ja mielenstäni pilke silmäkulmassa on tärkeämpi kuin painoindeksi.
mieheni tykkää vain hoikista, normaalipainoisiakin karsastaa. Aina kehumassa hoikkuuttani, ja muita hoikkia naisia televisiossa, lehdissä jne. Ja kiinteitä, ei mitään laihoja läskejä.
Joten onpa minulla tekemistä kun yritän pysyä sekä hoikkana että kiinteänä (sukuvikana kun on helppo sellun kertyminen), hoitaa kodin, opiskelut ja työn.
Mutta muuten on niin ihana ja huomioi minut aina, että kestän tämän yhden idioottimaisuuden
(pitää myös itse huolta kunnostaan, eli ei ole mikään plösö sohvaperuna)
Sori nyt vaan lihavat naiset, niin se vain on että keskimäärin miehet näyttävät olevan kiinnostuneita naisesta, jonka bmi on 19-23.
Omakohtaisia kokemuksia on, eipä herättänyt tämä nainen miesten kiinnostusta eikä katseita ennenkuin paino tippui 10kg. Nyt vientiä riittäisi vaikka muille jakaa.
Joten turha täällä todistella miten ihra on kaunista tai jopa tavoiteltavaa. Laihikselle vaan niin huomaatte eron.
Minun rakas mieheni ei ilmeisesti ole sellainen ja hyvä niin.
Keskimäärin miehet juovat, pettävät, valehtelevat, katselevat vieraita naisia. Minun mieheni ei ainakaan ole jäänyt mistään noista kiinni ja uskon ettei niitä teekään.
BMI 29,8
Minulla on nääs mies, joka osallistuu kotitöihin ja lapsenhoitoon yhtä paljon (usein jopa enemmänkin) kuin minä. Hän leipoo, kasaa huonekalut, harrastaa muutakin kuin penkkiurheilua. ;) Nuorempana olin katkera kun en kelvannut näille jurottavile suomi-pojille mutta tajusin myöhemmin etten olisi sellaista kestänytkään; jokainen tuntemani suomalainen mies on vähintään piilosovinisti, ikuinen pessimisti, röökiä ja viinaa kuluu. Osa pettää myös herkästi.
Mutta mitä minä sillä tiedolla teen?
Kun olin sinkku, varatut miehet halusivat kovin päästä vällyjeni väliin. Kuulin aina, että oma vaimo on niin laiha. No, varatut eivät kiinnostaneet.
Oma mieheni taas pitää pullukoista. Tiedän tämän, koska ihailee minua yli kaiken, entiset tyttöystävät ovat olleet samankokoisia, ihailee muitakin "isoja". Mutta onko mieheni normimies? TOivottavasti ei, sillä en minä mitään tavista ole koskaan halunnut. Mikä normimies sitten onkaan?
Jos ihminen on isonkokoinen (en tarkoita tässä nyt läskiä), vaan semmoinen joka on harrastanut jotain vaativaa urheilua kauan ja lihakset ovat kasvaneet siitä. Tämmöisen henkilön BMI EI voi olla 19 koska edelleenkin lihas painaa enemmän kuin läski. Ei näin virtuaalisesti voi ihmisen BMI:stä päätellä onko hän lihava. Ihminen voi olla isonkokoinen vaikkei olisikaan sitä läskiä niin kauheesti ynpärillä!
ei vaan ymmärrä teidän ajattelumaailmaa.
Olen pullukka (176 cm ja paino on ollut viimeiset 12 v välillä 90-95 kg (paitsi 2 raskauden aikaan). Mulla on ollut vientiä enemmän kuin oon halunnut... mieskin tapasi mut tämän kokoisena ja ihastui heti.
Olen iloinen, itsetunto on hyvä, älykäs (tai ehkä nokkela ja verbaalinen on oikea sanavalinta), sosiaalinen... Liikun monta kertaa viikossa. Hyvä kunto. Itse asiassa kun olin työpaikan liikuntapäivillä keväällä jä siellä oli jotain bollywood-tanssia niin jaksoin aivan kevyesti ja puuskuttamatta juosta lämmittelyt toisin kuin eräät alle 55 kg kokoiset naiset...
Työterveyslääkäriltä kerran kysyin painostani ja hän sanoi, että näillä veriarvoilla ja muilla tuloksilla (perusterveystarkastus) ja kropan muodolla (harteikas, isorintainen ja sellainen yläosa leveä ja sääret sorjat) ei oo mikään pakko laihduttaa, jos ei itse halua.
Itse asiassa kun olin hoikempi ihan nuorena tyttönä oli huonommin vientiä. Oli huonompi itsetunto silloin. Lihoin pikkuhiljaa näihin mittoihin tai vähän enemmänkin lähelle sataa lukioikäisetä noin 24 v. Syynä ihan opiskelijaelämä ja huonot elämäntavat.
Rupesin liikkumaan enemmän ja syömään terveellisemmin ja käymään vähemmän baarissa kaljalla, niin laihduin äkkiä noin 90 kiloon mutta siitä ei enää irronnut niin helposti sitä painoa, ja se sitten jäi siihen. Vaatekoko on yleensä 44 ja vaatteita saan kaupasta niitä mitä haluan pitää.
Olen saanut myös 2 tyttöä ja olen elämääni oikein tyytyväinen.
takaa elämässä jotain? On se tavoiteltavin asia, kaikille naisille?