Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten selviän pikkuveljeni kuolemasta?
29.07.2009 |
Siitä on nyt jo puolivuotta ja silti se pyörii mielsessä joka päivä. Mitä olisin voinut tehdä paremmin, miksi olin niin huono sisko.
Hirveät syyllisyyden tunteet.
Kommentit (13)
Ajattele kivoja asioita mitä teitte yhdessä tai älä ajattele ollenkaan. Yksi osa paranemisprosessia on tuo, mitä olisin voinut tehdä ja olisinko ollut parempi sisko, vaimo ym ja sitten alkaa helpottamaan. kokemusta on. Urheile, kävele, väsytä itsesi liikunnalla. Lukea ei varmaan kannata vielä yrittää, keskittymisesi tuskin sitä luokkaa. Tapaa ihmisiä, puhu käy vaikkapa paikkakunnan mielenterveystoimistossa siitäkin itsellä hyviä kokemuksia. Helppo puhua ihmisellä joka osaa käsitellä asiaa mutta ei osallisena.
Aika parantaa haavoja. Kahden vanhemman lapseni biologinen isä kuoli nuoremman ollessa 6kk ikäinen. Oli hemmetin kovaa aikaa itselle ja lapsille parisen vuotta. Mutta ajan kanssa selviää ja uusia ilonaiheita tulee kuten meillä nyt makkarissa nukkuva 4kk ikäinen vaavi ja ihmissuhde josta olen onnellinen.
Jäljelle jää kaiken käytyä vain kauniit muistot. Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuolemassa tulee nyt 10 vuotta kohta täyteen. Nykyään on jo helpompi olla vaikka edelleenkin on iso ikävä ja hankalina aikoina itku herkässä.
Aika se on joka auttaa...
Voimia!
Olen 23 vuotias eikä elämästäni ole kaikonnut vielä ketään. Mutta henkisellä tasolla olen joutunut luopumaan sisaruksistani ja vanhemmista jotka eivät hyväksy avioliittoani saati lapsiani. Joten vittu koeta kestää.
ja ennenkaikkea *hali*
Itse olen samassa tilanteessa, rakas pikkuveli menehtyi 3kk äkilliseen, täysin odottamattomaan sairauskohtaukseen. Oli kuollessaan 25v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syyllisyydestä ei pääse koskaan eroon. Se iskee aina välillä suoraan päin naamaan. Vielä 15 vuoden jälkeen.
Ei sun veli toivonut sulle tätä. Asiat vaan joskus menevät niin väärin.
Et ole yksin. otan osaa suruusi.
Olen 23 vuotias eikä elämästäni ole kaikonnut vielä ketään. Mutta henkisellä tasolla olen joutunut luopumaan sisaruksistani ja vanhemmista jotka eivät hyväksy avioliittoani saati lapsiani. Joten vittu koeta kestää.
Ap, olen todella pahoillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 23 vuotias eikä elämästäni ole kaikonnut vielä ketään. Mutta henkisellä tasolla olen joutunut luopumaan sisaruksistani ja vanhemmista jotka eivät hyväksy avioliittoani saati lapsiani. Joten vittu koeta kestää.
Olipa törkeä kommentti.
Ap, voimia sinulle, läheisen kuolema on kova paikka.
että sä suret sitä? Elämä jatkuu, ota sun veli sun "sydämees" ja elä senkin puolesta, turha surra sellasia mille ei enää voi, uskon että veljes haluais sun olevan onnellinen, ja että antaisit auringon paistaa sisimpääs ja lämmittää sua. Pidä veljes sun vasemmalla olkapäällä, ajatuksissas, ja lähde seikkailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 23 vuotias eikä elämästäni ole kaikonnut vielä ketään. Mutta henkisellä tasolla olen joutunut luopumaan sisaruksistani ja vanhemmista jotka eivät hyväksy avioliittoani saati lapsiani. Joten vittu koeta kestää.
Kestä kuule keskenäsi ihan itseäsi! Oli kuule ihan oma valintasi kenen kanssa naimisiin menet joten tuskinpa kovin rakkaita sinulle olivat nuo sukulaiset joista jouduit "henkisellä" tasolla luopumaan, henkisellä lainausmerkeissä koska sinunkaltaisellasi tuskin kovin syvällistä henkistä elämää on :D
AP tuskin pystyi valitsemaan KUOLIKO hänen veljensä vai ei, sympatiani AP:lle!
Mun isoveli menehtyi vähän yli kuukausi sitten äkilliseen sairaskohtaukseen.... joten tiedän miltä sinusta tuntuu... jotenki vaikea hyväksyä äkillistä kuolemaa, kun siihen ei voi valmistautua mitenkään etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2009 klo 02:05"]
Olen 23 vuotias eikä elämästäni ole kaikonnut vielä ketään. Mutta henkisellä tasolla olen joutunut luopumaan sisaruksistani ja vanhemmista jotka eivät hyväksy avioliittoani saati lapsiani. Joten vittu koeta kestää.
[/quote]
Ite taisit vapaaehtoisesti vaihtaa perheesi johonkin neekerimuslimiin, kehtaatkin verrata kuolemaan tilannettasi.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinulla lähelläsi ihmisiä, joiden kanssa voit puhua menetyksestäsi ja syyllisyyden tunteistasi?
Oletko tietoinen, että seurakunnat järjestävät sururyhmiä läheisensä menettäneille? Auttaisiko sinua tällaiseen vertaistukiryhmään osallistuminen? En tiedä veljesi kuolinsyytä, mutta ainakin itsemurhan tehneiden omaisille on omia ryhmiä, koska itsemurhaan liittyy omia erityiskysymyksiä.