Onko muita, joiden miesten mielestä synnytys on ollut kamala kokemus?

Mutta oli vähän hämillään ja ehkä peloissaankin? Kuvat jotka on otettu vauvan syntymän jälkeen on huvittavaan katseltavaa. Mä olen ihan aurinkona vaikka oon synnyttänyt, mies taas on ihan väsyneen näköinen, ihan kun se olis synnyttänyt :)



Alapäätä se ei katellut, näin oltiin sovittu. Jälkeepäin on sanonut että kun ei oikein tietänyt miten auttaa, mutta hyvä se oli, riitti että oli lähellä.

päinvastoin.

Kaksi yhteistä synnytystä on takana. Näistä ensimmäinen oli minusta helppo ja nopea, mutta miehelle jäi siitä silti kammo. Toisessa synnytyksessä hän "vahingosta viisastuneena" poistui paikalta jossain 6 cm kohdalla ja tuli takaisin kutsuttuna, kun minut oli paikattu ja vauva pesty sekä kapaloitu.

eikä se tykkään yhtään "lääketieteellisistä kauhutarinoista", mutta kyllä se synnytyksen kesti, ei valittanut. Hiukan epäröi, kun jouduttiin kiireelliseen sektioon, mutta eihän siinä juuri mitään näe, jos ei katso.

.. se napanuoran leikkaaminen oli sellaista "ikävää" en pitänyt. Oli liian kumimaista ja sitkeää... tais olla tylsät laikkurit jolla vetelin.



muuten ei mitenkään liian epämukavaa... kattelin seinille kriittisimmissä kohdissa.

Niin siis miehenä olin mukana.

katsomaan synnytyksiä. Ajateltiin, että se on liian primitiivistä ja ajatus, että vaimon pimpsa leviää jättimäiseksi ja siitä työntyy vauva, oli kammottava. Naiset hoitivat synnytykset ja kapaloitu vauva oli vaimon kainalossa.



Tiedän kolme miestä, jotka eivät ole menneet synnytykseen. Eivät kestä katsoa.

katsomaan synnytyksiä. Ajateltiin, että se on liian primitiivistä ja ajatus, että vaimon pimpsa leviää jättimäiseksi ja siitä työntyy vauva, oli kammottava. Naiset hoitivat synnytykset ja kapaloitu vauva oli vaimon kainalossa. Tiedän kolme miestä, jotka eivät ole menneet synnytykseen. Eivät kestä katsoa.

että en kyllä ihmettele miehiä, jotka eivät välttämättä toista kertaa mukaan lähde.

Onneksi itse ei nää sitä kun oma alapää leviää jättimäiseksi ja vauvan pää sieltä työntyy ulos.

Jo ihan senkin takia, että kätilö tai lääkäri tarvitsee sen parhaan paikan.



Mun mies oli mukana ja ihan ok. Musta oli todella hyvä, että hän oli mukana tuossa elämäni rankimmassa & hienoimmassa tapahtumassa ja mun ei tarvitse kertoa hänelle, mitä tapahtui. Se oli meille yhteinen kokemus.



Mies oli parhaansa mukana tukena ja hurjimpana piti sitä, kun mulle laitettiin se epiduraali. Kesken supistusten piti olla paikoillaan ja 2 henk. piti mua paikoillaan. Kuitenkin tiesi, että selkäytimeen ollaan menossa eli ei ole mikään leikin paikka.



Seuraavaan synnytykseen hän tulee varmasti mukaan.

ei halua puhua esikoisen synnytyksestä, joka hyvin oli vaikea. Menetin paljon verta mistä syystä olin olin kovin huonossa kunnossa. Ymmärrän hyvin miksi se on ollut miehelleni traumaattinen kokemus.



Onneksi toinen synnytys oli ns. normaali ja siitä jäi hyvä mieli kummallekin.

että mies ei leikkaa napanuoraa. Hän ei halunnut tehdä sitä. Meillä on nyt kolme lasta, eikä mies ole yhdeltäkään leikannut napanuoraa.

Muuten mies on ollut joka kerta mukana synnytyksessä alusta loppuun. Esikoisen synnytys oli vaikea, mutta silti hän tuli mukaan toiseen ja kolmanteen synnytykseen ilman mutinoita.

Ponnistusvaiheessa mies on ollut aina selkäni takana. Ehkä hän ei ihan kaikkea ole halunnut nähdä läheltä.

.. se napanuoran leikkaaminen oli sellaista "ikävää" en pitänyt. Oli liian kumimaista ja sitkeää... tais olla tylsät laikkurit jolla vetelin. muuten ei mitenkään liian epämukavaa... kattelin seinille kriittisimmissä kohdissa.

Muistan kun meille näyettiin koulussa kätilöiden koulusvideota puudutusten laittamisineen kaikkineen. Oli vähän yli-innokas terveystiedon opettaja!



Mulle tuli aivan kammo koko synnytykseen, olin jotain 16v teini. Ei ole ollut kiirettä hankkia lapsia. Sittemmin elämä ja kypsyys auttoi pääsemään yli, nyt 3 lasta.



Jos minusta se synnytysvideo oli kammottava (ja yksi poika joutui muuten poistumaan luokasta kun sitä näytettiin) niin ymmärrän hyvin miksi jonkun miehen milestä voi olla vastenmielistä ja olisi mieluummin näkemättä.



Ei ole mikään isän mittari, että miten viihtyy synnytyksessä.

mies on ollut synnytyksistä, en ole älynnyt kysyä. Ainakin on tyytyväinen tuloksiin. Ja toka olisi syntynyt pää edellä lattialle jos mies ei olisi ollut kutsumassa kätilöä...

kyllä tuon mielestä ne on ainakin olleet ihan huippujuttuja. Meillä kaksi yhteistä lasta ja mulla oli enemmän synnytyskammoa kuin miehellä. Varmistin monet kerrat ettei saa mennä mun jalkopäähän kurkkimaan. Oli molemmilla kerroilla ihan vieressä rutistamassa kädestä. Miehellä takana normaalit makuultaan synnytykset, yksi hätä sektio ja yksi vauhdilla seistessä maailmaan putkahtanut.

Ei ole halunnut jäädä pois yhdestäkään synnytyksestä. Onhan se raadollista ja rankkaakin, mutta mies on ollut tukena fyysisesti ja henkisesti. Ekassa synnytyksessä oli vähän "ulalla" siitä mitä tapahtuu, samoin minä, mutta sen jälkeen tosi skarppina. On ollut todella liikuttunut aina syntymän jälkeen, silmät vesissä, vaikka on ihan raavas mies ;). Oman lapsen syntymä on sellainen luonnollinen asia, mutta toisaalta aika ainutkertainen ja ihmeellinen tapahtuma.

Ehkä miehesi pitäisi saada käsitellä asiaa jossain, neuvolassa, synnärillä tms.? Käsitteleehän äiditkin rankkoja kokemuksiaan siellä. Toinen synnytys voi olla helpompikin ja erilainen siinä mielessä, ettei ole niin neuvoton olo, kun kaikki on jo tuttua.

mielestä synnytys on aika rajua katsottavaa. vaikka hän onkin ollut mukana euroopan helpoimmissa synnytyksissä mukana. Jos kerran nainen synnyttää niin kyllä miehen pitää pystyä sitä vierestä seuraamaan! Ei nainenkaan voi päättää että enpä haluakaan olla paikalla kun lapsi syntyy...

katsomaan synnytyksiä. Ajateltiin, että se on liian primitiivistä ja ajatus, että vaimon pimpsa leviää jättimäiseksi ja siitä työntyy vauva, oli kammottava. Naiset hoitivat synnytykset ja kapaloitu vauva oli vaimon kainalossa. Tiedän kolme miestä, jotka eivät ole menneet synnytykseen. Eivät kestä katsoa.

Jos kestää laittaa vauvan alulle, täytyy kestää synnytys myös! Nainenhan se on se joka synnyttää! Haloo, jos annatte miehen luistaa tilanteesta, ja sitäpaitsi, sehän on miehenkin lapsi!

Kahden ekan syntymä oli miehelle ihan ok-juttu. .

Kolmas synnytys olikin sitten liikaa: paniikkimainen imukuppisynnytys, jossa porukkaa kuin pipoa ja repesin pahasti. Kolme lääkäri paineli synnytyksen jälkeen kohtua ja ymmärsivät jossain vaiheessa käskeä miehen pois kommentilla "tämä muistuttaa kiduttamista". Loppupäivän olin kahteen otteeseen leikkaussalissa, taju välillä kankaalla runsaasta vuodosta johtuen. Hämärästi muistan, miten mies vieraili heräämössä, jossa hoitaja varoitteli, että mahdollisesti joudutaan kohdun poistoon. Pari päivää myöhemmin otetuissa valokuvissa olen ihan haamun näköinen, vaikka itse tunsin oloni jo hyväksi.



Ei halua mies enää koskaan kokea mitään vastaavaa. Itse taisin selvitä henkisesti paljon vähemmillä vaurioilla.

Pitihän siitä sinunkin selvitä ja SINÄ olit se joka synnyttää!

synnytysvideot ja kuvat. Se kohta kun pimppa leviää jättikokoiseksi ja pää tulee esiin, hhhrrrrr. Mikään ei kyllä ole niin rivon näköistä. Itse vannotin ettei mies mene alapäähän kurkkimaan kun vauva syntyy. Sektioksi tosin onneksi kääntyi.