Lue keskustelun säännöt.
Äitiys ja työ ikinen huono-omatuntoko?
28.07.2009 |
Kertokaas nyt kaikki työssäkäyvät tai käyneet äidit, seuraako huono omatunto aina ja kaikkialle mukaan kun menee töihin? Tekee niin tai näin aina tekee väärinpäin? Kotona ei hyvä olla mutta töissäkin tuntuu että repeää ja ikävä lapsia ja halu paikata poissaoloaan iltaisin?
Onko se näin vai olenko väärässä? Onko onnellisia ja tyytyväisiä äitejä, lapsia ja perheitä olemassakaan?
p.s mikä työsi on?
Kommentit (6)
Jos annat olla.
Miksi ihmeessä koet huonoa omaatuntoa töissäkäynnistä? S
Ihan turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska iltaisin on niin vähän aikaa olla kotona.
Itse olen tyytyväinen siihen, että mulla on työ, jossa en tee ylitöitä ellen halua. Ja menen visusti hakemaan lapseni viimeistään viideltä.
Jos rahaa on saatava, työssä on käytävä. Turha siitä on huonoa omatuntoa kantaa.
miettisi työssäkäymisen välttämättömyyttä, kun lapsi on alle 3-vuotias, niin syyt taitavat olla aika köykäisiä. Useimmat sanovat, että syy on raha. Ja minä sanon, että se on elämän asioiden priorisointi. Pitääkö oma kämppä ostaa, pitääkö auto hankkia, pitääkö muotikuteita olla, pitääkö tehdä lomamtkoja, pitääkö käydä ulkona syömässä jne...
Tutustukaan lapsen kehityspsykologiaan ja miettikää sen jälkeen tätä PAKKOA.
Ja lapsi päiväkodissa. Kesäaika on tuskaa, kun ei ole muuta tekemistä kuin pyöriä omissa pienissä nurkissa (tai satunnaisesti jossain retkellä, puistoissa tms.).
Teen lyhyttä päivää (6h), joten lapsenkaan ei tarvitse turhan pitkiä päiviä olla. Yhteenottoja on huomattavasti vähemmän, kun lapsella on muitakin ihmisiä (ja aikuisia) lähellä, kuin vain äiti.
Ja olen opettaja.
Olen välillä töissä (pätkätyöläinen), välillä kotona. Elämä on. Elämän tarkoitus on syyllistää itseään päivä päivältä vähemmän :-)
Vaativa työ, matkustelua, kansainvälinen työympäristö - mailin ja puhelimen tavoitettavissa pitäisi olla 24/7. Töitä on enemmän kuin millään pystyy tekemään ja koko ajan pitäisi säästää ja tehostaa ja siinä sivussa kehittää uutta.
Työpäivät on kilpajuoksua kellon kanssa ja klo16 alkaa loppukiri, että ehtisi hakea lapset hoidosta ajoissa. Puhelin soi taukoamatta ja jossain välissä pitäisi hoitaa kotityöt. Kämppä on kaaoksessa, perhe syö eineksiä ja liikunnasta voi vain haaveilla ( tai herätä aamuisin klo5) Elämä on viikonloppuun asti hengissä selviämistä ja sitten 2 päivää elämää ( lasten näkeminen, kotityöt, kaverit, sukulaiset jne.) kunnes on taas sunnuntai-ilta. Oravanpyörä masentaa mutta taloudelliset edut pitää mukana.