Talon rakennus kohta alkamassa ja koko loma on riidelty!

talonrakennus on koetinkivi suhteelle, se on selvä mutta ei sen takia erota kannata.

Lomaan satsaa niin paljon odotuksia ja toiveita, joten sitten helposti pettyy, kun ne kaikki (tai edes suurin osa) eivät toteudukaan.



Teillä on myös tosi pieni vauva, mikä toki rasittaa parisuhdetta, varsinkin kun on kaksi muutakin pientä lasta. Talonrakennusprojekti on iso urakka, joten ehkä on hyväkin tuossa tilanteessa siirtää se kauemmas tulevaisuuteen, aikaan, jolloin lapset ovat isompia ja helpompia.

talonrakennus on koetinkivi suhteelle, se on selvä mutta ei sen takia erota kannata.

Niin ja uusi vauva myös. Siis koetinkivi. Sitkeästi eteenpäin, kyllä aurinko vielä paistaa teillekin!!!

Ja tietenkin nämä loman riidat on nostaneet esiin jotain aiempia mielipide-eroja, jotka olin jo luullut menneisyyteen hukkuneiksi.



Esim. eräs kiista vuodelta 2006 nousi esiin. Halloo! 3 vuoden takainen juttu, kun olin äkäpäissäni sanonut muuttavani pois (ainoa kerta, ja lähinnä "vittuilumielessä", sen tiesi myös mieheni).



Eli kiva kesä meillä. Ja minä kun olin odottanut että jotain tehtäisiin yhdessä. Ja mies on vaan ollut kärtty ja kärsimätön. Ei siis ollenkaan oma huumorintajuinen ja hauska itsensä. En oikein edes tiedä "kuka" meillä on tänä kesänä asunut...

Älkää tosiaan alkako edes puhumaan erosta, koska noin monta vuotta on sujunut hyvin. Todetkaa yhdessä, että nyt sattui vain tulemaan liikaa paineita yhtäaikaa ja jatkakaa rakastamista.

ja kuolisi keuhkosyöpään.



Onneksi minun mieheni ymmärsi kun minä entinen ketjupolttaja lopetin tupakoinnin. Puoli vuotta meni ennen kuin palasin omaksi itsekseni.

nyt luin että olit uhkaillut erolla jo aiemmin... siitä ei kannata puhua vaikka olisi kuinka vihainen, koska kun siitä alkaa puhua, niin vähitellen siitä alkaa tulla enemmän totta.

voitte uskoa että into oman kodin rakentamisesta on jo mennen talven lumia!



Ja oikeesti, tää loma on vaan rasittanut meitä kaikkia enemmän. Tekis mieli jättää ukko yksin viimeiseksi lomaviikoksi ja roudata koko porukka mummolaan. Ei vaan viitsis tuon koulun alun takia, että ehdittäis katsoa koulureitti ja valmistautua repuin ja penaalein!



Voi helvetti tätä elämää! Olin aina kuvitellut, että mä pystyisin tarjoamaan lapsilleni turvallisen, mukavan ja riidatoman kodin. Ja vaikkeivät riitoja olekaan kuulemassa, kyllähän nuo jo tuon ikäiset hyvin vaistoavaat että ilmapiiri on kireä. Voi pieniä lapsikultiani!

Ei silloin pidä luovuttaa vaan jatkaa sisulla eteenpäin, sillä ei se syvänne ikuisesti kestä.

On tuossa kestämistä tuossa kuviossa ihan tarpeeksi!! Musta tuntuu että joskus pitää käydä "tosi syvällä" suhteessa että alkaa taas mennä paremmin... Ja sitten taas hetken kuluttua on kaikki todella hyvin!

Kyllä se siitä. Ei ne lapset säry, kun vaan ette erolla uhkaile! Kai se on hyvä nähdä että tunteita on ja niitä näytetään. Ja vielä se, että 2kk ikäinen vauva on aika vaativa.. kolme lastakin on jo aika vaativa yhteensovittaa..

t.kolmen äiti, joka oli RAIVOHULLU muutama kuukausi sitten ja nyt on asiat ehkä 1000 kertaa paremmin.. :)

on muutaut miestäni persoonana. Ja se kai tässä eniten tympii, kun esikoinen on niin odottanut isän lomaa, ja nyt sitten isälle ja pojalle tulee sanomista joka asiasta. Ja tietenkin pieni pahoittaa mielensä.



Tänäänkin uimareissulla miehen pinna paloi, kun poika vei uimalelunsa syvemmälle kun oli sovittu sekä tönäisi (vahingossa) pikkuveljeään. Mieheni tulkitsi sen niin, että tönäisy oli tahallinen ja uimalelu oli syvällä vaan häntä kiusatakseen! Hän vielä mainitsi, että "jaa tuolla kauempana perheillä on näköjään kivaa, mut ei kyllä tällä perheellä taaskaan."



Miltä tuntuu lapsen tuollaista kuulla??? Vein sitten myöhemmin lapset uudelleen uimaan että pääsisivät kokemaan onnistuneen uimareissun. Mies veti herneet nenään, koska "olin vienyt lapset häneltä pois heti kun hän heille suuttui. Ihan niinkuin sinä et heille ikinä suuttuisi... Enkä minä silloin lapsia sinulta pois vie."



On kuulemma mies saanut kuulla kuinka huono isä on jne. Enkä mielestäni ole häntä isänä kritisoinut. Nyt kesällä olen kireästä pinnasta lasten kanssa maininnut.

tahdot elää vanhaksi hänen kanssaan, niin näet miten ilme muuttuu silmissä.



Asiat ovat aika yksinkertaisia.

Voin miehenä vahvistaa kyllä tämän... ei tässä ole ollut mitään asiaa mihin en olisi vastannut kyllä kun vaimo on sitä kysynyt... alko kesän alussa tuo "aktiivihoito" vaikuttamaan minuun, että aivan sama mitä kysyy niin myönnyn.

Ja sillä miehen kireys häviää... Ja mä olen jo stressantunut siitäkin, ettei omat halut ole kohdallaan. Eli haluaisin haluta, ja ahdistun kun ei haluta. Sehän tilannetta ei tietenkään auta.



Niin ja imettääkin pitäisi joka välissä, että ei nyt tuo seksi kyllä ole ihan ensimmäisena listalla...



ap

kylmä totuus niin se vain (ainakin itselläni) on. Ei ole en ainakaan itse muista, että olisi niin suurta asiaa keskustelussa ollut etten olisi myöntynyt "hoidon" saamisen jälkeen. :)

päädyt. Tässä nyt tuli jo useamman miehen neuvo miten homma hoidetaan, mutta itse tietysti päätät, mitä elämälläsi teet.

No miehet:



Onko parempi olla ilman seksiä vai saada vaikkei vaimo ole mukana hommassa koko sydämellään, vaan suostuu sen vuoksi, että tietää sinun haluavan.



Eli annanko vaikkei itseä haluta? Siis nauttiiko mies siitä, vaikka tietää minun "vain suostuvan"???

mikä kokeilu meidän emännällä on kun kesäkuun ekan viikon jälkeen olen ollut saantipuolella lähes joka päivä taitaa olla kaikkiaan 4 erillistä päivää ilman kun en ite ole jaksanut. Itse tosin pidän enemmän tästä suullisesta toimituksesta jota on ollut pääsääntöisesti. Lapset ovat kaikki jo kouluikäisiä eli ei niin paljon huomiota tarvitsevia.

... jatkan... itse olen varma, ettei toinen osapuoli ole jatkuvasti aktiivisena... mutta itselleni tuntuu vaan niin hyvälle, että haluan silti.

mutta vaikka se ei aina ole mullekaan täyttä halua niin kun paineet on poistettu niin minä toimin niin, että sen jälkeen kaikki käy... ihan sama minkävärinen seinä tai tapetti laitetaan kun pyydetään :)