Toivoisin että syntymätön lapseni ei peri isänsä ulkonäöstä MITÄÄN.

tärkeämpää huolehdittavaa, usko mua :)

1.Pietarin kirje:

1:24 Sillä: "kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee,

Jos kerran ulkonäkö on noin tärkeää, niin olisit nyt ihmeessä etsinyt hyvännäköisen isän lapsellesi. Komeita miehiä riittää, ja varmasti sinulla olisi käynyt flaksi jonkun komistuksen kanssa, jos kerran olet itse upea ex-malli.

Vastako sulle raskauden alettua valkeni mistä geeneissä on kyse?



No voisi huonomminkin käydä, lapsi voisi periä äitinsä aivot.

Jos lapsesi ulkonäkö oikeasti aiheuttaa murhetta, niin miksi menit tekemään lapsia "ruman" miehen kanssa?? Onhan niitä komeitakin markkinoilla.



Lapsi on kahden ihmisen luoma, joten tietty periytyy jotain kummaltakin. Voimakkaat piirteet periytyy useimmin kuin laimeat, kun katsoo tuttujen lapsia. Kaikkein kauneimmat ja mielenkiintoisimman näköiset ihmiset ovat juuri omalaatuisia ja heillä on mielenkiintoiset piirteet. Kuvankaunis on usein hieman tylsä.



Oletko miettynyt esim. miksi monet mies-seksisymbolit ovat aika kaukana mallipojista??

Meillä miehelläni on minun mielestäni suotuisampi ulkonäkö. Monia kivoja piirteitä kasvoissa ja vartalon mittasuhteissa. Olisin toivonut, että lapsemme olisi perinyt edes jotain häneltä.



Lapsi on kuin kopio minusta.

Miehessäni on paljon muuta hyvää, jonka vuoksi häneen rakastuinkin. Valitettavasti geenit eivät hänellä ole niin hienot kuin sielu... Onko todella kamalaa toivoa lapselleen kauneutta? En rakasta häntä yhtään sen enempää tai vähempää oli hän minkä näköinen tahansa, mutta uskon että hänen elämänsä olisi helpompaa kauniina kuin rumana. Miehelläni taas ei ollut lainkaan helppoa ulkonäkönsä vuoksi. Ei lapsena, ei nuorena, eikä aikuisenakaan. Onko väärin toivoa että lapsemme ei joudu saman eteen?

toivoa, mutta ei voi muuta sanoa, kuin että olisit ajatellut asiaa aikaisemmin. Jos isä näyttää Notredamen kellonsoittajalta, niin tottakai on mahdollista, että lapsella on sama kohtalo.

ja ns. rumat piirteet voivat olla hänen kasvoissaan persoonalliset ja itse asiassa sopia hänelle.



Meillä minä olen omasta mielestäni ulkoisesti paremman näköinen, mutta toivoin lapsesta mahdollisimman paljon isänsä kaltaista kun on niin ihana ihminen. Itse olen ns. vaikea tapaus luonteeni puolesta.



Lapsemme on kuitenkin ihan oman näköisensä, ei selkeästi kummankaan vanhemman näköinen vaan on perinyt ihan omanlaiset piirteet. Se on oikeastaan helpotus, en haluaisikaan itseni tai mieheni suoraa toisintoa.

eka tilaisuus rahan haalintaan tulee jo ristiäisissä / nimiäisissä; juhlatilaan lipas, jossa kyltti "Nicon / Jessican kauneusleikkausrahasto". Sitten sama juttu jokaisilla synttäreillä, rippijuhlissa, ylppäreillä jne. - jos ei rumiluksesi (=lapsen isä) satu olemaan pullealla lompakolla varustettu monsteri.



Ap on taas oiva esimerkki siitä, että kauneus ja äly eivät viihdy samassa päässä.

kun emä on sitten noin saatanan tyhmä

Seurustelin aiemmin erittäin ruman miehen kanssa, hänen ulkonäössään ei ollut juuri mitään hyvää. Ajauduin suhteeseen vahingossa, mutta en koskaan päässyt yli siitä, että miehen ulkonäkö ei miellyttänyt. Mietin joskus, että jos saisimme lapsia, toivoisin mahdollisimman vähän isän geenejä.



Nyt olen yhdessä melko komean miehen kanssa. Oli mukavaa olla raskaana, kun ei tarvinnut miettiä että tuleva lapsi saisi isän huonoja geenejä. Lapsemme ovatkin kauniita.

ajattele, jos hän saa niitä vain äitiltään. päätyy johonkin malliksi, iltalehden iltatytöksi ja muistelee sitä sitten vanhempana vain.

..vammainen lapsi..tai vaikkapa itse palaisit niin pahasti, että naamavärkki ei olisi enää ediustuskunnossa. Miten miehesi kestää tuollaista pissistä??? AO ei taida olla kovin korkea.

varmaan jokainen raskaana oleva miettii.. :)

Ainakin minä aikanani mietin että toivottavasti lapseni ei saa minun korvia ja minun silmiä, vaan isänsä pitkäripsiset suuret sinisilmät ja hoikan varren, eikä minun perus lyhytjalkaista "vantteraa" vartta (siis lihaksikas tapaus olen)

Ja tulos on tämä:

esikoinen on kuin isänsä kopio - hoikkavartaloinen, hento, vaalea, pitkät tummat ripset ja sopuisa luonne..

kakkonen- kuin minä - temperamenttinen, omatoiminen, ehdoton, pieni vanttera tyttö, mutta josta silti näen että kaunotar siitä tulee, jos vaan pysyy normaalipainoisena..

kolmas tyttäremme on todellinen kaunotar, tosin vielä niin pieni ettei osaa sanoa..

Sanoisin että jokainen lapsistamme on kaunis OMALLA tavallaan. Oli siinä kumman piirteitä vaan..!!!

ps. Itse pidän "rumia" miehiä mielenkiintoisina.. :) Ja itseluottamus se ratkaisee nykypäivänä!

Silloinhan et todella voi rakastaa miestäsi, jos näet, että hän on niin ruma, ettet toivo lapsesi häntä muistuttavan. Silloin kun rakastaa, ei todella mieti ulkonäköä lainkaan. Elämässä oppii monesti kantapään kautta, että ajattelee tyhmästi ja lapsellisesti, toivottavasti ap ei joudu sitä kokemaan.

saa välttämättä kauniita lapsia? Voihan sisaruksistakin joku olla huippukaunis ja muut "keskivertoja".

Vanessa taas paksuna...

vaan rehellinen. Ei hänen silti olisi pitänyt hankkia lapsia jonkun paremman näköisen kanssa jota hän ei rakastaisi.



Minulla oli vähän samansorttinen ongelma. Rakastuin mieheen jolla on lukihäiriö ja lapsena myös ylivilkkautta. Tiedostin riskin, teimme lapsia silti. Nyt toinen lapsistani on lukihäiriöinen adhd.



Mitä sitten! En häntä kehenkään vaihtaisi.

Toisaalta ymmärrän pointtisi: haluat lapsellesi hyvää ja helppoa elämää se on ok. Älä kuitenkin ruoki lastasi noilla pinnallisilla ajatuksilla. Sisin on tärkeintä.



Itse tosin annoin kerran pakit sydämelliselle, mutta rumalle pojalle. Tästä on jo useampi vuosi, olin silloin todella nuori ja ajattelin silloin muka pitkällä tähtäimellä, etten halua lapsista rumia. Poika oli kuitenkin sinnikäs ja meistä tuli todella läheisiä ystäviä. Myöhemmin poika sanoikin, että on hyvä ettei meistä tullut paria, koska luonteemme sopivat paremmin yhteen ystävinä. Ystävyytemme on jo jatkunut vuosia, eikä enäää todellakaan ole enää ulkonäöstä kiinni.