Vääränlainen kosinta tai jtn.

hääpaikaksi joku älyvapaa, johon on 3-5 vuoden jono.

Tai sitten teet kuten kaveri: sovitte reilusti että odotellaanpa vielä.

Eihän pelkkä kosintaan vastaaminen vielä aiheuta toimenpiteitä, häät voivat olla joskus hamassa tulevaisuudessa

ku sitä kosintaa ei kuulu ollenkaan? Tää on nyt vähän poikkeeva alotus verrattuna niihin mitä mä oon lukenu... :D

siksikö ettei ole parempaa tarjolla? Mitä joku asia paranee odottamalla???

Tämä ihminen on sellainen, jonka kanssa meidän olisi pitänyt tavata 10 vuotta sitten! Varmaankin siis Se Oikea. Itse olen impulsiivinen ja "suinpäin suhteeseen ja siinä eteenpäin" -tyyppi myös, mutta vahingosta viisastuneena haluan tavallaan "pohjustaa" tämän suhteen hyvin. Onhan tässä mukana molempien entisetkin elämät, lapset ja exät, sun muut kiemuraiset kuiviot.



Enkä missään nimessä halua luvata mitään mitä en tosissani aio/pysty pitää. Eikä se silti tarkoita, ettenkö totisesti olisi tosissani tässä suhteessa tai siihen sitoutunut...



Ja juu, ei ole paremaa tarjolla, tai ei ainakaan ole ollut tarvetta etsiä. Ehkä parasta mitä kuvitella saattaa :)



Odottelu auttaisi ehkä hiukan tähän muuten tulenarkaan tilanteeseen...

häiden kanssa vuosia?

Puhu hänelle siitä, miten hyvin teillä on nyt asiat ja kuinka viimeksi kiirehdit suhteessasi ja jälkeenpäin ajatellen se ei ollut hyvä ratkaisu. Ja että koska hän on sinulle niin tärkeä niin haluat ottaa tosi rauhallisesti, että et tee samoja virheitä kahteen kertaan.

mutta parisuhde jatkui silti. loppupeleissä he menivät naimisiin ja hankkivat lapsia. veljeni nykyinen vaimo siis luikerteli tilanteista jotenkin ohi, mutta parisuhde ei silti ollut koskaan katkolla.



itse en suosittelisi menemään edes kihloihin puolipakosta. vastaa myöntävästi kun olet valmis tai kosi itse ajallaan.



keskustele asiasta miehesi kanssa ennen kuin tilanne laukeaa käsiin tai pakkokihloihin. sano, että haluat antaa rehellisen ja aidon vastauksen kun olet valmis. uskon, että se on miehellesi arvokas aikanaan.

Tuo oli hyvä termi tuo pakkokihlat. Epäilemättä me joskus edetään kihlautumiseen, mutta jos siihen ei ole oikeasti vielä valmis ja vaikka tietäisi sen joskus edessä olevankin, niin eihän kihlauksen tunne ja tunnelma silloin voi kovin ylevä olla. Jos ei vilpittömästi ja varmasti voi kyllä-vastausta antaa, niin siten vastatessaan pettää kumpaakin. Jos taas saa varmuuden rakentaa rauhassa, niin silloinhan kosinta todella sykähdyttää. Nyt lähinnä ahdistaisi...

että erohässäköiden jälkeen haluaa ottaa vähän rauhallisemmin ja katsoa rauhassa. Ja minusta se on ihan normaalia.



Kyllähän noitakin näkyy, että eron jälkeen kiirehditään nopsaan uuteen suhteeseen, mennään naimisiin ja tehdään yhteisiä lapsiakin. Eikä se usein ole likikään paras tapa edetä.



Kyllä ap:n kanta on hyvin perusteltavissa. Mun mielestä merkitystä ei ole pelkästään omilla tunteilla. Vaan kyllä vastuullinen vanhempi ottaa huomioon myös läheisten tunteet. Kun antaa lasten ja sukulaisten ja jopa ex-puolison tottua rauhassa uuteen kumppaniin, niin todennäköisemmin kaikki tulevat paremmin toimeen keskenään.



Shokkivauhdilla uuteen suhteeseen ei ole paras mahdollinen pohja rakentaa luottamusta läheisiin. Kiirehtimällä syntyy vain aivan turhaa uhmaa lapsissa, mustasukkaisuutta exässä, vastustusta ja pelkoa sukulaisissa. Seurauksena voi olla kiistoja ja välien rakoilemista. Miksi hakeutua sellaiseen tilanteeseen, kun rauhallisemmalla tahdilla kaikki tuollainen ikävä saattaa olla vältettävissä.

haluavasi pitkän kihla-ajan.

haluatko viettää lopun elämäsi tämän ihmisen kanssa. Jos olet varma, että haluat, voit ihan hyvin vastata myöntävästi kosintaan. Jos et ole vielä varma, älä lupaa mennä naimisiin = älä mene kihloihin. Mutta jälkimmäisen vaihtoehdon suhteen tekisin niin kuin monet ovat jo sanoneet, että en antaisi suoranaisia pakkeja vaan puhuisin asiasta ennen kuin mies ehtii kosia.

Mun mielestä voi kyllä olla tällä hetkellä varma, että haluaa olla tämän ihmisen kanssa loppuelämän. Mutta silti voi haluta katsella ihan rauhassa, kun mikäs kiire sitä tarvii olla.



Eihän rauhallisesti eteneminen sitä tarkoita, että ei olisi varma tunteista tai ettei halua yhteiseloa. Vaan jos haluaa edetä rauhallisesti, niin se tarkoittaa vain sitä, että haluaa edetä rauhallisesti. Ei siitä tarvi tehdä mitään muita johtopäätelmiä.

mies aikoinaan kosi ja mentiin kihloihin, mutta naimisiin vasta kihloihin menosta 8 vuoden päästä, eli oltiin täysin varmoja siinä tapauksessa kumpakin :D

Ja tuona kosinnan hetkenä oltiin oltu yhdessä ½ vuotta.

Tiesin jo seurustelun alusta alkaen miehen olevan minulle se oika, mutta liian hätäinen en tahtonut olla ;)...vaikka muutettiin asumaan yhteen kihlauksen aikoja, esikoinen tuli kihalauksesta vajaa vuoden päästä jne..

Tämä tapahtui kun olin 20-vuotias ja seurustellut 3 vuotta. Suhde päättyi aika pian pakkien jälkeen - varmaan osittain niiden vuoksi - enkä ole katunut. Mies kyllä, ja hän on valitettavasti yhä sinkku (minä naimisissa ja äiti kolmelle).

Itse ihan kerroin ajatuksistani miehelle ääneen. Kun ohimennen vihjaili aiheesta niin oli helppo siinä kohtaa sanoa suoraan, että minusta muutamien kuukausien seurustelun jälkeen on vielä liian aikaista. Noin vuosi oltiin yhdessä, kun mies sitten kosi. Se oli hyvä aika. Kihloissa oltiin sen jälkeen kuitenkin vielä muutama vuosi.



Suosittelen avointa kommunikointia. Tarvitseeko sen kosinnan olla niin "virallista", kysehän on kuitenkin loppupeleissä yhteisestä päätöksestä ja sitoutumisesta. Kun keskustelu on auki ja avoimuus toimii puolin ja toisin, voi mies kai sitten järjestää sen perinteisen(?) kosinnankin, jos se teille on tärkeää.

...vahingosta viisastuneena haluan tavallaan "pohjustaa" tämän suhteen hyvin...

Odotellaan perintöjä? Mielisairauksien puhkeamista? Koukutetaan jotenkin miestä niin että sen on vaikeampi irroittautua suhteesta? Vanhetessa paranemista?!

miettimisen jälkeen. Taisin mietiskellä pari kuukautta... Melko cliffhangeriin jätin miehen, näin jälkeenpäin ajatellen. Mutta oli se kosintakin melko spontaani heitto ihan ihme hetkellä.



Mentiin juu naimisiinkin, ei siinä mitään, jaksoi tuo odotella vastausta vaikkei niin kärsivällinen ollut että olis jaksanut viivyttää kosintaa.

Eihän pelkkä kosintaan vastaaminen vielä aiheuta toimenpiteitä, häät voivat olla joskus hamassa tulevaisuudessa

Minusta sinun kannattaisi jutella suhteenne tulevaisuudesta tämän miehen kanssa ennen mahdollista kosintaa. Painottaa, että haluat hänen kanssaan olla, mutta haluat vielä rauhassa tutustua jne. Se, että antaisit suoranaiset pakit jos mies kosii, voi tietää aikamoista kolausta miehen itsetunnolle ja sitäkautta uskolle teidän yhteiseen tulevaisuuteen. Tai jos mies kosii, niin miksi et voisi kihloja vaihtaa. Eihän se tarkoita, että heti huomenna menisitte naimisiin.