Onko täällä muita joiden lasten isyyttä ei ole vahvistettu?

jos hän elää luulossa että miehesi on hänen isänsä? En oikein ymmärrä tuollaista salailua.



Ei lapsi koskaan kysy kuka hänen isänsä on jos hän saa pienestä pitäen vaikutelman että hänen kotonaan elävä isäksi kutsuttu ihminen on hänen isänsä.

oikea isä? Ei ainakaa ystävälleni joka joskus ruokapöydässä yli 20 vuotiaana sanoi että kumpa ei olis ikinä syntyny tähän xxx sukuun, jolloin "isä" tokaisi ethän olekkaan vaan sähän oot zzz:n poika, eli sama isä isoveljellä ja pikkuveljellä, mutta uusi isä astu kuvioihin kun pienin oli vauva. Kaveri olikin aina ihmetellyt miksi sen piti mennä zzz:luo, mutta antoi asian olla. Kenellekään ei juolahtanut mieleen kertoa asiaa tälle pojalle. Ja kyllä tästä edelleenkin puhutaan vaikka aikaa on kulunut ja 10 vuotta.

Miksi olet halunnut riistää lapseltasi oikeuden isän perintöön?

Miksi isä ei halunnut virallisesti tunnustaa lasta?

Itse en halunnut isyyden tunnustamista, koska mies ei "muistanut" kertoa olevansa toisen kanssa avoliitossa, ja me seurustelimme... Nyt lapsi 5 v ja alkaa kyselemään,vaikka hänellä on perheessä uusi isä. En halua jättää kuitenkaan siihen uskoon että tämä on biologinen, koska asia kuitenkin joskus tulee ilmi hänelle. Minusta jokainen varmasti tekee siinä tilanteessa kuten parhaaksi näkee itselleen ja lapselleen.

ole peruste jättää lasta isättömäksi. Se on ainoastaan karhunpalvelus lapselle. Älkää käyttäkö lasta koston välikappaleina!



Lapsella on oikeus isään vaikka äitiä kuinka harmittaisi isän käytös. Pitäkää kuitenkin parisuhteenne erossa lapsen oikeudesta saada isä, vaikka sitten vain paperilla. Sekin on lapselle iso asia.

eikä ollut tahallaan kirjoilla missään,ettei viranomaiset saisi "kiinni".



Olin asumuserossa ja eron astuttua voimaan yritimme suhteen onnistumista uudelleen, ja siitä tulin raskaaksi, halusin hyvissä olosuhteissa vihdoin odottaa, synnyttää...kun mies uskoi kaiken vihdoin onnistuvan hänen muuttuessaan. Miehen jätin jo prin uuden. En halunut aborttia.



Sairaalassa vauvalle tuli avioliiton kautta saatu sukunimeni, kukaan ei tullut selittämään etten ole automaattisesti lapsen huolta. En saanut koskaan elatustukea kunnalta, sillä en ollut tajunut valehdella viranomaisille, etten olisi tiennyt kuka lapsen isä on. Nyt olisin viisaampi, kuten jotkut tekevätkin, eivät "muista" ulkomaan reissusta jne. Perustin oman yrityksen ja hoidin kaikki kolme lastani (alle 4v) ja nuorin hoitui jo vauvana siinä samassa. En saanut avioerossa määrättyjä elatusmaksuja, joten sen tilalle sain elatustuen kahdelle, mutta en saanut elatustukea isättömälle, kun isä ei ollut saatavilla, vaan pakoili vastuutaan. Hyvin pärjättiin sisulla ja rakkaudestani lapsiin, he ovat syyttömiä. Mies ei ollut sanut virallista tapaamisoikeutta ensin syntyneisiin lapsiin, ei mennyt sitä oikeuteen vaatimankaan, joten ei sitten saanut tavata heitä eikä uuttakaan lasta, olisiko halunutkaan.



Muutimme kauas ettei edes törmättäisi häneen, en halunut lasteni näkevän sellaista ihmistä, vaikka biologisesti olikin isä, mutta muuten ei ole.



Sellainen henkilö on mielestäni isä, joka on lapsen kanssa ja huolehtii hänestä, vaikkei ole isä biologisesti. On paljon hyviä adopitioisiä kuten äitejäkin.

Eikö lapsella olisi kuitenkin oikeus tietää mistä on perinyt piirteitä (luonteenpiirteitä, kasvonpiirteitä jne) tai joskus tulevaisuudessa esim. taipumuksia sairauksiin tms?

isättömiä lapsia? Tai luovutettujen sukusolujen käyttäjistä? Pitäisikö nuokin tehdä laittomiksi jotta lapsilla olisi tietoisuus omista biologisista juurista?

mutta jos lapsi on saanut alkunsa luovutetuista soluista, hän saa tietää halutessaan luovuttajan henkilöllisyyden. Ja lesbopariskuntia koskee sama juttu.



Ja luovutettujen sukusolujen tapauksessa lapsella on isä, vaikkei olisi biologinen. Isä, joka on isä käytännössä sekä paperillakin. Lesbopariskunnilla jotka käyttävät luovutettua spermaa voi olla toisin, mutta silloin lapsella on kuitenkin kaksi vanhempaa sekä tietoisuus luovuttajan henkilöllisyydestä.

poika älyäisi kysyä joku päivä että "Hei äiti, onko isi mun oikea isi?" Minua voi pitää tyhmänä, mutta en minä noin tyhmä ole.

Tarkoitin sitä, että kun poika ryhtyy kysymään siitä kuinka vauvoja tehdään ym., niin siinä on luonteva paikka kertoa asian oikea laita.



Jessus... *pyörittelee silmiään*

ei meillä semmosia ole tehty...

En tosin asu lapsen biol.isän kanssa.

Miksi teillä isyyttä ei ole vahvistettu?

kun lapsi oli 3kk (nyt 5v.).

En halunnut pakottaa isäksi enkä uskonut, että pakottaminen toisi lapsen elämäänkään mitään hyvää.

Sanoin kuitenkin biol.isälle, että sitten kun lapsi on iso ja ryhtyy näitä kertomaan, niin kerron kyllä kuka on hänen isänsä. Ja jos lapsi silloin haluaa isyydenvahvistuksen, niin sehän myös tehdään.

mutta ei olla tekemisissä.



Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta järjestelyltä teillä. Miksi olet kieltänyt lastesi isyyden selvittämisen? Jos tätä tarkoitit "isyyden vahvistamisella"

isä ei ole jostain syystä koskaan jaksanut/viitsinyt tms. lähtee virastotaloon selvittelevään---ap

Miten se sun mies on jaksanut housunsa laskea kun ei ole kanttia lähteä ottamaan virallista vastuuta lapsistaan? Miten viitsi tuollaista lapatossua nurkissasi katsella? Lapselle on aika kova juttu kasvaa ilman isää, varsinkin pojilla.

ei kovin kummoiset lähtökohdat pojalle...

Elämässä kävi kuitenkin toisin. Väittäisin, että nyt lähtökohdat ovat varsin hyvät :)

mutta lapsesi oireilee taatusti isättömyyttään ainakin joka kerta kun kaverit pkodissa tai koulussa tekevät isänpäiväkortteja tai kertovat mitä kaikkea isänsä kanssa tekevät. Ja isättömyys on lapselle melko kova juttu. Siinähän sitten tulevaisuudessa tunnet äidin ylpeyttä kun isätön lapsesi oireilee sekoilemalla ja sotkeutumalla epämääräisiin kuvioihin. Mutta ei taida äitikään olla kovin hääppöinen.