Lue keskustelun säännöt.
Lapsen itsetuhoisuus?!
24.07.2009 |
Oletetaan, että tiedän seuraavat asiat taustasta varmuudella:
- Lapsi on "tavallisen" keskiluokkaisen perheen nuorin tyttö.
- Kotona ei ole väkivaltaa eikä esim. seksuaalista hyväksikäyttöä.
- Kummatkin vanhemmat aika kiireisiä töissä, mutta kuitenkin rakastavia ja normaaleja ihmisiä.
- Lapsen äiti on aika kiivas suuttumaan ja voi vaikka paiskoa tavaroita ja huutaa, mutta ei hakkaa lasta tai mitään vastaavaa.
- Pysyvä hoitopaikka on mukava ja rauhallinen pph, vaikkakin välillä lapsi on joutunut olemaan vaihtuvissa sijaispaikoissa pph:n äitiysloman ja sairastelun takia.
- Lapsella on aina ollut kavereita, vaikka onkin joskus syrjäänvetäytyvä.
Kummallisia asioita lapsen käytöksessä:
- On satuttanut itseään tahallaan jo pienestä asti, ainakin 4-vuotiaasta.
- Esim. pakottautuu makaamaan terävien tavaroitten päällä tai pitää kättä kuumaa patteria vasten niin kauan kuin suinkin pystyy. Yrittää kyllä salata tätä.
- Useamman kerran on kolaroinut pyörällä ihan kummallisesti, esim. ajanut kovaa päin seinää yrittämättäkään jarruttaa, eikä osaa selittää miksi.
- Kerran hyppäsi tahallaan korkeasta telineestä, sai aivotärähdyksen ja joutui tarkkailuun, eikä itsekään tiedä, miksi noin teki.
Lapsi imee peukaloaan vielä 7-vuotiaana, saa pelkokohtauksia, pelkää olla yksin tai pimeässä, ja hänellä on valtavasti mielikuvituskavereita, joitten seurassa voi viettää vaikka kuinka kauan aikaa.
Mikä ihme voi aiheuttaa lapsessa tällaista käytöstä, kun kerran ei ole mitään vakavaa väkivaltaa tms. kotona?
Kommentit (23)
Aistialiherkkä. Etenkin tunto- ja liikeaistien osalta. Tällaiset lapset usein hakevat voimakkaita tuntemuksia tunteakseen jotain. Kaikki muu voi tuntua häiritsevältä. Ainakin kaikki kertomasi esimerkit selittyvät tällä.
Meillä on as-poika, joka myös käyttäytyy vähän tuohon tapaan. Lisäksi tykkää esim avaintouinnista, pitkistä urheilusuorituksista (siis hiihtoa, pyöräilyä suunnistusta tuntikausia putkeen). Hakee siis äärimmäisiä tuntoaistumuksia. Jännää on, että samaan aikaan on yliherkkä toisten tuntemusten kohdalla, esim tietyt äänet ja hajut JA myös jotkut kosketustuntemukset (siis ei voi sietää esim farkkuja koska saumat kutittaa).
Mutta ontotta, että tuotakin pahentaa tavallinen stressi. Meidän poika suorastaan hakkasi päätään seinään tai rappusiin kun koulussa asiat olivat hankalimmillaan ja opettaja ei halunnut ymmärtää lasta ollenkaan. Eli on mahdollista, ja jossain määrin todennäköistäkin, että tuossa on kyse jonkinlaisesta yhdistelmästä.
Mitä tulee äidin ailahtelevaisuuteen niin olisi hyvä tietää, millaista se oikeasti on. Siis eihän kukaan jaksa aina hymyillä ja jos jonkinlaista hahmotus- tai aistiongelmaa on, niin lapsi osaa todennäköisesti olla myös aika vaativa. On eri asia hermostua lapsen jumeihin tai jankkaukseen tai vaikka tottelemattomuuteen ja olla "vihainen syystä" (Eihän kukaan esim komenna jäähylle pullantuoksuisesti hymyillen, vai mitä - se olisi aika skitsofreenista?) kuin hermostua yhtäkkiä täysin ilman näkyvää tai ymmärrettävää syytä. ENsimmäinen voi liiallisena pahentaa oireita mutta ei aiheuta niitä ja tietty negatiivinenkin tunneilmaisu on aina tarpeellistakin. Jälkimmäinen taas voi olla ihan lapsen oireiden perussyykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sensorisen integraation ongelma. Minulla adhd-poika joka saa päättömiä ideoita, törmää seiniin, juoksee päin kaveria, pureskelee paitojaan ja tunkee kaiken suuhun, imi pitkään peukkua, on 2v ikäisenä hypännyt pää edellä liukumäestä ja tällaista kivaa. Nämä aisti yli- ja aliherkkyydet on todella yleisiä lapsilla joilla jotakin neurologista häikkää. Joillekin voi auttaa esim. painoilla täytetty liivi tai nystyrätyyny tai jokin stressipallo... lapsi tarvitsee enemmän aistiärsykkeitä kuin tavallinen.
ja dyspraksiaa. On luonteeltaan erittäin aurinkoinen, iloinen, kekseliäs, utelias, ystävällinen pieni pojanviikari. On myös erittäin liikkuvainen, juoksee aina paikasta paikkaan sisälläkin, muksahtaa nurin tai kompuroi todella usein (motorisia vaikeuksia on jonkin verran).
Hänellä on myös erittäin vilkas mielikuvitus, välillä mietin jo ymmärtääkö hän kertoessaan meille tarinoitaan, mikä on todellista ja mikä ei. Tsekkaus on kuitenkin aina vahvistanut, että hän kyllä ymmärtää mitä voi tehdä oikeasti ja mitä mielikuvituksessa.
Pelkoja on myös, juuri pimeänpelko ja pelko, että varkaat tulevat ja kidnappaavat hänet (mielestäni aika irrationaalinen pelko). Iltaisin kokee jonkinmoista ahdistusta monta kertaa viikossa vaikka kaikki aivan normaalia ja rauhallista. Yritän pitää sylissä ja rauhoittaa, sanoo ettei se kovin paljon auta, pysyy kuitenkin sylissä jonkin aikaa :(. Imee myös sormiaan, kun katsoo esim. jännittävää kohtaa muumeista tms.
Hyvin ehdoton, helposti tulistuva ja mustavalkoinen, joka tulee esiin esim. häntä pyydettäessa (ja lopulta komennettaessa) siivoamaan omat jälkensä tai laittamaan vaikkapa pyjaman päälle. Jos sanon kymmenennen kerran jälkeen tuskastuneena, etten kohta enää jaksa sanoa nätisti asiasta, hän voi sanoa, että hän sahaa sitten päänsä poikki (alkaa itkemään samalla). Kerran uhkasi tarttua keittiöveitsiinkin :(.
Olemme käyneet psykologilla ja psykiatrilla, ei kuulemma mitään hälyyttävää, terve ja fiksu poika (?). Toivotaan, että näin todella on myös jatkossa...