Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset kokee niin suurta tarvetta olla kauniita?
24.07.2009 |
Ja ei siinä mitään jos tahtoo itseään meikkailla joka päivä, stailata vaatteitaan ja muuta, mutta miksi se on niin tärkeää, että ulkopuolisetkin kiinnittää huomiota? Jotenkin jännää.
Tuli tuosta vauvan äidit ei huolehdi itsestään jutusta mieleen... että miksi se on joku juttu?
Tietysti hygieniaa ei voi eikä kannata unohtaa, mutta muuten?
Kommentit (38)
kyllä nainen voi olla samaan aikaan sekä kaunis, että älykäs. Ja kauneus voi olla ihan luonnonkauneutta ja aitoa, ei kosmetiikalla aikaansaatua;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntuu hyvältä. Pelkkä rajaus&ripsari tekee jo ihmeitä. Itse tykkään pitkistä suihkuista, ihania tuoksuvia geelejä. Tai hieronnassa käynti.
Se on huomaavaisuutta muita kohtaan ja tekee hyvää itsetunnolle.
Kokeilepa käydä muuttumisleikissä. Olet kuin uusi ihminen! Sitä säteilyä ei voi olla huomaamatta ja tuntematta.
...ulkopuolisten jotenkin "pitää" noteerata tämä ns. laittautuminen ?
Itse meikkaan ja puen kauniisti ihan siitä syystä, että itselleni tulee tästä hyvä mieli ja itsevarmempi olo. Pidän visuaalisesta "kauneudesta" ihan kaikessa; sisustus, piha jne... Tulen hyvälle mielelle, kun kävelen kaupungintalon ohitse ja siinä on pihalla kauniit kukkaistutukset.
Meikkaaminen arkena tarkoittaa minulle hillittyä korostamista, eikä mitään sentin paksuista pakkelikerrosta ja kaunis pukeutuminen sitä, että asussa värit ja tyylit eivät riitele keskenään. Laittautuminen tuo yksinkertaisesti hyvän mielen - sitä ei tuntemattomien tarvitse millään tavalla noteerata, mutta itse kyllä myös mielelläni katselen kauniisti pukeutuneita ihmisiä kaupungilla - kun vaatteet ja värit istuvat henkilön tyyliin =)
Mä en koe olevani kaunis, ja se häiritsee ihan kauheasti. Tiedän olevani fiksu, mukava ja luova. Se ei vaan riitä. Pitäisi olla hoikka ja nätti. Häpeän itseäni. Ketään muuta ihmistä en osaa paheksua ja tuomita yhtä rankasti, kuin itseäni. Mikä lie "ankara superego" kuitenkin piiskaa koko ajan itseäni. Pitäisi oppia elämään itsensä kanssa sellaisena, kun on. Se tuntuu vaan ylivoimaisen vaikealta...
kyllä nainen voi olla samaan aikaan sekä kaunis, että älykäs. Ja kauneus voi olla ihan luonnonkauneutta ja aitoa, ei kosmetiikalla aikaansaatua;)
enkä niille jotka näkee paljon vaivaa itsensä eteen, vaan ihmettelen miksi PITÄISI jaksaa itseään koko ajan puunata. Jos ei huvita. Keneltä se on pois? Ihan kuin olisi joku valtionpetos että vauva-aikana kauneudenhoito jää suihkuun, hampaiden harjauskeen ja tukan ponnarille laittoon. Miksi sitä jaksaa ulkopuolisetkin pällistellä? Miksi on muka jotenkin PAREMPI jos laihduttaa ja meikkaa ja föönailee.
SE oli se pointti. =) Ja en tosiaankaan kuvittele ettei äly ja kauneus mahdu samaan päähän, koska paras ystäväni on tohtori ja kaunis kuin bikinimalli. Ihan oikeasti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntuu hyvältä. Pelkkä rajaus&ripsari tekee jo ihmeitä. Itse tykkään pitkistä suihkuista, ihania tuoksuvia geelejä. Tai hieronnassa käynti.
Se on huomaavaisuutta muita kohtaan ja tekee hyvää itsetunnolle.
Kokeilepa käydä muuttumisleikissä. Olet kuin uusi ihminen! Sitä säteilyä ei voi olla huomaamatta ja tuntematta.
Tämä nyt on just tätä aivopesua. Ja miksi on huomaavaisuutta muita kohtaan rajata silmät? =DD
Minusta huomaavaisuutta muita kohtaan on pestä hampaat, käydä suihkussa ja käyttää dödöä. Ettei haise. Loppu on sitten ihan omassa harkinnassa.
ap
...ulkopuolisten jotenkin "pitää" noteerata tämä ns. laittautuminen ?
Itse meikkaan ja puen kauniisti ihan siitä syystä, että itselleni tulee tästä hyvä mieli ja itsevarmempi olo. Pidän visuaalisesta "kauneudesta" ihan kaikessa; sisustus, piha jne... Tulen hyvälle mielelle, kun kävelen kaupungintalon ohitse ja siinä on pihalla kauniit kukkaistutukset.
Meikkaaminen arkena tarkoittaa minulle hillittyä korostamista, eikä mitään sentin paksuista pakkelikerrosta ja kaunis pukeutuminen sitä, että asussa värit ja tyylit eivät riitele keskenään. Laittautuminen tuo yksinkertaisesti hyvän mielen - sitä ei tuntemattomien tarvitse millään tavalla noteerata, mutta itse kyllä myös mielelläni katselen kauniisti pukeutuneita ihmisiä kaupungilla - kun vaatteet ja värit istuvat henkilön tyyliin =)
Tuosta lauttautumisketjustakin vain huomaa, että kyllä sitä vaan ulkopuoliset tarkkailee. Niin naurettavaa kuin se onkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en koe olevani kaunis, ja se häiritsee ihan kauheasti. Tiedän olevani fiksu, mukava ja luova. Se ei vaan riitä. Pitäisi olla hoikka ja nätti. Häpeän itseäni. Ketään muuta ihmistä en osaa paheksua ja tuomita yhtä rankasti, kuin itseäni. Mikä lie "ankara superego" kuitenkin piiskaa koko ajan itseäni. Pitäisi oppia elämään itsensä kanssa sellaisena, kun on. Se tuntuu vaan ylivoimaisen vaikealta...
Miksi kauneus on niin tärkeää naisille? Että äly, luovuus, mukavuus, huumorintaju tai mikään ei kompensoi muka sitä?
varsinaisesti, mutta kaikki uusi piristää kummasti. Vaihtelua nääs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aaaaa, mielenkiintoista....
Itse meikkaavana, laittautuvana ja korkokenkiä vakituisesti käyttävänä olen törmännyt täysin päinvastaiseen asenteeseen. Olen tällä hetkellä raskaana ja odotan esikoista. Aivan ihmeissäni olen ollut hyvin vahingoniloiseen sävyyn minulle päin naamaa esitetyistä ilkkumisista; " Voivoi, kylläpä sinullakin meikkaaminen ja hiusten kihartaminen loppuu, kun vauva syntyy...", "hehhee, käytä vain korkokenkiä vielä kun voit, puolen vuoden päästä nähdään sinutkin lenkkareissa...". Ja nämä on esitetty ilkeämielisesti.
Eli itse olen kokenut, että on jotenkin oletusarvoista, että synnyttänyt äiti nimenomaan ei saa enää huolehtia itsestään ja omasta ulkonäöstään. Ja jos huolehtii, niin sitä katsotaan kieroon, ikäänkuin se olisi jotenkin lapselta pois ja tämä itsestään(kin) huolehtiva äiti olisi huono äiti. Sellaistakin kommentointia olen kuullut tuttavaäidistäni, että "Eihän se ole äiti ollenkaan, kun itseään laittaa..."
Minua tällainen lokerointi suuntaan tai toiseen häiritsee ja suututtaa kovasti. Itselleni on ihan se ja sama, jos joku äiti haluaa laittautua tai jos joku toinen ei halua. Meitä on moneen junaan ja se laittautuminen ei ole kaikille mikään "juttu" ja heille se sallittakoon...samoin kuin tämä ns. puunaaminen meille, jotka siitä nautimme.
"Kaikille" äideille on varmasti joka tapauksessa tärkeintä, että lapsella on hyvä olla. LAittautuvien lasten äidit tuntevat olonsa hyväksi saadessaan vähän meikata ja tämä heijastuu varmasti myös lapsen hyvinvointiin - että myös äidillä on hyvä olla.
jos joku sanoo mua kauniiksi! Siitä saa hyvän mielen. Niin kuin muistakin kehuista, kuten vaikka että onpas hyvää ruokaa.
Lisäksi musta on kiva nähdä kaikkea kaunista: kukkia, rakennuksia... ja myös ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä nainen voi olla samaan aikaan sekä kaunis, että älykäs. Ja kauneus voi olla ihan luonnonkauneutta ja aitoa, ei kosmetiikalla aikaansaatua;)
enkä niille jotka näkee paljon vaivaa itsensä eteen, vaan ihmettelen miksi PITÄISI jaksaa itseään koko ajan puunata. Jos ei huvita. Keneltä se on pois? Ihan kuin olisi joku valtionpetos että vauva-aikana kauneudenhoito jää suihkuun, hampaiden harjauskeen ja tukan ponnarille laittoon. Miksi sitä jaksaa ulkopuolisetkin pällistellä? Miksi on muka jotenkin PAREMPI jos laihduttaa ja meikkaa ja föönailee. SE oli se pointti. =) Ja en tosiaankaan kuvittele ettei äly ja kauneus mahdu samaan päähän, koska paras ystäväni on tohtori ja kaunis kuin bikinimalli. Ihan oikeasti. ap
Teet jos haluat ja et jos et halua. Ei sen luulisi sen vaikeampaa olevan.
Olisi hienoa jos jokainen meistä hyväksyisi itsensä sellaisena kun haluaa olla - puunattuna tai ei.
Itsestäni on kiva pitää ulkonäöstäni huolta, se kohottaa kummasti itsetuntoa eikä siihen kulu paljoa päivästä aikaa : )
Nro 7; minäkään en ole kaunis, eikä minusta kaunista saa. Kyllä se häiritsee. On ihan sama, kuinka ahkera, ystävällinen ja mukava ihminen olen, kuitenkin mut jatkuvasti aliarvioidaan ulkonäön perusteella. Mut rumana ei itsesääliinkään ole varaa ;) (SARKASMIA, huomio...) joten minkäs teet, täytyy mennä niillä eväillä jotka on saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tulee aina olemaan lihaa ja verta. Ja ulkokuori on se joka ensimmäisenä huomataan. Valitettavasti.
Mutten meikkaa usein. Tuntuu hassulta että vaikka olen suihkunraikas, päällä puhtaat ja siistit vaatteet, käytös asiallista ja tukka ok, minua kohdellaan huonommin kuin silloin jos olisin meikannut :/.
Aaaaa, mielenkiintoista....
Itse meikkaavana, laittautuvana ja korkokenkiä vakituisesti käyttävänä olen törmännyt täysin päinvastaiseen asenteeseen. Olen tällä hetkellä raskaana ja odotan esikoista. Aivan ihmeissäni olen ollut hyvin vahingoniloiseen sävyyn minulle päin naamaa esitetyistä ilkkumisista; " Voivoi, kylläpä sinullakin meikkaaminen ja hiusten kihartaminen loppuu, kun vauva syntyy...", "hehhee, käytä vain korkokenkiä vielä kun voit, puolen vuoden päästä nähdään sinutkin lenkkareissa...". Ja nämä on esitetty ilkeämielisesti.
Eli itse olen kokenut, että on jotenkin oletusarvoista, että synnyttänyt äiti nimenomaan ei saa enää huolehtia itsestään ja omasta ulkonäöstään. Ja jos huolehtii, niin sitä katsotaan kieroon, ikäänkuin se olisi jotenkin lapselta pois ja tämä itsestään(kin) huolehtiva äiti olisi huono äiti. Sellaistakin kommentointia olen kuullut tuttavaäidistäni, että "Eihän se ole äiti ollenkaan, kun itseään laittaa..."
Minua tällainen lokerointi suuntaan tai toiseen häiritsee ja suututtaa kovasti. Itselleni on ihan se ja sama, jos joku äiti haluaa laittautua tai jos joku toinen ei halua. Meitä on moneen junaan ja se laittautuminen ei ole kaikille mikään "juttu" ja heille se sallittakoon...samoin kuin tämä ns. puunaaminen meille, jotka siitä nautimme.
"Kaikille" äideille on varmasti joka tapauksessa tärkeintä, että lapsella on hyvä olla. LAittautuvien lasten äidit tuntevat olonsa hyväksi saadessaan vähän meikata ja tämä heijastuu varmasti myös lapsen hyvinvointiin - että myös äidillä on hyvä olla.
Ei se saa olla myöskään noin päin.
ap
No, lähinnä hierojan kukkaroa kohtaan ehkä.
Mun mielestä huomaavaisuuden muita kohtaan raja menee jossain suihkugeelin ja peitevoiteen + irtoripsien välillä.
tuntuu hyvältä. Pelkkä rajaus&ripsari tekee jo ihmeitä. Itse tykkään pitkistä suihkuista, ihania tuoksuvia geelejä. Tai hieronnassa käynti.
Se on huomaavaisuutta muita kohtaan ja tekee hyvää itsetunnolle.
Kokeilepa käydä muuttumisleikissä. Olet kuin uusi ihminen! Sitä säteilyä ei voi olla huomaamatta ja tuntematta.
asioita, joita pidän tärkeämpinä.
kyllä nainen voi olla samaan aikaan sekä kaunis, että älykäs. Ja kauneus voi olla ihan luonnonkauneutta ja aitoa, ei kosmetiikalla aikaansaatua;)
enkä niille jotka näkee paljon vaivaa itsensä eteen, vaan ihmettelen miksi PITÄISI jaksaa itseään koko ajan puunata. Jos ei huvita. Keneltä se on pois? Ihan kuin olisi joku valtionpetos että vauva-aikana kauneudenhoito jää suihkuun, hampaiden harjauskeen ja tukan ponnarille laittoon. Miksi sitä jaksaa ulkopuolisetkin pällistellä? Miksi on muka jotenkin PAREMPI jos laihduttaa ja meikkaa ja föönailee.
SE oli se pointti. =) Ja en tosiaankaan kuvittele ettei äly ja kauneus mahdu samaan päähän, koska paras ystäväni on tohtori ja kaunis kuin bikinimalli. Ihan oikeasti.
ap
Minä pidän huolta itsestäni. Mutten meikkaa usein. Tuntuu hassulta että vaikka olen suihkunraikas, päällä puhtaat ja siistit vaatteet, käytös asiallista ja tukka ok, minua kohdellaan huonommin kuin silloin jos olisin meikannut :/.
Se on kyllä jännää kuinka erilaista palvelua saa paklattuna ja siisteissä työvaatteissa verrattuna siihen jos liikkeeseen menee vapaa-ajan vaatteissaan reippaillen ponnari heiluen.
Kyllä mulle itelleni riittää hoksottimetkin, mutta musta tuntuu että maailmalle ei riitä. Täällä vaaditaan kauneutta.