Miksei pienten vauvojen äidit huolehdi itsestään?
Heh, tiedän, että aloitus aiheuttaa nyt pahaa mieltä :)
Mutta siis, sitä ihmettelen vaan, että miten ei muka ole aikaa käydä aamuisin suihkussa ja laittaa tukkaa? Sipaista vaikka vähän meikkiä?
Itselläni on jo isot lapset, ikää 8-v tuplilla. Vaikka kädet olivat täynnä työtä, niin ehdin silti joka päivä suihkuun, pestä hampaani, sipaista pikaisesti meikkiä ja kammata tukkani. Ei se niin vaikeaa ollut. Kun menin suihkuun, otin lapset istumaan sittereihin, he nauttivat suihkun rauhoittavasta äänestä. Kun meikkasin ja laitoin tukan he olivat myös lähelläni noissa sittereissä ja isompina syöttötuoleissa hammasharjat käsissään :).
Siis jos en olisi huolehtinut itsestäni, en kerta kaikkiaan olisi jaksanut huolehtia lapsistakaan. Meillä toinen lapsista alkoi nukkua yöt lähempänä 3-v eli ei ole kyse siitäkään, että olisin saanut nukkua yöt läpeensä :)
Joo, tiedän, että meitä on moneksi, mutta ei se oikeasti ole kuin järjestelykysymys :)
Kommentit (36)
itselleni, kun katsoo peilistä edes vähän laittautunutta naamaa.
En ihmettele yhtään, että miehet ovat niin innoissaan laitetuista naisista, kun kotona odottaa lökäpöksyinen vaimo tukka pystyssä valittaen sitä ainaista väsymystään..
Tulihan se sieltä. Eli naisten on laittauduttava miestä varten.
Mutta kun totuus on se, että monelle miehelle kelpaa oikein hyvin suihkunpuhdas vaimo ponnarissa. Ja sitä paitsi: onko oikeasti kaikkein tähdellisimpiä asioita vauvan hoidon lomassa miettiä sitä, että mies himoitsee sinun persettäsi? =DD Minä keksin monta tusinaa tärkeämpääkin aihetta vauva-aikana.
Käyn suihkussa kyllä päivittäin (illalla kun lapsi nukkuu) ja hiukset harjaan. Onneksi on pitkät ja paksut hiukset niin ne saa helposti nätille ponnarille. ;)
Mutta meikkaus. Aikaisemmin en voinut kuvitellakaan että olisin lähtenyt ulos kauppaan ilman meikkivoidetta (ja peiteväriä, puuteria ja huulipunaa). Nyt sitten en käytä arkisin päivällä lähes koskaan meikkivoidetta. Miksikö? No kun 1v2kk ikäinen lapsi tekee hampaita (joita on tehnyt jo 6kk ja tekee varmaan vielä vaikka kuinka pitkään). Ja miten se liittyy minun meikkaamiseeni? No siten että minä haluan hellitellä lastani sylissä enkä pitää häntä kokoajan puolenmetrin päässä kasvoistani. Hänellä on nimittäin sormet jatkuvalla syötöllä (ainakin siltä tuntuu... ;)) suussaan ja kun hampaita tulee niin kuolaa on valtavasti. Ja sitten ne kuolaiset sormet tökätään kasvoihini...jolloin meikkivoide olisi alta aikayksikön aivan kauhean näköinen viirukasa naamallani. Nimimerkillä kokemusta on... ;) Myös huulipunan käyttö on jäänyt ja sipaisen nykyisin vaan hieman huulikiiltoa (väritöntä) huuliini. Miksi? No siksi että myös ruumiinosat kiinnostavat lasta tällä hetkellä suunnattomasti. Silmät, suu, nenä jne jne. Joten ensin ne sormet tökätään nenääni sitten koitetaan päästä suuhun ja osoittaa että äidilläkin on suu ja sitten taas tökätään omaa nenää ja sitten äidin otsaa. Jooh, nätti fuksianpunainen huulipuna antaisi kiinnostavan säväyksen otsameikkinä. ;)
Joten minä olen tehnyt ratkaisun: haluan leikkiä klähmykäsilapseni kanssa vapaasti ilman että mietin missä hänen kätensä milloinkin vaeltavat (kunhan eivät roskiksessa ja vessanpytyssä... ;)). Jos se tarkoittaa että ei kannata meikata niin sitten ei kannata. Kyllä sitä ehtii taas vetää sotamaalausta päälle vuosikaudet vauva/taaperovuoden jälkeen - ihan niin kuin ehti tehdä vuosikausia ennen kuin lapsi syntyi.
24; nyt kyllä aika rankasti aliarvioit miehiä. Miehilläkin nimittäin on aivot ja sydän, tunneälyä ja kyky tuntea rakkautta omaa puolisoa kohtaan, vaikka hän näyttäis ihan tavalliselta ihmiseltä.
Tulee hyvä mieli, kun näyttää siistiltä. Suihkussa käynti, meikkaus ja pukeutuminen kestää minulla 15 min. Kaksi vanhinta katsoo sillävälin piirrettyjä ja vauva 3 kk joko nukkuu tai on kylppärissä sitterissä. Jos vauva itkee, saan hyvän tekosyyn laulaa suihkussa. ; )
jos laitan itteeni vähäsen. jos lähden jonnekkii kauppaan/kahville laitan itseni kokonaan. meikkaan ja laitan hiukset, nätit vaatteet, mutten kuitenkaan "ylilaittaidu".
mutta meikkaa en kun juhliin ja jos se tekee minusta sitten oudon niin ongelma on sinussa,ei minussa... Ja miksi pitäs jotain tukkaa laitella? On taas ongelmat... =D
Ihan oikeasti, en tiedä ketään, joka ei peseytyisi ja pesisi hampaita. Ei meidän hiekkiksellä kenelläkään mitään nutturakampausta ole, mutta ihan siistejä kaikki äidit on riippumatta lapsien iästä tai määrästä. Jos joku on oikeasti päivästä toiseen hoitamattoman näköinen niin kyllä silloin on jo jotain pielessä ja voisi kysyä, että onkohan se laittauminen silloin se suurin murhe!
itsestään (ts. meikanneet), huolehtivat myös vauva-aikana. Itse meikkailen kyllä lähes aina, jos lähden pois kotoa, mutta kotioloissa en juurikaan. Tukkakin saattaa olla rasvainen, koska sille ei pelkkä pesu riitä, pitää föönata ja tällätä, eikä sitä aina viitsi tehdä. Sitten pannaan hattu päähän.
esikoinen erityislapsi 8v, karsee 3 vuotias ja seitsämän kuinen, joka menee pitkin ja poikin ja kävelee huonekaluja pitkin... Kerrohan mulle, miten järjestän asiat niin että saisin tussuttaa itteäni peilin edessä? Eivät katso piirrettyjä, tappelevat koko ajan, nämä isommat...
Ja ei,ei edelleenkään menny herne nenään, mutta tommonen käy kyllä ottaa päähän... =)
30
Meikkaan ja föönaan hiukset vain silloin kun on pakko. Lähinnä siis töihin. On ihanaa katsella näin hoitovapaalla itseään rentona peilistä. T-paita ja ponnari, ei meikkiä. Ihana lomafiilis.
Jouduin käymään vähän aikaa sitten työpaikallani. Heti alkoi ahdistaa kun suoristin hiuksiani ja meikkasin. Siisti paitapusero ja suorat housut täydensivät kauheuden. Katsoin peiliin ja ihmettelin kuka tuo jäykkis on.
Vielä muutama viikko vapaata elämää jäljellä, sitten taas työpaikan oravanpyörään pyörimään meikit naamalla.
Eräs ystäväni, kolmenlapsen äiti, sattuu olemaan oikein kaunis ilman meikin häivääkään. TUkka sillä on välillä vähän miten sattuu, mutta on ollut aina;) ja on vain osa hänen persoonaansa. Rakkatta riittää, vaikka lemppari kotiasu on ollut -jo useita vuosia -miehen kalsarit.
Itse taas olen puunaaja ja laittautuja, koen näyttäväni rumalta ilman meikkiä eikä itsetuntokaan ole erityisen hyvä. Myös kyky luottaa ja turvata omaan mieheen on heikko ja kaipaan jatkuvasti feedbackia että kelpaan, minua rakastetaan ja halutaan...
Onni ei ole ripsarista kiinni.
meikkais jos olisin ihmisen näkönen ilman meikkiä. oon niin vaalee että pakko on laittaa, muuten näytän kuolleelta. kulmatkin on pakko "piirtää" aina kun ovat muuten niin olemattomat..kai teillä on hyvä olla ilman meikkiä joilla on jo valmiiks näkyvät kulmakarvat ja ripset. niin ja itellä vielä tosi tosi rasvottuva tukka, että sais päivittäin pestä että näyttäis hyvältä..:(
mutta mitä ihmettä se ketään haittaa jos en ole jonain päivänä kammannut hiuksiani.
suihkussa en koskaan ole käynyt joka päivä.
Käyn silloin kun siltä tuntuu. Lapsista se ei ole kiinni. Vauva voi istua vaikka kopassa tai rattaissa. sitä mä olen kyllä joskus ihmetellyt kun joku sanoo ettei meinaa pystyä suihkussa käymään kun on yksin lasten kanssa.
Ihmistenilmoille lähtiessä katson kyllä aina että olen suht siistinnäköinen(myös lapset)
Naapurikin monesti sanonut että olen aina niin freesin näköinen (välillä kyllä itsestä tuntuu että olo on kuin puustapudonneella:)
Koskaan en ole meikannut.
Meillä 5 alle 10v lasta.
Ja välillä tuntui kyllä, etten jaksa huolehtia edes vauvasta. Ei siinä pystynyt ulkonäköään ajattelemaan. Hyvä kun jotenkin pysyi järjissään. Ja tais sitä lopussa olla jo vähän sekaisinkin...
En mä edes tiennyt, koska oli aamu. Ajantaju pelasi ainoastaan iltapäivästä, kun mies tuli töistä kotiin. Silloin mä sain nukkua edes muutaman tunnin jonkinlaisessa horroksessa. Vaikeaa oli sekin, kun vauva vaan huusi :(
miksi juuri pikkulasten äitien pitäisi laittaa itseään?
Tai miksi juuri pikkulasten äitien ulkonäköön kiinnitetään niin paljon huomiota?