meidän avioliitto on kuilun partaalla.piste.
mä oon tolle miehelle ilmaa vaan. onnelliseksi en ole tuntenu itteäni vuosiin miehen ansiosta...tuskimpa tässä on edes rakkautta enää...
tuntuupa vaan et lasten takia roikun tässä ,elän elämäni onnettomana ja ahdistuneena jota kyllä kadun sit vanhempana....
sori pakko puurtaa tänne sattuneesta syystä ei tota ukkoa kiinnosta mun ajatukset....
Kommentit (4)
joten yritetään saatana vaikka maailman tappiin asti. Meillä ei tosin noin huono tilanne - joskus kyllä tulee vielä sellaisia auringonpaistehetkiä suhteessa ja se antaa toivoa jatkaa eteenpäin, mutta kyllä tämä aikamoista tahkoamista arki on. Lasten takia pinnistellään kyllä niin perkeleesti. Mutta jos toinen ei yritä (miehesi?), niin sitten tilanne on kyllä aika toivoton. Jos suhde on ihan paska, niin kyllä sen nostaminen suosta vaatii kummankin yritystä.
eli perheasiain neuvottelukeskukseen. Pelkkää hyvää olen kuullut sieltä.
onnettomia. Elämä menee roikkuessa huonossa suhteessa ja kaikki osa-alueet kärsii. En minäkääm tiedä, miten saisi elämään vielä valoa.
ala rakastaa itseäsi niin miehesikin alkaa rakastaa sinua. Älä missään nimessä edes harkitse että jättäisit hänet. Kyllä tuohon vielä uuden roihun saa puhallettua.