Miten reagoin oikein? 2-vuotiaan raivokohtauksista kerron esimerkin:

Jotkut lapset raivostuvat vielä kovemmin, jos heitä alkaa silittelemään kesken raivarin. Lapsi haluaa, että otat hänen ongelmansa todesta ja myös reagoit sen mukaisesti. Sano siis mieluummin vaikka kovaa ja topakasti "Olet vihainen", kuin että lässyttelisit hempeitä.

b) silittelet raivarin ravistelemaa lasta ja kerrot hänelle, että "Olet vihainen"

Lapsi ei oikeasti edes tiedä mitä tahtoo, tahtoo vain tahtoa. Mutta tosiaan niin, että ET anna 2v uhmiksen pyörittää taloutta ja tehdä päätöksiä siitä mitä äiti saa tehdä tms. Käy rankaksi lapselle esim. olla vastuussa siitä mitä äiti saa harrastaa. ;)

vielä kouluiässänikin uhmani ja suuttumukseni näin. Vaihe 1, välinpitämättäömyys: "Joo-o, onpa pilvistä. Pitää varmaan ottaa pyykit sisälle. Mitähän sitten tekisi, leipoisko pullaa... Ehkä katsonkin telkkaria... joo-o mitähän superjännää telkasta tulisi....".

Vaihe 2, ylitulkinta, ylimielisyys: "Sinä oelt nyt vähän väsynyt. Etkös nukkunut hyvin? Taitaa vielä harmittaa se viime viikkoinen matikan koe. No sinun pitää vaan hyväksyä, että joskus joku muu saa paremman numeron. Ihan olet kyllä kun isäsi, joka pikkuasiasta melskaamassa...".

Vaihe 3, täydellinen syyllistäminen ja hylkääminen, yleisön läsnäollessa myös nolaaminen:"Nyt sitten saa riittää tuo turhanpäiväinen kiukuttelu. Mitään syytä ei ole! Sinä taas kuvittelet ja liiotteilet kaiken. Katso nyt miten kaikki häpeää sinua eikä kukaan halua olla seurassasi. Oma syysi jos koulussakaan ei ole kavereita, kuka nyt tuollaisen kanssa haluaa olla. Oletpa lapsellinen!".



Ja oikea syy turhaan raivooni oli vaikka äidin pettämä lupaus tai muu oikea konkreettinen syy, josta olisi voinut vaikka ottaa ihan vastuunkin ja sanoa: "Tein tosi tyhmästi, anna anteeksi. Ymmärrän, että olet nyt tosi vihainen ja tästä tuli sinulle paljon harmia".

Huomioida lapsen kerran ja sanoa että Äiti laulaa tai soittaa nyt 15 minuuttia, sen jälkeen on ruoka tai sen jälkeen leikitään hetki ja ohjaisin lapsen leikkiensa pariin. Jos lapsi jatkaa raivoamistaan, sitten saa jatkaa.

Mun mielestä on kasi on kyllä oikeilla jäljillä. Mistä se lapsi tietää ja oppii hallitsemaan tunteitansa, jos siihen ei opeteta? Jos vain on joka raivokohtaukseen välinpitämätön, niin sehän vain johtaa siihen, että lapsella ei ole oikeutta tuntea vihaa. Tällä tavalla kasvatetaan kiltteja tyttöjä, jotka eivät osaa suuttua tai pitää puoliaan vaikka aihetta olisi.



Pitää kertoa, että nyt olet vihainen kun et saanut mennä isän mukaan. Äiti tietää sen. Mutta siitä huolimatta äiti soittaa pianoa.



Tuo tahtomiseen on todellakin parempi kysyä niin, että otatko maitoa vai vettä tai otatko vettä sinisestä vai punaisesta mukista. Sitä vaihtoehtoa ei ole, että ei voisi ottaa ollenkaan. Sitähän siinä harjoitellaan, omaa itsenäisyyttä mutta tosiaan jos juotava on, niin ei lapsen pidä päättää että ei juodakaan.

Heh. Huomaa, ettei kaikilla täällä kommentoivilla ole kokemusta voimakastahtoisesta uhmaikäisestä. Ei todellakaan auta silittely ja lässytys ainakaan meidän pojan kanssa. Nyt 2,5-vuotiaana alkaa vähän jo ymmärtämään puhetta myös raivokohtauksen aikana, mutta aiemmin oli ihan sama mitä siinä selitin. Ja meillä tosiaan myös tätä, että huudetaan vettä ja sitten kun sitä tarjotaan, niin ei kelpaa ja sitten taas huudetaan vettä tms. muuta, mitä sattuu mieleen tuleemaan. Normaalitilanteessa annan vaihtoehtoja, joista lapsi saa valita ja tämä toimiikin kivasti. Raivokohtauksen ratkaisuksi tästä ei ole. Meillä nykyään raivoaminen liittyy useinmiten nukkumaanmenoon. Lapsi yrittää vetkuttaa. Sanon hänelle, että nyt mennään nukkumaan ja saat kävellä itse (haluaa siis mennä itse), ei kuitenkaan suostu ja raivostuu sitten, kun kannan sänkyyn. Nykyään kohtaukset menevät nopeammin ohi, mutta aiemmin kyllä olin hätä kädessä, että mitenköhän tuo pitäisi tuosta rauhoittaa, kun tosiaan mikään puhe ei mennyt perille. Nykyään laitan hetkeksi raivopään jäähylle ja siinä, kun vähän rauhottuu, niin sitten jutellaan ja pyydetään anteeksi. Sitten mennään sänkyyn ja yleensä jää sinne sitten ihan hyvin. Istun sängyn vieressä jonkin aikaa ja silittelen. Mutta älkää siis hyvät ihmiset yleistäkö, että kaikille lapsille silittely ja sylittely toimisi. Meillä raivo vaan voimistuu siitä.