Miten kukaan voi haluta näillä perusteilla lapsen.. Aika itsekästä minusta.
Tuttavani yh-opiskelija, jolla 4v "isätön vahinkolapsi". Nyt alkanu puhua, että haluaisi toisen lapsen seur. syistä:
- haluaa lapselle sisaruksen
- haluaa olla kotona kun esikoinen menee kouluun
- ei jaksaisi tehdä gradua valmiiksi ja mennä töihin
- pääsisi raskauden myötä eroon orastavasta alko-ongelmastaan (kuten kävi ekan lapsen kohdalla kuulemma)
- elämä on tyhjää.
Ja siis haluaisi vain lapsen, ei miestä.
Mitä mieltä?
Kommentit (31)
eli naimisissa lasten isän kanssa, mutta silti, ei me mitään aivoriiheä pidetty, jossa oltais keskusteltu, että minkä takia halutaan vanhemmiksi.
2
kaksi ekaa perustelua eivät ole itsekkäitä, loput ovat.
itseäni hirvittäisi.. sekä lasten että äidin puolesta. ap
lapsenhankinnalle ei tarvita mitään sen kummempia lähtökohtia, se lapsi nyt tekee aikuisen kuin aikuisen arjesta aika samanlaista, on sitten rikas tai köyhä.
Kuten, että tuli vahinko
Minulla on itselläni lapsi, ja täysin itsekkäistä syistä sen sain. Minä halusin lapsen. Siinä oli minun syyni. Ja se on oikea syy hankkia lapsi, lapsi tietää olleensa toivottu ja haluttu, koska vanhemmat hänet halusivat.
Mikä on ap:n mielestä oikea syy saada/tehdä lapsi?
äidillä on tavoitteita koska opiskelee ja ajattelee myös esikoisensa parasta haluamalla tälle sisaruksen ja varmistamalla että voi olla kotona kun esikoinen menee kouluun. Ei isä perheessä tee lapsesta välttämättä onnellista.
Kuulostaa tosi huolestuttavalta jos lapsi tehdään epäitsekkäistä syistä. Mitähän ne edes mahtaisivat olla? Se että suostuu vaikkei haluaisi, kun sukulaiset painostavat? Tai että vastoin omaa tahtoaan haluaa kansoittaa maapallon, kun Raamatussa niin käsketään?
Mikä on ap:n mielestä oikea syy saada/tehdä lapsi?
Mitkä ovat vakaita lähtökohtia?
Eikö yh saa haluta toista lasta? Vai mikä nyt mättää? Täydelliset av-mammat taas jyrähtävät.
Ja kai nyt taloudellisestakin näkökohdasta vois ajatella. Itse tein abortin kun lapsi oli tulossa kesken opintojen.. Nyt molemmilla meillä vakityö, ja odotan levollisin mielin.
Ylipäänsä se, että äiti haluaa lapsen täyttämään omaa "tyhjyyttään" on jotenkin.. itsekästä.
emme ole koskaan vetäneet plussia ja miinuksia, tai ranskalaisia viivoja, että miksi haluamme lapsen!? olisiko pitänyt??
se mitä täälläkin aian yh:t vinkuu, että mun exä ei ota, hae, pidä yhteyttä, hypi mun pillini mukaan, maksa tarpeeks elareita ym!
Ja kai nyt taloudellisestakin näkökohdasta vois ajatella. Itse tein abortin kun lapsi oli tulossa kesken opintojen.. Nyt molemmilla meillä vakityö, ja odotan levollisin mielin. Ylipäänsä se, että äiti haluaa lapsen täyttämään omaa "tyhjyyttään" on jotenkin.. itsekästä.
hakeutumassa terapiaan omien lapsuuden traumojensa takia.
Yhäkö olette samaa mieltä :O
ihan hyviä syitä nuo minusta oli.
Tuttuni ja ystäväni, jotka ovat käyneet terapiassa, ovat niitä tasapainoisimpia ihmisiä. Harvallapa meillä ei ole yhtään lapsuuden traumaa!
hakeutumassa terapiaan omien lapsuuden traumojensa takia.
Yhäkö olette samaa mieltä :O
Minä olen itselleni tehnyt kaksi lasta ja tilanteeseen todella tyytyväinen. En ole kokenut tarpeelliseksi tehdä lasta "miehen kanssa" tai kenenkään kanssa jaettavaksi. Sillä asenteella liikkeellä, että lapset ovat minun, ihan sama onko avomieheni (lasten isä) tulevaisuudessa elämässä mukana vai ei.
Ja yh äidin ainoana lapsena voin sanoa, etten koskaan suuremmin kaivannut elämääni isää, mutta sisaruksia, niitä halusin palavasti, toivoin niitä iltarukouksissa ja kaipaan edelleen!
Mutta arvatkaa mikä oli mun perustelu sille että tahdoin uuden mieheni kanssa äkkiä lapsen, en siis halunnut odottaa häitä tms? No halusin että mun lapset ehtii olla samaan aikaan ala-asteella! Ja ekäeroksi tuli 5 vuotta, eli ehtivät olla vuoden.
mitä se terapia liittyy tähän? SAako lapsia hankkia vain ne joilla ei ole ongelmia? Vähän niinkuin koiranjalostuksessa, pitää olla ensin hyväksytty luonnetesti?
enkä ole tuonkaan verran syitä keksinyt miksi ne lapset pitäisi hankkia. Tyypillistä akateemiselle, että kaikkeen pitää olla joku järkiselitys, kuten nuot ystäväsi syyt.
Ylianalysointia, mielestäni. Sen kun tekee vaan lapsen, syistä viis!