Millainen tulevaisuus on lapsettomalla parilla

lapset parveilevat katsomassa vanhempiaan? Eivät ne käy. Kunhan kyttäävät kotoa käsin kuolemaa, että pääsisi perintöön käsiksi.



Moni lapseton vanhus järjestää tekemistä itse itselleen, eikä vain nyyhki kotona lastenlasten valokuvia puristellen, kun on tottunut elämään jälkeläistensä kautta.

kuin pareilla joilla on lapsia.

jostain olen kuullut, et monilapsisuus suojais dementialta.. mene ja tiedä!

Sen sijaan jos on lapsia niin todennäköisemmin joku huoma dementiasi ja patista hoitoon, itsehän sitä ei huomaa. Mutta mitä olen ympärilläni katsellut niin lapset eivät ole mikään vanhuuden suoja. Anoppinikin lapset inhoavat kaikki äitiään eivätkä koskisi kepilläkään.

Mummullani oli lapsia ja meitä lapsenlapsia ja vielä heidänkin lapsiaan. Vanhemmiten hän meni sellaiseksi, että aina soittaessa tai kyläillessä sai ensimmäiseksi kuulla kuinka kukaan ei ole käynyt ja kukaan ei ole soittanut ja kuinka kaikki vain odottavat että jospa mummu kohta kuolee. Raskasta...



Toinen sukulaisnainen taas on lapseton, nyt oli melkein 80-vuotias. Ikinä en ole häneltä saanut syytöksiä tai katkeruutta, etten käy tai soita tarpeeksi usein. Juuri tämän takia häntä onkin mukava nähdä. Hänen kanssaan voi myös keskustella tasavertaisesti, sillä hän seuraa aikaansa lehdistä, televisiosta, eikä vain keskity ruikuttamaan siitä miten kauheaa nykyaika on ja miten kukaan ei välitä.



Ilman muuta toivon olevani vanhana tämän esimerkin numero 2 kaltainen. Hänellä on edelleen omia harrastuksia, laaja tuttavapiiri ja asenne elämään sellainen, että elossa ollaan edelleen ja siitä nautitaan.



Ehkä mummun katkeruuteen oli muitakin syitä kuin lapset, mutta aika epäterveellä tavalla hän välillä jälkeläisiin takertui ja yritti elää vain heidän huomionosoituksistaan. Se tietenkin vain huononsi välejä eikä parantanut.

ei päättäjäisjuhlia, ristiäisiä, häitä, ei lapsen lapsia. Yksinäinen vanhuus?

lasta, mutta kymmenen lasta ei saa hoidettua yhtä äitiä. Kun on monta lasta, kenelläkään ei oikeasti ole vastuuta vanhuksista. Äitini on itse ainoa lapsi, joten on itsestäänselvää, että hän hoitaa äitiään.



Ei siitä vanhuudesta tiedä, mutta luulen, että moni lapseton suree lapsettomuuttaan muutenkin. Ja sitten on sellaisia ihmisiä, kuin yksi vanhempi leskirouva, jonka tunnen. Hän on mukana seurakunnassa, ja on 'mummukkana' monille lapsille, ja aivan korvaamaton tuki nuorille äidille. Hänen olkaansa vasten minäkin olen itkujani itkenyt väsyneenä pikkuvauvan kanssa, kun oma äitini on satojen kilometrien päässä. Ja niin on moni muukin. Äiti voi olla muutenkin kuin biologisesti, samoin mummo.