Mies uhkaa jättää

On kuitenkin olemassa kaikenlaista apua parisuhdekriiseihin. Vauva-aika on monesti aika rankka, eikä sen aikana kannattaisi ensimmäisenä ajatella eroa. tosin en tiedä kuinka hankalaa teillä on ollut jo ennen sitä.



Jos eroon kuitenkin päädytte, ei ole noin pienen lapsen edun mukaista jaksottaa viikko ja viikko periaatteella. Se on lapselle liian pitkä ero äidistä (olettaen, että äiti on ollut se pääasiallinen hoitaja).

Aluksi isä voisi tavata lasta pieniä aikoja lapsen kodissa tai omassa kodissaankin ja sitten vasta isompana lapsi voisi asua molempien luona vuoronperään.

Lastenvalvojan luona kannattaa tehdä kirjallisesti kaikki sopimukset asiasta.

parisuhdeterapiasta! Kaikkeni tekisin lasten vuoksi, että suhde parantuisi.

vaan tapaamis oikeus on muutama tunti kerrallaan. 1v niin 1vrk/kerta jne.

Minä olin jättämässä miestäni, koska arkemme oli mielestäni yhtä taistelua. Kun mies tajusi tämän (ero tulossa) niin hän muuttui ja saimme asiat kuntoon. Olen siitä erittäin onnellinen. Lasten takia kannattaa yrittää. Olisko nyt sun aika miettiä mitä voisit tehdä, ettei eroa tulekaan.

olen mielestäni tehnyt niin paljon kuin pystyn. Annan omaa aikaa, tuen harrastuksia, hoidan kodin ja lapsen arkisin, haluan seksiä, hellin, kehun ja suukottelen jne. Isoin ongelma tuntuu olevan se, etten pysty unohtamaan hänen virheitään, jotka saavat minut tuntemaan itseni vieläkin mitättömältä miehelleni. Hän on loukannut minua todella pahasti ja joudun usein kasvotusten negatiivisten tunteideni kanssa.



Mielestäni riidat kuuluvat normaaliin parisuhteeseen, mutta mieheni mielestä ne kertovat huonosta parisuhteesta. Olemme olleet yhdessä vuosia ja hänen mielestään riitojen pitäisi loppua ajan saatossa. Nyt hänen mielestään ratkaisuksi kävisi ero.



Minunkaan mielestäni ero ei ole 10 kk vanhan lapsen edun mukaista, eikä minun, joka rakastan miestäni ja lastani. En vain jaksa olla iloinen ja hilpeä 24/7, vaan minullakin on välillä huonoja päiviä ja äksyilen miehelleni (mutten todellakaan joka päivä). Pakeneekohan hän kenties jotain muutakin kuin minua? Pitääkö minun alkaa miellyttää miestäni enemmän perheen säilymiseksi? Eniten tekisi mieli pistää hänet peilin eteen, mutten keksi miten sen tekisin.

ja heillä lapsi ollut aina viikko-viikko systeemillä. Nyt pojalla on ikää 5 vuotta, eikä tuo näytä siitä pilalle menneen.



Miksi lapsenne ei voisi olla puolta ajasta miehelläsi, jos lapsi ei ole täysimetyksellä?

Missä lakikirjassa sanotaan, että isä saa tavata lastaan vain valvotusti kahden tunnin ajan kerrallaan? Meillä viikko-viikko toimii mainiosti.

lapsi syö edelleen rintaa (ei täykkärillä) ja minulle ero vauvasta olisi todella tuskainen joka toiseksi viikoksi. Jo siitä lähtien, että äiti luonnollisesti olisi väsynyt ja hämillään, vauvan arki tulisi muuttumaan erossa (jolle ei mielestäni ole muita perusteita kuin miehen tahto).



Työni puolesta tiedän, että tuon ikäinen lapsi ei vielä ymmärrä, miksi eroaa äidistään ja tuleeko äiti takaisin. Hänelle jokainen viikko (ainakin aluksi) toisen vanhemman luona olisi hylkäys toiselta vanhemmalta. En haluaisi lapsen käyvän tällaista läpi kypsymättömän isän takia.

Nähdäkseni sinulla on kaksi vaihtoehtoa:

1. Unohtaa menneisyyden mokat, antaa anteeksi, alkaa elää tätä suhdetta tässä ja nyt tämän päivän ehdoilla ja katsoa miten homma alkaa sitten toimia. Myöskään riitely ei ole mitenkään pakollista ja hyvän parisuhteen merkki.

2. Toimia kuten mies ehdottaa ja erota.

olen mielestäni tehnyt niin paljon kuin pystyn. Annan omaa aikaa, tuen harrastuksia, hoidan kodin ja lapsen arkisin, haluan seksiä, hellin, kehun ja suukottelen jne. Isoin ongelma tuntuu olevan se, etten pysty unohtamaan hänen virheitään, jotka saavat minut tuntemaan itseni vieläkin mitättömältä miehelleni. Hän on loukannut minua todella pahasti ja joudun usein kasvotusten negatiivisten tunteideni kanssa.

Mielestäni riidat kuuluvat normaaliin parisuhteeseen, mutta mieheni mielestä ne kertovat huonosta parisuhteesta. Olemme olleet yhdessä vuosia ja hänen mielestään riitojen pitäisi loppua ajan saatossa. Nyt hänen mielestään ratkaisuksi kävisi ero.

Minunkaan mielestäni ero ei ole 10 kk vanhan lapsen edun mukaista, eikä minun, joka rakastan miestäni ja lastani. En vain jaksa olla iloinen ja hilpeä 24/7, vaan minullakin on välillä huonoja päiviä ja äksyilen miehelleni (mutten todellakaan joka päivä). Pakeneekohan hän kenties jotain muutakin kuin minua? Pitääkö minun alkaa miellyttää miestäni enemmän perheen säilymiseksi? Eniten tekisi mieli pistää hänet peilin eteen, mutten keksi miten sen tekisin.

lapsi syö edelleen rintaa (ei täykkärillä) ja minulle ero vauvasta olisi todella tuskainen joka toiseksi viikoksi. Jo siitä lähtien, että äiti luonnollisesti olisi väsynyt ja hämillään, vauvan arki tulisi muuttumaan erossa (jolle ei mielestäni ole muita perusteita kuin miehen tahto).

Työni puolesta tiedän, että tuon ikäinen lapsi ei vielä ymmärrä, miksi eroaa äidistään ja tuleeko äiti takaisin. Hänelle jokainen viikko (ainakin aluksi) toisen vanhemman luona olisi hylkäys toiselta vanhemmalta. En haluaisi lapsen käyvän tällaista läpi kypsymättömän isän takia.

Mutta kohtuutonta ajatella vain AIKUISTEN OIKEUTTA LAPSEEN! Lapsi tarvitsee ainakin yhden pysyvän kiintymyssuhteen. Jos isälle ei perhe-elämä maistu, niin siitä on turhaa pistää lasta maksamaan.

Ihan höpöpuhetta....kyllä ISÄLLÄKIN on oikeus tavata lastaan!!!Meilläkin on viikko viikko systeemi ja ihnana kun on sitä omaakin aikaa jaksaa paremmin.Ei 10 kk tarvii sitä tissiä enää....vai aiotko 5v asti imettää...?????Ettei isä näe lastaan teet kiusaa sillä.

on kypsymätön ja ei perhe-elämä maistu, jos haluaa kantaa vastuun lapsestaankin joka toinen viikko. Lähinnä siitä saa sellaisen kuvan, että ei kestä enää riitelyä ja negatiivisuutta.



Jos mies tahtoo tavata lasta joka toinen viikko, niin joudut siitä kyllä nykyisin jo taistelemaan, ei mene lastenvalvojalle välttämättä läpi tuo "lapsi tarvitsee vain yhden kiintymyssuhteen eli minut, tietysti."

mutta kyllä minun mielestäni 10 kk ikäinen VAUVA tarvitsee enemmän äitiään kuin isä tätä vauvaa. Muutenkin tuntuu, että isä haluaa tavata vauvaa vain kiusatakseen äitiä.



Onko kyse pettämisestä, josta et pääse yli? En yhtään ihmettele. Siitä pääsee yli jos pääsee, jotkut ei koskaan, eikä mies voi sitä sinulta vaatia. Sinulla on oikeus olla loukattu ja vihainen vaikka loppuelämäsi. Miestä vaan ottaa päähän, koska kun sinä et pysty unohtamaan, ei pysty hänkään, eli muistutat häntä jatkuvasti tuosta virheestä, minkä on tehnyt (mikä sitten onkaan).

Muutenkin tuntuu, että isä haluaa tavata vauvaa vain kiusatakseen äitiä.

Miten mies vois siis tehdä oikein?

Jos tahtoo tavata lastaan = kiusaa äitiä.

Jos ei tahdo tavata lastaan = vastuuton.

Selitäpä vähän.

Meillä aloitettiin viikko-viikko -systeemi, kun nuorin oli 3 vuotta ja hänkin oli liian nuori siihen! Tosin tämä tietenkin riippuu lapsesta.



Varatkaa aika perheneuvolasta tai jostain muualta. Yrittäkää edes.