Nyt sapettaa...
Pakko jonnekin tilittää, kun ottaa päähän anoppi tai siis anoppi mummon ominaisuudessa tällä kertaa.
Hän on palannut juuri vajaan kahdeksan kuukauden ulkomaankomennukselta (tai siis miehensä oli komennuksella, hän kotirouvana) ja sinä aikana kävi kerran kotona ja me kerran heidän luonaan. Skypessä aina itki ikäväänsä tai siis kuinka ikävä on meidän poikia, eli lapsenlapsiaan. Nyt ovat sitten palanneet kotiin ja ovat molemmat työttömiä, joten ei ole ajasta kiinni tämä homma..
Pyysin sitten täksi viikoksi hoitamaan lapsiamme, kun itse olemme vielä töissä ja toinen mummo hoisi heitä viime viikon (toisella mummolla siis kaksi viikkoa lomaa ja toisen niistä käytti lastemme hoitamiseen omasta aloitteestaan). Äsken sain mummoon yhteyden, että kuinka kotona menee. Hän ensiksi kysyi kiireisenä, että annanko vauvalle ( 11 kk) nyt jotain ruokaa vai annatko itse sitten neljältä ruuan. Minä siihen, että minähän olen viiteen töissä... No sitten vaan kiireisenä, että tuleeko mieheni (siis hänen poikansa) ennen neljää, että voi antaa ruuan? Minä siihen, että enpä tiedä miten pääsee tulemaan, tulee sitten kun pääsee (olemme yrittäjiä).
Mä en voi ymmärtää, että kun ihmisellä ei oikeasti ole mihinkään kiire, niin sitten tuhahtelee, jos täytyy klo 10.30-17 lasta hoitaa. Varsinkin kun puolivuotta on toitottanut, kuinka hän sitten voi olla apuna, kun palaa kotiin. Ja tämä kaikki johtuu hänen uudesta miehestään, joka häntä elättää. Hänen miestään, kun emme me kiinnosta pätkääkään, joten hän keksii aina menoja ja meininkiä ja mummo kulkee nöyränä perässä. Ei mitään itsenäisyyttä koko naisella!!
Tää olis ihan ok, jos ilmoittaisi, että hänen elämässään on tärkeintä miehensä miellyttäminen ja hänen pillinsä mukaan tanssiminen eikä sitten yrittäisi esittää osallistuvaa ja auttavaa mummoa, kun joka kerta kun apua pyydetään, tulee sellanen olo, että heidän "maailman tärkeimmät" veneilyreissut yms menee mönkään.
Mä hermostuin asiaan niin paljon, että soitin miehelleni, että mä en pyydä mummoa enää mihinkään, vaan mieheni saa äitinsä kanssa selvittää tästä lähin kaikki lasten hoitoasiat. Itse asiassa mä päätin, että hommaan MLL:ltä luottohoitajan niihin päiviin, kun toinen mummo tai toinen ukki uusine vaimoineen pysty auttamaan.
Nyt loppu tämä pelleily!
Kommentit (4)
kun väsyy noin viiden tunnin hoitamisesta ja tänään oli vain pienempi kotona, isompi on kaverilla koko päivän. :) Mutta olen kyllä huomannut, että väsynyt on ainakin tämä viiskymppinen tapaus. Ja tosiaan kaheksaan kuukauteen ei ole lapsia tarttenut hoitaa. Mutta kyllä tää tästä! Otti vaan kupoliin niin hirveesti ja en halua tätä mieheni niskaan enää enempää kaataa.
Vaikka olen 35 en ilmoittautuisi vapaaehtoiseksi hoitamaan vajaa vuotiasta lasta viideksi tunniksi. Leikki-ikäisiä voisin vahtia sen ajan. Olet vain itse niin tottunut hoitamaan omia lapsiasi ettei se ole sinulle työlästä. Ehkä ongelma onkin siinä, että anopilta puuttuu rutiinit lapsen hoidossa. Juuri siksihän hän teille soittelikin eikä muistanut kuka antaa ruokaa ja mihin aikaan kukin tulee.
sille lapselle, joka on kotona!
kun väsyy noin viiden tunnin hoitamisesta ja tänään oli vain pienempi kotona, isompi on kaverilla koko päivän. :) Mutta olen kyllä huomannut, että väsynyt on ainakin tämä viiskymppinen tapaus. Ja tosiaan kaheksaan kuukauteen ei ole lapsia tarttenut hoitaa. Mutta kyllä tää tästä! Otti vaan kupoliin niin hirveesti ja en halua tätä mieheni niskaan enää enempää kaataa.
Juuri siksi, että heitä ri tunne niin hyvin kuin oman äidin tuntee. Ei voi puhua yhtä suoraan. Ihan hyvä idea varmaan, että miehesi hoitaa jatkossa hoidosta sopimiset. Toisaalta ymmärrän myös anoppia siinä mielessä, että lasten hoitaminen on rankkaa puuhaa mikäli siihen ei ole rutiinia. Hänellä on varmasti ollut aidosti ikävä lapsia, mutta on ihan eri asia tavata heitä kyläilymielessä kuin hoitaa kokonaisia päiviä. Salli anopillesi myös hoitamiseen väsyminen. Hän on jo iäkäs väkisinkin. Viiskymppiset on jo aika väsynyttä sakkia nykyään - olen huomannut.