HEINÄHATTUJEN VIIKKO 30

..tsemppiä siskot!! Paistaa se aurinko risukasaankin! :)

Ja Ansqulle voimia, tänään se tulee!! Siitähän tulee rapu, meillä muilla uhkaa mennä pikkuhiljaa leijonan horoskooppimerkin puolelle...

Yritä vaan torkkua ja kerätä voimia, jos suinkin pystyt. Ei kestä enää kauaa ennen kuin saat oman tuhisijan syliin! :)



Pulputtajako se kyseli niistä vuodoista? Mulla oli lauantaina sekstailun jälkeen kolmeen otteeseen pikkareissa sellasta vuotoa, jota aloin epäillä limatulpan aluksi. Sellasta ei oo koskaan ennen tullut, eikä kyllä nyt jälkeenpäinkään. Vauva.infon foorumilta luin, et jollekin oli kätilö meinannu, et ensisynnyttäjillä ko. juttu lupailee synnytystä viikon sisään (no toivottavasti!). Ei siis mun kohdalla oo vielä lapsivettä näkyny ainakaan, vaan luultavasti vähän limatulpan alkua. Vetistä valkovuotoa ollu muuten jo pitkään, pikkarit koko ajan vaihdossa.



Tässä aamuselta vielä semmonen havainto, että maha on vähän löysemmällä, ja toivon, et se merkkais jotain.



Yrittäkää kestää, kanssasiskot! Kovasti jaksuja!



RR rv 40+2

Luulen ettei tämä omani limatulppaa ole, limatulppaa tuli viime viikolla kolmena päivänä mielestäni aika selkeästi. Ja tämän aamuinen oli tosiaan ihan vettä ja sitä tuli aika runsaasti.

Odottamallahan tämä selviää että mitä tapahtuu :)



Pulputtaja

Musta on tiettävästi aina löytynyt jonkinlainen masokistin luonne, ja nyt todella toivoisin, että saisin mäkin jotain noita kipeitä supistuksia. Mut ei. Ainoat on nämä nopeat nipistykset, "sukkapuikon pistokset" sisuksiin, kuten joku kuvaili, kun vauva laskeutuu alaspäin.



Miks jotkut kropat lähtee synnyttämään ok ja jotkut jää junnaamaan tälleen. Haluaisin todellakin tutkijoilta jo tietoa. Kuussakin on jo käyty 40 vuotta sitten eikä tätä synnytysasiaa vaan saada selville. No ok, ollaan ehkä hieman avaruusraketteja monimutkaisempia kokoonpanoja :) Insinöörikin hiljenee tän mahdollisuuksien moninaisuuden edessä.



Mulla huomenna kontrolli, tuleepahan edes jotain muutosta päivärytmiin. Terkan mukaan ne käynnistäis 42+0 eli perjantaina. Pistää mietteliääks.



Meilläkin kisu oli hieman hankala tuossa jokin aika sitten. Pissas jatkuvasti hellalle. Öhöm. (?) Sit vaan tehosiivous joka päivä laatikoilla ja aletiin myös leikkiä enemmän sen kanssa ja muuta huomiointia. Nyt se on taas löytänyt ne laatikot. Mutta en sit tiedä, oliko se vaan joku vaihe.



No, eipä nyt muuta. Olo on taas mainio. Mä pelailen tota timanttipeliä kun en keksi enää yhtään mitään. http://www.funnygames.nl/spel/bejeweled_1.html Voipi kokeilla :)



Se ya. t. fairytale (no se 41+4)

Heipsan mahakkaat!



Miinnu kyseli jälkivuotoon sopivista siteistä ja itse olen nyt käyttänyt Alwaysin yösiteitä. Minulla ovat ainakin riittäviä ja hyväntuntuisia, vaikka on rivi tikkejäkin alapäässä. Olen käyttäny Alwaysia muutenkin, niin jotenkin luotan siihen. Pitää kyllä käyttää vielä äp:n vuokkoset kun kerran ilmasiks ne on saatu :D



Sympatiat on kyllä teidän puolella, muistan kyllä kuinka tylsää loppupäivät oli :(



Minäkin muuten pelaan tota timanttipeliä facebookissa :D Kun vauva nukkuu niin mitäs sitä muuta tekis :P



T:Puunukke ja piraija 1vko 4pvää

eilen illalla kirjoittelin jo pitkän synnytys stoorin, mutta niinhän siinä kävi, että katosi lähettämis vaiheessa huitsin nevadaan, ja kyllä harmitti. otan uusiksi tänään, sitten, kun talo on hiljainen. toisin sanoen, kun taapero nukkuu ...



ansqulle onnea nyytin hakuun !!! kyllä nuo supparit on niitä avaavia.. itselläni alkoi aamulla klo.04 epäsäännölliset supistukset sitä ennen oli tullut juuri tuota ruskeaa limansekaista vuotoa. supparit alkoivat tulla heti 10min välein, mutta klo.06 uskaltauduin nukkumaan, kun väli oli pidentynyt 30min. heräsin suppareihin taas klo.08 ja olivat taasen aikas epäsäännöllisiä 7-25minsaa kestäviä, ja epäsäännöllisyys kesti aina tuonne klo.19 saakka, kunnes alkoivat tulla 7-8min välein. kätilö sanoi, että jos supistelee noin kauan, vaikkakin epäsäännöllisesti, mutta kivuliaasti niin tietää nopeaa avautumista ja synnytystä, ja niinhän siinä kävi.



kaikille vauvan saanneille onnea, ja kaikille joilla se iso pömppö siinä edessä vielä keikkuu niin jaksamista. mitään lohduttavaa ei osaa sanoa, kun vielä elävästi muistaa miten kypsynyt itse oli ko.tilanteeseen ..



meidän poitsu on 6vrk ikäinen, ja todella ihanan rauhallinen epeli. syö, nukkuu ja kakkii :-))

ens viikon tiistaina on eka nla-

isosisko on kylläkin ollut kaikkea muuta kuin ihana :-(( voi luoja että onkin koetellut hermoja. kait tuo pian loppuu, kunhan tottuu vauvaan.



koitan iltasella väsätä synnytys-tarinaa ..



joku kyseli elluraa, itsekin haluaisin tietää mitä elluralle kuuluu, ja onko vauva kukaties jo syntynyt.



t. emmi, poitsu 6vrk, esikko 2v3kk

Heippa kanssaodottajat ja onnekkaat vauvansa jo saaneet! Helpottavaa lukea, ettei ole yksin lyhyen pinnan ja oudon olon kanssa.. Täälläkin viime päivät mieli ollut herkässä ja ylikierroksilla. Kai sekin voitaneen laskea merkiksi jostain alkavasta tapahtumasta eli lähestyvästä synnytyksestä? Sanokaa joo..! Mä ainakin olen normisti aika viilipytty ja hillitty kokonaisuus; siitä ihmisestä on ollut vaan riekalaita nähtävissä. Huoh. Ja mulla tosiaan "hyvässä lykyssä" vielä kolmisen viikkoa odotteluaikaa.



Toisaalta välillä, skitsofreenistä kyllä, toivoo, ettei mitään vielä tapahtuisikaan, ainakaan pariin päivään. Eilen illalla tuntui pientä kolottelua koko kropassa ja vatsakin ollut hieman sekaisin pari päivää, niin jo sitä ajatteli, että ei please vielä tänään... Nukun ensi yön ja katsotaan huomenna sitten! No tässähän sitä ollaan. Vadelmanlehtiteetä litkien, minäkin.



Kovasti tsemppiä kaikille! Ainakin IS, Cheryll, Fairytale ja kuinka moni muu vaikuttivat olevan yhtä kypsää kauraa kuin minäkin. Ansqulla kuulosti jo kovin lupaavalta! Lepäile niin hyvin kuin saatat supistusten välit, niin jaksat! Samoin pulputtajan oireet vaikuttivat lupaavilta.. Mahtavaa, toivottovasti tuottavat tulosta.



V-lan 39+3

Eli tässä olisi synnytyskertomus:



To 16.7.09 Alkuyöstä tuli muutama supistus, klo 4-5 jo sitten 5-7min välein. Miehen lähdettyä töihin olin jossain vaiheessa nukahtanut ja supparit harventuneet.

Päivällä supisteli välillä säännöllisesti n.5min välein ja välillä taas ei yhtään.

Illalla oltiin melkein varmoja että lähtö tulisi yöllä ei.. Supparit loppui taas mutta mies ei kuitenkaan mennyt töihin. Saatiin päivällä sitten kuukauden kestänyt auton remontti loppuun. :)



17.7.09 Alkuillasta supisteli taas 5-7min välein ja viiden aikaan soitin synnärille. Ajattelin et saapahan edes tietää onko mitään edistystä tapahtunut. Eve meni alakerran naapureiden luokse.

Matkalla supparit harvenivat n.10 minuuttiin ja olin ihan varma että yöksi lähdetään kotiin.



Synnärillä n. klo 18.50 menimme suoraan samaan tutkimushuoneeseen kuin Evestäkin. Sisätutkimusta tehdessä meni sitten lapsivedet, ihan kuin Evestäkin. :) Olin 3-4cm auki ja kaulaa ei ollut jäljellä.

Sitten sairaalaan vaatteet päälle ja saliin 3 kävelimme klo 19.00.



Hetki otettiin käyrää, sitten pääsin ammeeseen.

N.19.50 supparit oli kovia eikä vesi auttanut. Olin 4cm auki, kätilö alkoi valmistella epiduraaliin. Eka tipan laitto ei onnistunut, toisella meni jo kunnolla.



Erikoistuva lääkäri tuli laittamaan epiduraalin melkein heti. Laittaminen onnistui toisella yrityksellä, eikä sattunut ihan kauheasti vaikka tuskan hiki olikin kova.



20.50 sisätutkimus: 5-6cm auki ja vauva jo ihan laskeutunut. Oli vielä todella ylhäällä tullessamme. Kätilö merkkasi jo tämän päivän rannekkeeseen, mua vähän vielä epäilytti.

Epiduraali vaikutti hyvin.



21.50 alkoi paineen tuntu ja sain lisä puudutuksen.



22.00 ponnistuksen tarve oli jo kova, kätilö laittoi hanskoja käteen minuutin yli.

Neljällä ponnistuksella klo 22.07 syntyi tummatukkainen poika.



Reilun tunnin kenguruhoidon ja imetyksen jälkeen oli aika mitata poika: 3670g ja 52,5cm.



Synnärillä ehdimme olla 3h 17min ennen pojan syntymää.



Bejpi ja Poju 3,5vrk

... yhdessä koossa! Käyn joka päivä lukemassa meidän pinoa, mutten ole jaksanut kirjoittaa. Kirjoitustaukoon lienee vain se syy, että olenhan äitiyslomalla eli lomalla kirjoittamisesta, joka muutoin on työtäni :).



Kiva, kun Emmi ja Miinnu kyseli mun kuulumisia. Saapa nähdä, ollaanko yhtä aikaa laitoksella Miinnu. Mikä se sun LA oli? (Niinpä, imperfekti!)



Mulla LA siis 13.7. ja nt-ultran mukaan 17.7. Viikkoja on tänään 41+1, ja sain ajan Taysin äitipolille vasta ensi viikon maanantaille 42+0 päivänä. Perjantaina ei ollut enää aikoja.

Eivät alkaneet eilen käynnistää, kun kävin synnärillä. Olin siellä päivitystylähetteellä, koska kaksi terkkaa neuvolassa epäili perätilaa. "No ollaanhan täällä pää alaspäin!", totesi ihana nuori naislääkäri. Samalla mitattiin kaikkea muutakin ja todellakin; hyvin menee. Vauva on ultran mukaan 4000g. Jee jee. Mutta eivät käynnistä, koska minäkin voin niin hyvin. Eikö ole ihanaa? Lääkäri totesi mun sen alakautta synnyttävän, kun olen kuitenkin melko pitkä.



Mulla on pari viikkoa kovasti supistellut öisin, ja eilenkin siinä käyrällä ollessa oli 10 minsan välein suppari. Muutakin synnytyksen käynnistymiseen viittaavaa on, mutta odottelu siis jatkuu.



Tuun kertomaan taas kuulumisia!



ONNEA VAUVAN SAANEET! VOIKAAHAN HYVIN. NUUHKUJA VAUVOILLE. Hyvää kannattaa odottaa!



E

alussa kirjoittelin ja sitten keskityin lukemaan teidän juttujanne. sitten lopetin senkin pariksi viikoksi kun vain otti päähän kun mitään ei tapahtunut vaikka jossain vaiheessa kovasti poika uhkaili ja nyt taas palasin pariinne, koska ajatusmaailmat niiiiin samat =)



megaketutus siis koko ajan, pelkkää odottamista ja miettimistä ja saman toistoa koko ajan. Lisäksi kun kotona on ennestään 4 lasta niin täällä ei päivisin pääse nukkumaan tai mitään omia juttuja tekemään. Tämä koneella olokin on sitä että koko aika joku tuossa ramppaa.



supistellut on kiitettävästi vkolta 16 ja nykyisin tulevat ovat jopa kipeitä. joitakin öitä tulee valvottua ja kaikenmaailman kremppaa ja kipua löytyy. kävely senkun vaikeutuu ja ihmisten utelut, kysymykset ja typerät heitot ottaa niin aivoon että ei edes halua liikkua missään. aamut ihan tuskaa kun tietää että ihan sitä samaa tiedossa taas ja mitään ei pysty kunnolla tekemään. viikonloppuisin mies vuokraa mulle leffoja että saan sitten hetkeksi muuta mietittävä ja lepoa, mutta siinähän sitten maatessa voi hyvin kellottaa supistuksia jotka ei kuitenkaan tosi toimiin auta. Voi venäjä sanon minä. neljästä on yksi syntynyt 40+6 muut ennen rv40. maanantainan nlassa valitin väsymystä ja vielä kun tähän soppaan lisätään synnytyspelko ja yrittäjämies niin suostui laittamaan lähetteen polille ja juuri soittivat että lääkäri tarkistaisi tilanteeni torstaina. Jotain ekstraa siis näihin päiviin. ihan sama käynnistetäänkö vai ei, kunhan tiedän missä mennään ja että vaavalla kaikki ok. luulen ettö jos jotenkin osaisin relata synnytyksen suhteen ja ottaa sen lunkisti pelkäämisen ja kammon sijaan niin voisi jotain tapahtuakin, kroppa varmaan ihan lukossa nyt =(



mutta siis tämän romaanin sijaan piti sanoa että oli niiiiin lohduttavaa lukea että muilla samat fiilikset. Jos edes pystyisi/jaksaisi tehdä kaikkea niin mikäs tässä olisi ollessa...



mutta nyt leffan kimppuun, miesparka otti ekstravapaapäivän täksi iltapäiväksi kun se raukka niin kovasti miettii synnytystä myös =) eli en varmaan ole meidän perheessä ainoa joka hermoilee ja stressaa, miehellä vaan pitää pinna paremmin =)



tsemppiä meille!



tuisku 40+3

Munkin on pitänyt kirjotella synnytyskertomusta, mutta ei oo saanut aikaseks aikasemmin.. Mut tässä nyt tulee, sen verran täytyy sanoa, et ihan tarkkaan en muista kaikkea enkä aikoja, sitä tais olla aika sekasin sillon:)



Eli tiistaina 7.7. alko yhtäkkiä neljän aikaan aamulla supistella. En aluks ees tajunnu mitä se oli, ku mulla ei koko raskausaikana ollu tullu mitään vastaavaa. En saanu siinä sit enää nukuttua, kuuden aikaan aloin kellottaan ja tuli aika epäsäännöllisesti, mutta kuitenki niin et väli oli max.15min. Mies lähti vielä aamuvuoroon töihin, ku aattelin et ei täs nyt mikään hätä vielä oo, vaikka oliki kipeitä. Soitin synnärille kaheksan aikaan aamulla ja ne vaan neuvo tulemaan sit ku ei enää jaksa kotona. Mies tuli sit töistä puol kolmen aikaan ja sillon tuntu jo et nyt lähetään kyllä ees näyttäytyyn synnärillä, et onko mitään tapahtunu, ku siitä aamuneljästä asti kuitenki supistellu koko ajan.



Synnärillä oltiin noin puol neljä, otettiin käyrää ja olin jo 5-6cm auki. Siitä sitte rauhassa vaatteidenvaihto ja saliin, jossa sain aika pian jonku kipulääkkeen/puudutuksen käsivarteen, en nyt muista sen nimeäkään enää. Odottelua sit vaan, puol 7 meni lapsivedet ja supparit heti alko koventua. Vetelin sit ilokaasua lähes klo20 asti, jollon lääkäri tuli vihdoin laittamaan spinaalipuudutuksen. Vielä kohdunkaulanpuudutus, ennenku tuli tarve ponnistaa. Ponnistusvaihe 33min, ja tyttö syntyi klo 20.48. Kivusta huolimatta erittäin positiivinen ensimmäinen kokemus, ei repeämiä tms.



Kotiin päästiin kolmantena päivänä synnytyksestä ja kotona on lähtenyt ihan kivasti käyntiin. Paitsi imetys on edelleen vähän hankalaa, itellä on rinnanpäät hellänä kovasta imusta ja neiti meinaa hermostua jos ei saa rinnasta kunnolla kiinni. Tai jos saaki ni päästää irti ja hamuaa uudelleen ja ähisee eikä malta tarttua kunnolla, mistä lie johtuu.. Oon kuitenki saanu ruokittua häntä rintamaidolla lähes täysin, muutamana yönä oon lämmittäny pullossa kerättyä rintamaitoa tai korviketta, ku ei oo itellä kärsivällisyys enää riittäny. Vaikeinta ollu varmaan itelle yöt, ku joutuu heräämään ja nousemaan n.3tunnin välein..



Taidan siirtyä nyt tonne vauvapuolelle kirjottelemaan. Erittäin paljon onnea kaikille jo vauvautuneille heinäkuisille ja viimeisille odottajille kovasti jaksamista! Olen edelleen hengessä mukana ja käyn lueskelemassa teidän juttuja:)



t. satu ja pikkuneiti tänään tasan 2vk

Mietin tossa vaan omalle kohalle, että mitenkähän mahdan ite pysyä noissa kellonajoissa mukana kun synnytyksen aika tulee.Ainakaan kahdesta edellisestä (ja etenkään siitä ekasta synnytyksestä) mulla ei oo minkäännäköstä muistikuvaa millon sai mitäkin puudutetta.



Käytiin tossa äsken viemässä likka isälleen, kun niin kovin halus sinne ja ostaan jädet samalla.No, autossa istuessa alko särkemään selkää..tai pikemminkin tuntuu siltä kun toi asukki potkasis mua selkään ja ottais vauhtia ja hetken päästä heilurilla uudestaan selkään.Olikohan liian vaikeasti selitetty?Kumartumaan en pysty,seisoo tai kävelee tota tunnetta ei oo, eikä kyllä mun mielestä supistuksiltakaan tunnu.Mitähän tuo touhuaa tuolla yksiössään.



Kiitos Puunukke, mä eilen olin sideosastolla ja pähkin siinä hetken aikaa.Sit totesin että kysynpä täältä vinkkejä.



Ansqu taitaakin olla tositoimissa, kun ei oo kuulunut mitään, taikka sitten yrittää vielä kotona sinnitellä.Tsemppiä hälle :)



Vee-lan:"joo" mä veikkaan että mielialan-häiriöt, ylä ja alamäet ennustelee ainakin jollain tasolla synnytyksen alkamista.Mä en ole näin pahalla päällä ollu koko raskausaikana mitä tänään.Palaa pinna ihan pienimmästäkin asiasta.(ihankun toivoisin synnytyksen olevan lähellä :D )



Ellura:Tosiaan, saa puhua jo imperfekti-muodossa.Mulla oli LA 16.7, eli samoihin aikoihin kun sulla..viime viikon torstaina.Mä odottelen koko ajan aikaa toho yliaikaskontrollii TAYS:iin.Meinaavatko ne sitten käynnistellä samalla ku meet sinne kerta viikkoja jo ton verran?Meiti terkka vaan jutteli ettei anna mennä yli 42viikon.



Kirjoitelkaa ihmeessä lisää päivän kuulumisia ja omia oloja, mullakin on sit jotain tekemistä kun luen niitä..Käyn kuiteski monta kertaa tässä kattomassa että joko ois uutta tekstiä.



Unohtukohan multa jotain?Noo, kirjotan sit taas kuitenkin kohta lisää :)



Miinnu 40+5

Taysin kätilö olisi vaihtanut ajan perjantaille, jolloin 41+4, mutta aikoja ei ollut. Yliaikaislähetteen perusteella aika on siis 42+0. Lääkäri ei kyllä suoranaisesti luvannut, että silloin käynnistetään. Tiedä sitten, mitä tekevät normaalien tarkistusajojen lisäksi. Kiinnostavaa.



Synnytyksen luonnollisen käynnistymisen varsinaista syytähän ei tiedetä. Eilen kuitenkin taas kuulin sen, että oksitosiinihormoni eli ns. mielihyvähormoni voisi käynnistää synnytyksen.



E

supistelut jatkuneet koko päivän, välillä harvemmin, välillä taas 5 min välein kuten viimeisen tunnin. Nyt taas vartti mennyt edellisestä. Kauankohan tätä tällaista kestää... Ja kun ovat aivan varmasti niitä ihan oikeita supistuksia, esikoisen synnytyksestä uskoisin ne vielä muistavani! Niin kipeetä tekee ettei tiedä miten päin olisi... Verensekaista limaa tulee myös joka vessakäynnillä ja supistusten välissäkin alavatsa on kuin tulessa.



Mutta lohduttavaa kuulla, että emmillä edennyt vähän samaan malliin. Ihmettelen kyllä jos ei viimeistään yöllä tule lähtöä!



Supistuksia myös teille muille!



Ansqu 40+4

käytiinpäs sitten koko konkkaronkka poimimassa pakkanen täyteen manssikoita (15kg) ja nyt on sitten selkä ihan jumissa. Mies nauro, että mahan olla aikamoinen näky pellolla, kun siellä pyllistelin ;)



Onkos täällä muita Kysillä synnyttäviä? Olin kahtovinani tuosta listasta, että yksi nimi oli ainakin, joka Kysillä aikoopi synnyttää...



Nuista kissoista on ollut puhetta. Meillä on kaksi kissaa ja jostain syystä jompi kumpi tai sitten molemmat käy pissimässä meijän pyykkikoriin, mikä on kyllä raivostuttavaa!!!



Jaksamista kaikille ja paljon supistuksia niitä otottaville!!



Juuliska69 38+5

Eli perjantaina 17.7. siis veetutti aika kympillä, lopulta rupesin laittamaan

verhojakin esikoisen huoneeseen ja makkariimme. Sen jälkeen n. klo 19 menin

lepäilemään ja siinä nukahdinkin. Heräsin sitten klo 20.45, kun tuntui siltä,

että joku taas napsahti mahassa, ihan niinkuin tuolta keskimmäiseltämme. Menin veskiin ja

ihan pientä valumista tuli. Huutelin miestä paikalle ja hän sitten siinä, että

soitetaanko mummille, johon totesin, että katotaan nyt, kun ei supistele, eikä

valu kunnolla mitään. Alakertaan pääsin ja vettä alkoi tulla ihan kunnolla,

joten käskin sitten soittaa mummin paikalle.



Mummi tuli puoli kymmenen maissa, edelleenkään ei juuri supistellut, mutta vesiä

lorotti siinä. Mies oli sitä mieltä, että näytille lähdetään, oli miten oli,

koska ei halua olla kätilönä ja niinpä lähdimme käymään Jorvissa. Siellä olimme

n. klo 22.15 ja laittoi minut käyrille (ei ollut epäilystä, etteikö olisi vettä,

kun sitä tuli ihan kiitettävästi) ja otti bakteerinäytteen, jos menee sitten

pidemmäksi aikaa tuo synnytys. Supistuksia tuli hyvin harvakseltaan ja olin n. 2

cm auki, mutta kanavaa vielä jäljellä. Sain valita, että jäänkö synnärille vai

lähdetäänkö kotiin ja päätin sitten, että kerta vauva voi hyvin, supistuksia

harvakseltaan, niin kotiin vain ja mieskin tähän suostui, kun kätilö vakuutteli,

että kyllä minun naamastani kuulemma sitten näkee, kun on tosi kyseessä ja

varmasti ehdimme takaisin, kun asutaan sen verran lähellä.



Kotona sitten katselin siinä telkkaristä myöhäisohjelmat ja mies meni sitten

lepäämään (ja ihmetyksekseen itseasiassa nukkuikin klo 00.00 - 3.30).

Supistukset alkoivat ns. tuntua siinä puolilta öin ja niitä tuli n. 10 min

välein, mutta eivät nyt olleet niin tappavia, että olisi viitsinyt lähteä

mihinkään. Tulipa siis katsottua boxille laitettu Neiti Marple ja Ponille kyytiä

;-) N. 2.30 supistuksia alkoi tulla 5-7 min välein ja ne jo rupesivat vähän

tuntumaan. Siinä vaiheessa alkoi myös väsyttää, joten ajattelin, että jos

supistusten välissä aina pikkuisen torkkuu ja näin sitten kärvistelin

itseasiassa vielä tunnin ja klo 3.30 kävin herättämässä miehen, että nyt

riittää, pitää lähteä. Oli vähän semmoinenkin mielessä, ettei sitten käy niin,

että tulee ihan oikeasti kiirekin. Jorvissa oltiin jotain klo 4 kieppeillä ja

tuolloin mieskin totesi, että kyllä joo naamasta näkee, että nyt jo sattuu.



Tutkimuksessa osoittautui, että olin n. 4 cm auki eli edistystä oli nyt sitten

tapahtunut ja kätilö totesi, että kyllä minä nyt em. päivän aikana synnytän eli

mennään saliin. Salissa laittoi vauvalle anturin päähän ja sen supistus"pannan"

mahalle. Minä menin pallolle kiikkumaan ja pyysin, että josko saisin ilokaasun

varuiksi (alkoi olla jo pikkuisen tukalahkoa). Supistuksia tuli, mutta välillä

oli ihan selkeitä hetkiä eli todellakin pystyi ihan rentoumaan niiden välillä.

Lisäksi ilokaasu toimi jostain syystä ihan mukavasti, varsinkin, kun kätilö

vielä sanoi, että hengittäminen rentouttaa ja samalla rentoutuvat

lantiolihaksetkin, niin siksi sitten auttaa. Musta tuntuu, että tuo oli mulle

jotenkin se "juttu", jolla ehkä pystyin myös rentouttamaan itseäni eli uskoin,

että ilokaasu rentouttaa.



Pallolla kiikuin sitten melkein sinne puoli seiskaan asti, jolloin oli sen

verran tukalaa, että sanoin haluavani joko spinaalin tai epiduraalin riippuen

tilanteesta. Kätilö käski mennä sängylle ja totesi, että olen auki 7 cm ja kaula

sen verran paksu, että epiduraali voisi olla parempi. Minusta alkoi tuntua, että

helvetti on jo irti ja imppasin sitä ilokaasua vain siinä, kun kätilö yritti

laittaa minulle tippaa. Se ei vain onnistunut heti (josta mm. mustelma kädessä)

ja siinä vaiheessa, kun sen käteen sai, sanoin, että nyt kyllä ponnistuttaa.

Kätilö katsoi tilanteen ja sanoi, että sieltähän tuo kaveri tulossa ja soitti

apua. Ja eipä siinä sitten mitään, kun lupa ponnistaa kerta oli, niin sitten

ponnistettiin. Karjuin ihan eläimenä ja nyt kun ajattelee, niin ehkä siinä joku

"nuotti" oikeasti oli ;-) Ja itsellä oli sellainen olo, että sillä äänellä

pistän ipanan ulos vaikka väkisin ja että kyllä tää helpottaa, kun baby syntyy.

Neljä minuuttia on kirjattu ponnistusaika, en ole kyllä edes varma, että oliko

sitä.



Ja helpottihan tuo sitten, mies vain totesi, että "poika", johon totesin, että

"poikako?". Ja siellä pieni mies jo kiljui. Napanuora oli tosi lyhyt (niin oli

muuten esikoisellakin) ja mies antoi kätilön sen suosiolla leikata. Istukka

syntyi sitten siinä aika pian eli sekin tuska helpotti. Sitten ukkeli tuli

rinnalle ja siinä alkoi heti hamuilla rintaa. Saimme sitten jäädä sinne

ihmettelemään tulokasta ja kätilö vielä onnitteli ja kehui, että hän laittoi

minun synnyttäneen synnytyslaulun voimalla ;-) Ei tullut repeämiä, tikkejä, eikä

siis leikeltykään. Kätilö totesi sitten siinä, että varmaan asennon vaihdos sai

aikaan tuon nopean lopun ja että vaikka hän ei olisi tumpunnut tuon tipan laiton

kanssa, niin anestesialääkäri tuskin olisi ehtinyt paikalle ennen synnytystä.

Itseasiassa minusta se käteen pistely tuntui lähinnä siltä, että pistäisi vain

kovemmin, niin ei olisi persus niin tulessa...



Mutta joo, vaikka synnytys oli aika iisi, niin en minä kyllä siitä nauttinut.

Pois lähtiessä osastolta kätilö totesi, että tervetuloa vielä uudelleenkin,

johon todettiin miehen kanssa, että eiköhän tää meidän perhe ole tässä, johon

kätilö totesi, että se voi mieli muuttua (tällä hetkellä ei kyllä siltä tunnu).



Jorvissa oli muuten älyttömän täyttä (osastolla oli yksi paikka enää vapaana,

kun sinne menimme ja esim. tuona yönä, jona heppu syntyi, syntyi myös 6 muuta

vauvaa ja edellisvuorokauden aikana oli syntynyt 15 vauvaa!), kuuma, mutta olipa

sinänsä kiva olla siellä ns. kolmannen synnyttäjänä. Kohtelu oli jotenkin ihan

toista kuin aikaisemmin ja mietin sitä, että mulla oli vain kätilöitä

"omahoitajina" eli laittaakohan ne lastenhoitajia ensisynnyttäjille yms. ihan

siksi, että nehän osaa paremmin ehkä neuvoa vauvanhoitoa? Nyt kun alun

ihmetyksen jälkeen ei siinä ollut mitään uutta. Ja maitoa alkoi tulemaan

oikeastaan heti, mistä olin aika ihmeissäni, mutta hyvä niin.



Tänään meillä oli vauvapoliaika, kun tosiaan pääsimme alle 1,5

vrk:n iässä pois tuolta. Poju oli keltainen, muttei liikaa (ts. ei hoitoa) eli tehoruokintaa, tehoruokintaa, että bilirubiinit poistuu.



Eli tästä jatketaan. Tsemppiä vielä nyyttiään odottaville, toivotaan, ettei kenenkään tarvitse ihan hermojaan menettää (nimim. hermot menee ja helposti...)



nimba ja ukkeli 3,5 vrk

heräsin yöllä 14.7.klo. 02 wc-reissulle, ja mahaa jomotteli ikävästi. huomasin vesassa, että pyyhkiessä paperiin jäi sellaista vaaleanpunaista limavuotoa. olin ihan varma, että synnytys on käynnistymässä, ja en uskaltanut mennä nukkumaan. klo.04 alkoi supistukset, olivat säännöllisiä, tulivat 10min välein, ja soitin kättärille. pyysivät odottamaan kotona niin kauan kunnes tulevat 7min välein. olo oli muuten hyvä, mutta jännittynyt. klo.06 totesin, että suppareiden väli oli pidentynyt, ja ne olivat muuttuneet epäsäännöllisiksi, tulivat 7-25min välein. meninkin nukkumaan ja nukuin kaksi tuntia, ja taas heräsin kovaan alavatsa kipuiluun klo.08. kävin vessassa ja nyt se vuoto oli muuttanut väriään rusehtavaksi limavuodoksi. supistuksia tuli epäsäännöllisesti n. 10-20 min välein. supistuksien kipu muuttui puolelta päivin, eli muuttuivat terävemmäksi, ja olo oli sellainen tukala. klo.19 supparit alkoivat tulla 8-10 min välein eli mielstäni olivat ihan säännöllisiä ja sanoin miehelle, että nyt lähdetään kättärille ainakin katsastamaan tilanne. tyttö ensin hoitoon ja sitten menoksi.



kätärillä juotiin kahvit ala-aulassa ja käveltiin rappuja ylös alas muutaman kerran, ja lopulta 20.30 oltiin 4krs synnytys-osastolla. mentiin tutkimushuoneeseen ja laitettiin käyrille, ja kätilö tarkasti tilanteen, olin vain 2cm auki silloin, ja kätilö oli sitä mieltä, että eikun kotia takaisin. halusi pitää kuitenkin käyrillä klo.22.30 saakka. supistukset muuttuivat klo.21 jälkeen kipeiksi, ihan huutaa piti :-)) ja kätilö tuli toteamaan, että tilanne taitaakin edistyä. klo.23 tuli lääkäri huoneeseen ja tarkasti tilannetta ja olin jo 9cm auki ja kivut aivan kamalat, suppareita tuli 2-4 min välein. hengähtää pystyi aina siinä välissä.



se viimeinen sentti vei kaiken voimani, ja olin jo ihan epätoivoinen. niin ja kaiken kukkuraksi en kerinnyt saada taaskaan minkäänlaista kipulääkitystä, koska olin liian paljon auennut. klo. 24 suurin piirtein alkoi ponnistuttamaan ja siitä alkoikin kovin urakka, vauva syntyi klo.2.40 eli ponnistusvaihe oli todella pitkä. siihen haettiin jo lääkäriäkin paikalle, kun kätilö alkoi epäillä vauvan kokoa. aivan ihana lääkäri siihen tuli ja tutki ja kokeili, ja sanoi, kyllä sinä tämän vauvan saat syntymään alakautta. ja se antoi jotenkin voimia tulemaan ja ei kauaa mennytkään, kun huusin ja ponnistin ja pikku-ukon pää olikin vihdoin tullut ulos. (kaikista kauhein tunne oli silloin kun vauvan pää oli puristuksissa tuolla jossakin ja tuntui siltä, että repeän siihen paikkaan, onneksi kipu kesti vain muutaman minuutin) napanuora oli kiertynyt vauvan kaulan ympärille ja vauva oli syntyessään nieleskellyt verta ja lapsivettä, joten imua oli käyettävä, mutta lopulta parkaisi oikein hienosti. napanuoralla oli pituutta metri.



synnytyksestä jäi oikein hyvä mieli, vaikka kipeää tekikin. oli paljon ihanampi kokemus kuin esikon syntymä, koska oksitosiinitippaa ei tarvittu. kätilö oli paras mahdollinen. ja kyllä sen synnytyksen kestää ilman kivunlievitystäkin. mutta mielelläni olisin spinaalin ottanut kuitenkin.



synnytyksen kestoksi laitettu 2h45min.



t. emmi ja poitsu 6vrk

Pikaisesti ennnen nukkumaan menoa huutelen että täällä ollaan edelleen. Päivän aikana hieman kipua tuntunut mutta ei voimistuvasti. Soitin synnärille vuodosta ja tuntemuksista ja neuvoivat tarkkailemaan kotosalla. Mikäli ei tule veriseksi tai sitten vedet lorahda kunnolla nilkkoihin, tule rajuja kipuja tai vauvan liikkeet lopahda niin neuvoivat olemaan kotosalla ja odottamaan kunnon supistuksia. Nyt yrittämään unta, saas nähdä miten yön aikana kehittyy tilanne vai kehittyykö miksikään :) Öitä.



Pulputtaja

myöskin. Pitäis yrittää mennä nukkuu varmaa mutta mutta.



Varasin huomiseksi vyöhyketerapian jalkoihin mut se tyyppi on enemmän hieroja ku mikää ammattilainen et en usko siitä synnytyksen käynnistämiseen apua olevan. Jos sais jotenki rentouduttua se ois ihanaa. ainoo vaa se on ihan hirveen kova juttelee ja mä haluaisin tosiaan rentoutua. Yritän sitte jotenki ystävällisesti sanoa sen hälle ellei ite tajua.



Tänää on puhelin soinu et onko vauva syntyny mikset oo ilmoittanu mitää?? Miksei ihmiset kuuntele ku oon sanonu heille et ilmoitetaan kaikille sit ryhmäviestinä ku on syntyny.. No sain hillittyä itteni enkä sanonu mitää ikävää mut jos tätä monta päivää jatkuu niin sitte en tiedä..



Vaava myllertää taas kovaa. Mut enään ei oo ku max 8 päivää.



Eipä tässä sitte muuta.



Is ja Papunen 41+0 JO!!!!!!!!!

niille joille ruikutin siitä "palsta-aktiivisuudesta". Oli ehkä vähän herkkä olo sen perjantaisen polikäynnin jälkeen. Enhän minäkään jaksa koskaan ketään erikseen huomioida ja juttuihinne kommentoida vaikka kaikkien jutut luenkin läpi. Eihän tässä muuten mitään muuta ehtisikään tehdä.



Tänään. tai siis eilen tiistaina kävin polilla uudestaan. Sanoin jo etukäteen siitä edellisestä sisätutkimuksesta ja sain tällä kertaa paljon parempaa kohtelua. =) Vauvalla on kaikki hyvin, mutta vesi alkaa olla vähissä. Pääsin vielä kotiin kun piti tehdä valmiiksi ystäväni morsiuspuku. (häät on 1.8.) Mutta aamulla pitää mennä käynnistyykseen. Ei tämä kai täältä muuten ulos tule. Enpä olis ikinä uskonu että mennään näin paljon yli. Ja täällä mä kukun vaikka pitäisi olla lepäämässä. Saattaa olla että uni jää vähiin ensi yönä. Vauvakin potkii niinkuin tietäisi että huomenna pitäisi tulla ulos.



Jaksamista kaikille joilla niitä suppareita on. Ja niillekin jotka vielä odottaa.. Ja onnea uusille vauvautuneille. Mä poikkean täällä sitten kun pääsen kottiin. Toivottavasti selviän hengissä.



Voimia Siskot!

T Sanna & HuolellaHaudottu 41+5

ymmärretään sun tunteet. No yritäpä ny kuitenki vähä levätä ni jaksa sitte puskea sen huolella haudotun ulos. Tsemppiä synnytykseen.



Mä meen kans ny hautoo tonne sänkyyn tätä mun palloa. että heippa.