Lue keskustelun säännöt.
Kokemusta irtaimiston perimisestä?
19.07.2009 |
Meillä tilanne se, että pelottaa jo etukäteen se hetki, kun minun ja miehen vanhemmista aika jättää. Asutaan itse pienessä asunnossa ja minun vanhemmilla on kerrostaloasunto ja miehen vanhemmilla suuri omakotitalo. Itse tulen perimään omat vanhempani yksin ja mies puoliksi sisaruksensa kanssa. Kauhulla jo mietitään, että mihin me mahdutaan sitten irtaimiston kanssa. Kaikki ei ole tietty mitään rahallisesti arvokasta, mutta niillä on tunnearvoa, kun on isomummon keinutuolia ja isoisoisän maalaamia tauluja.
Onko joku joskus tämmöisiä perinyt ja miten olette asian järjestäneet? Oletteko myyneet vanhaa omaisuuttanne ja ottaneet tilalle isoisien huonekaluja? Oletteko vain vieneet hyväntekeväisyyteen vanhat huonekalut? Entä jos niillä on ollut rahallista arvoa? Onko joku muuttanut itse jopa suurempaan asuntoon?
Missään nimessä en odota perintöjä, päinvastoin ihan pelkään niitä, mutta toki arvostan suvun ei niinkään rahallista vaan kulttuurillista perintöä.
Kommentit (3)
Sieltä tuli sitten huonekaluja meille. Siis lähinnä kauniita piironkeja yms arvokasta. Tauluja voi pitää välillä komerossa, ja sitten välillä vaihtaa. Niin me teemme. Vuosi kaapissa, vuosi seinällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te tietysti myytte ne perimänne asunnot, ja ostatte niillä rahoilla itsellenne isomman minne rojutkin mahtuvat.
Mutta oikeasti on olemassa sellaisia firmoja, jotka tulevat ostamaan kuolinpesän irtaimiston pois. Katso vaikka sanomalehden ilmoituksista, sieltä saa yhteystietoja.
Tai no, rahat laitettiin veljeni kanssa puoliksi mutta irtain jäi yksin mulle. Pakkohan sitä oli karsia rankalla kädellä, ja nyt jälkeenpäin välillä harmittaa. Meillä on varastossa mm. 4 pahvilaatikollista mummoni ja isomummoni kirjailemia lakanoita. Tuskin ikinä niillä mitään teen mutta poiskaan ei voi heittää. Mutta lopultakin, se on vain tavaraa. Muistot ovat muualla.