Mikä sun lapsuuden kesissä oli kamalinta?

Että koko kesä tehtiin töitä eikä ollut kavereita. Tämä 1970- j 1980-luvulla maalaistalossa.





Mun lapsuuden suurin ahdistus oli tosiaan se, että ei ollut leikkikavereita lähellä.

Jossain määrin se, ettei me koskaan käyty missään kesälomamatkoilla. Vain mummolassa.

Kun tuntui, ettei ollut mitään kerrottavaa. Oli vaan oltu kotona tai mummolassa ja käyty uimassa.

Jossain määrin se, ettei me koskaan käyty missään kesälomamatkoilla. Vain mummolassa.

Klo 18 joka ilta lomalla kaatoi drinkin itselleen. Se haju jo oli hirveä.



Nyt suureksi surukseni mieheni on samanlainen luuseri, joka saamarin päivä kittaa lomallaan kaljaa....

Voi hitto kuinka kateellinen mä olin kavereille, jotka olivat syntyneet keväällä, syksyllä ja talvella ja joilla oli aina isot synttärit. Mun synttäreille tuli vaan kaksi-neljä vierasta; paras kaverini ja sen pikkuveli ja tuttava perheen kaksi lasta, yleensä vaan kaveri ja sen veli. Kaikki muut olivat jossain hornan kuusessa.



isompana sitten se "toimettomuus", kun ei ollut oikeasti mitään tekemistä. Tiettyhän piti mennä maatilantöihin (mm. hakemaan lehmiä jostain kilsan päästä, pellon toisesta päästä, tekemään aitauksia ym.). Nuo olivat oikeastaan ihan kivoja hommia, varsinkin aidan teko, koska sain olla yksin isän kanssa..



Ja tiettyhän me käytiin marjassakin, mutta mun ei ollut aina pakko tulla mukaan. ONNEKSI. Vihasin sitä metsässä rämpimistä ja meidän koira tyhjensi aina parhaat mustikka mättäät ennen kuin itse ehti saada ämpäriään edes puolilleen.

Me lähdettiin aina jonnekin reissuun jossa sitten tehtiin pelkkiä aikuisten asioita viikkotolkulla. Kierrettiin kirkkoja ja museoita ja raunioita ja hienoja ruokaravintoloita joissa piti olla hiljaa ja nätisti ja tarjottiin lapsille haastavaa gourmet-ruokaa...



Olisin mieluummin ollut kotona syömässä Saarioisten makaronilaatikkoa ja leikkinyt kaverien kanssa puistossa.

Tulipa tosi tykätty olo kun kukaan ei ikinä päässyt mun synttäreilleni. Tai "kukaan" ja kukaan, mutta tyyliin kaksi ihmistä.

ostivat erämaasta mökin ja siellä sitten oli hyvä vaikka yrittää tappaa toisensa, kun kerrostalossa naapurit puuttui asiaan.

Ajettiin autolla ympäri Keski-Eurooppaa koko perheen voimin. Ja telttailtiin.

Tosi kivaa, joo, todellakin....nolotti ihan helvetisti kun vanhempani löysivät paikallisesta marketista halpaa viiniä jota kittasivat illat pitkät leirintä alueella. Hävetti kun ördäsivät ja uudet kaverit sieltä leirintä alueellakin näkivät ördäävät vanhempani. Kyselivät sitten että "mikä niillä on??". No mitäs selität lapsena siinä???



Ja sitten kierrettiin kaikki halvatun museot, nähtävyydet, kirkot yms. En voi tänä päivänäkään sietää nähtävyyksiä, museoita tai kirkkoja. Ei niissä mielestäni ollut mitään nähtävää, varsinkin, kun ei tajunut oikeen mihin tämä kaikki liittyy. Lapsena toi historian tuntemus oli aika nollissa. Ja vanhempani eivät selittäneet koskaan. Katselivat vaan ja ihailivat ja ihmettelivät miksi me lapset eivät olleet kiinostuneita jostain linnoista, kivikasoista, luolista yms.



Leirintäalue on mulla taas toinen kirosana, sinne mua ei saa enää millään. Sitten mielummin rupunen hotelli.



Automatkat olivat se viimeinen niitti, kun oli tylsää, minua oksetti, ja vanhempani vaan toitottivat että "katso nyt noita kauniita maisemia!!".

te joiden epäonni on ollut marjastuksessa tai telttailussa. Harrastettiin niitä meilläkin kyllästymsieen asti välillä. Mutta kyllä hullu väkivalta ja alkoholismi painaa mun muistojen lakkarissa aika paljon enemmän.

välinpitämöttömyys. Muka kauheasti tehtiin yhdessä jotain, matkustettiin ja marjastettiin. Koskaan ei hulluteltu ja oikeasti oltu meidän lasten kans. Se oli kamalinta. En pidä vanhemmista näin aikuisenakaan.



tosiaan tuli marjametässä istuttua kivellä, kun eka sai oman osuutensa kerättyä. vittumaisia reissuja tosiaan. omani säästän niiltä.

Keski-Eurooppa-kammo. Meillä oli just tollasta!!!! Tosin ei ne ihan hirveesti juoneet, onneksi. Sen jälkeen ovat sitten ehtineet sitäkin.

kuten jollakulla yllä, munkaan synttäreille ei ikinä tullut ketään kun kaikki oli jossain mummoloissa tms. Se oli traumaattista alakouluiässä. TOinen mikä oli aika paha oli "Kunnanleirit" joita nuorisotoimi järjesti joka kesä ja joille "kuului" kaikkien mennä. Minäkin siellä sitten, mutta ei mulla ollut siellä oikein kavereita ja inhosin telttaisua muutenkin.



Sen sijaan marjastuksesta tai peltotäistä, tai lehmien ja hevosten hoidosta mummoloissa ei ole mitään traumoja, vaikka niitäkin joka kesä puuhattiin. Eikä mökkeilystä, mun mielestä mökillä oli kivaa kun sai uida ja käveleskellä metsissä ja lukea ja haaveilla mielin määrin. Meilläkään ei ollut varaa ulkomaanmatkoihin ja mun traumat onkin lähinnä siitä, että oli aina niin huomo omatunto, jos rahaa johonkin käytti.

väkivaltainen juoppoisä lätki turpaan. Jos ei sitten kesken marjastuksen.



Itse käyn nykyisinkin sienessä ja marjassa todella ahkerasti, mutta isääni olen nähnyt alle viisi kertaa kotoa lähtemisen jälkeen - ja olen nelikymppinen.

älyttömästi hyttysiä ja paarmoja, heinä- ja siitepölyallergiat (ei lääkkeitä), polttopuiden teko, marjastus, hiostavat kumisaappaat (käärmeitä lähistöllä, pakko oli pitää), alkeelliset olot, veden kantaminen kaivosta ym...



mökille minua ei saa enää kirveelläkään...