Ero käsitelty. Mistä yh voi alkaa hankimaan uutta

yh:n torjumiksi tulleita luuserimiehiä, tai muuten vaan huonon itsetunnon omaavia sinkkuja tai parisuhteessa eläjiä (jotka kokevat jotenkin itsensä uhatuksi. No kertoo ehkä jotain siitä parisuhteesta).

Kukaan itsensä ja elämänsä kanssa sinut oleva ihminen ei koe tarpeelliseksi haukkua muita.

Näin se vaan on.



Monet miehet lisäksi kokevat aikamoisen itsetunnon kolauksen kun vahva ja itsenäinen yh ei kelpuutakaan jotain laiskaa sohvaperunaa ukokseen.

Eipä todellakaan tule jaeltua pesää kellekkään. Miehiä on kyllä tyrkyllä, mutta minä etsin sitä oikeaa. Ei ole kiire yhtään, menee sitten vuosi tai viisi lisää...epätoivo on minun ja useimpien kohdalla kaukainen asia. Totta kai on näitä, jotka tekevät lapsen joka ukolle, mutta aika harvassa ne ovat :)

Nick kysyi, kuinka kauan eron käsittelyyn meni. Kaksi vuotta on kohta siitä päivästä, kun käskin miehen poistumaan kodistamme ellei käytös muutu. (Olimme kyllä keskustelleet? aiemminkin) virallisesta eropäätöksestä vuosi. Pitkään kyllä elin kahdella tavalla, varmistautuen ja valmistaen eroa, mutta tunteella toivoin, että hän katuisi, pyytäisi anteeksi ja ehdottaisi pariterapiaa. Jos ei vauvaa olisi ollut, olisin saattanut sinnitellä suhteessa pidempään. Mutta en halunnut lapseni kokevan vanhempien välistä kylmyyttä, riitaa ym. Puhumattakaan siitä, että lapseni olisi oppinut, että ihmisiä saa kohdella huonosti.

tarpeeksi kauan. Jos ei halua sitoutua, pannaan yksinhuoltajia. Ihan peruskauraa. Niille voi sanoa mitään, ovat miehenkipeitä, kiimaisia, yleensä köyhiä ja itsetunto nollissa. Pari imartelevaa lausetta, ni valmiiksi lämmitetty pesä sieltä aukeaa ja aamulla kun sanoo, että ootpas revähtänyt, niin ei tarvitse muijasta kuulla enää koskaan.

Eikö mieskin ole ihminen? Kyllä kai normaali mies osaa kunnioittaa ja arvostaa muita ihmisiä. Minkälainen ihminen voi käyttää hyväksi ja satuttaa?

Sanokaa minulle, että terve ihminen (mies) ei ajattele ja toimi noin!

Olen pohdiskellut, mikä aika on riittävä itselleni. Vähän jo verkkoja virittelin, mutta huomasin, että vielä ei todellakaan ole se hetki, vaikka olin itsekin erossa aktiivinen osapuoli.

Saattaa tässä vierähtää vielä tovi jos toinenkin ennen kuin aloitan minkäänlaista juttua. :D

Nick kysyi, kuinka kauan eron käsittelyyn meni. Kaksi vuotta on kohta siitä päivästä, kun käskin miehen poistumaan kodistamme ellei käytös muutu. (Olimme kyllä keskustelleet? aiemminkin) virallisesta eropäätöksestä vuosi. Pitkään kyllä elin kahdella tavalla, varmistautuen ja valmistaen eroa, mutta tunteella toivoin, että hän katuisi, pyytäisi anteeksi ja ehdottaisi pariterapiaa. Jos ei vauvaa olisi ollut, olisin saattanut sinnitellä suhteessa pidempään. Mutta en halunnut lapseni kokevan vanhempien välistä kylmyyttä, riitaa ym. Puhumattakaan siitä, että lapseni olisi oppinut, että ihmisiä saa kohdella huonosti.

on erostasi? Keskimäärin eroprosessi vie 2-3 vuotta.