Onko kellään bokseria tai

Molemmat ovat olleet uroksia. Nykyinen koiramme on iältään 3,5v ja sen tullessa taloon nuorin viidestä lapsestamme oli vajaa 2 vuotias. Bokserimme on tullut erittäin hyvin toimeen lasten kanssa ja varsinkin tämän nuorimmaisen kanssa ovat ylimmät ystävät;)



Bokseri vaatii paljon koulutusta, virikkeitä ja liikuntaa. Koulutuksen suhteen on muutenkin saanut olla aika "tarkkana" koska ainakin meidän molemmat bokserit ovat olleet herkkiä... rumasti ei saa puhua, muuten ne menevät ihan totaalisen lukkoon eivätkä tee mitään. Sopivan pehmeä, mutta määrätietoinen linja pitää olla.



Koiran paikkaa laumassa ollaan jouduttu tässä vuosien varrella asettelemaan uudelleen, kun uros aina kausittain on yrittänyt kivuta arvoasteikolla ja asettaa perheen lapsia itsensä alapuolelle... mutta tämä on varmaan muidenkin uroskoirien kanssa sama juttu.



Suurin "ongelma" ehkä on ollut bokserin iso koko yhdistettynä pieniin lapsiin... koiralla kun riittää vauhtia ja massaa ja aina se ei innostuttuaan muista varoa; muutamia tahattomia kaatumisia on sattunut.



Muutoin bokseri on mielestäni ihana koira; seurallinen ja ihmisrakas. Ainakin meidän boksu tulisi varmasti syliinkin rapsutettavaksi jos sille vain siihen antaisi luvan;)

karvoja siitä lähtee suht paljon... ne ovat lyhyitä ja neulanteräviä... varsinkin valkoisia sellaisia on välillä melkoisen hankala pinseteillä kaivella pois kantapäästä;)

Armi (kaunotar) on tosi helläsydäminen ja herkkä koira. Se on vähän villi, ja maalaiskoirana pikkuisen kouluttamaton, ettei ole hihnaa kauheasti tarttenut. Ehdottomasti kiltti, mutta vuosien varrella on ottanut välillä suojellakseen perheen nuorimman tytön. Siitä koitui jossain välissä vähän hankaluutta, kun lapset leikkii välillä sen oloisesti, että koira luulee pienellä olevan hätä, ja saatta ärähtää toisille lapsille tai vieraille. Tästä on kuitenkin päästy kouluttamalla.



Kaupunkioloissa bokserit vaatii paljon huomiota, pitkiä lenkkejä ja liikuntaa, muuten ne turhautuvat. Asuin jossain välissä Armin kanssa kaupungissa, ja jos ei lenkit jostain syystä jonain päivänä olleet tarpeeksi pitkiä, Armi turhautui ja saattoi levittää vaikka roskat tai tehdä jotain muuta purkaakseen energiaa.



Ylipäätään bokseri on varsinkin nuorena todella energinen ja vähän jääräpäinen koulutettava. Silti aivan vastustamaton luonteeltaan, ainakin meidän Armi. Semmoinen hellyyttävä kuolanaama, joka tulee aina mielellään syliin ja lohduttaa suruissa. Nyt vanhana Armi on jo hidastunut ja väsynyt, mutta silti yhtä hellä. Suosittelen bokseria lämpimästi, jos teillä on aikaa purkaa sen energiantarvetta, tai jos asutte maalla, että se saa vapaammi juosta.

karvoja siitä lähtee suht paljon... ne ovat lyhyitä ja neulanteräviä... varsinkin valkoisia sellaisia on välillä melkoisen hankala pinseteillä kaivella pois kantapäästä;)

Nimenomaan ne valkoiset karvat menee kantapään kohdalta jalkapohjaan sisälle silleen viistosti. Mutta ei se onneksi jokapäiväistä ole

Olen aivan ihastunut. Sitä tässä just olen miettinyt että kuinka paljon tosiaan vaatii ohjelmaa. Asutaan kyllä omakotitalossa mutta ei piha niin suuri ole. Mökillä on sitten enemmän tilaa temmeltää. Hyvä lenkkikaveri ainakin on ja ilmeisesti pitäis harrastaa jotain esim agilitya??



t. ap

mieleeni, että sama juttu on sitten kaikkien sileäkarvaisten koirien karvojen kanssa. ne menee ihon läpi ja se ei tunnu mitenkään hurjan mielyttävältä siellä jalkapohjissa. onneks suht helppo nyppästä pois kuitenkin ;P



-dalmatialaisen ja lk-mäykyn omistaja-

Tuntuu ihan kaameelta, kuin lasinsiru tmv:=o

Meinaan että onko lattiat kuin naarmuilla ja paikkoja järsitty tms.

Ainakaan sileäkarvaisten vinttikoirien (esim. whippet, italiaano, greyhound) karva ei mene ihon läpi. Karva on laadultaan hyvin silkkistä, ei tikkumaista.

ja aivan ihana! Hellyydenkipeä ruttunaama joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Lapsia rakastaa yli kaiken ja puuhailee niiden kanssa.



Toki nyt vanhuuttaan alkaa väsymään eikä jaksa enää niin paljon riehua.



Koira tuli taloon esikoista odottaessani ja hyvin meni kaikki. Meillä ainakin ollaan kyseiseen rotuun oltu tosi tyytyväisiä...

minä vertaisin pyörremyrskyyn, joka välillä myös kiipeää syliin.



Se on kuin tahaton tölmäilijä, vauhtia ja energiaa on niin että siinä jää risut, männynkävyt ja kaikki kerrostaloa pienemmät jalkoihin jos ei ehdi hyppäämään alta pois. Kaataa kevyesti aikuisen kun ei innoissaan viitsi väistää kauempaa, juoksee vaan läpi. Ja se piiskahäntä, voit testata hännänheilutusta hakemalla metsästä pari senttiä paksun kepakon ja sivallella sillä omaan jalkaan täysin voimin.



tuosta sitten seuraa myös kodin tuhoutuminen, mieti ite mitä tapahtuu lattialle missä sutii oven takana tyhjäkäyntiä neljä tassua kun se odottaa niin innolla pihalle pääsyä.



Kyse on siis siitä, että sietääkö energistä meininkiä, mut se uuvuttaa totaalisesti.

minä vertaisin pyörremyrskyyn, joka välillä myös kiipeää syliin. Se on kuin tahaton tölmäilijä, vauhtia ja energiaa on niin että siinä jää risut, männynkävyt ja kaikki kerrostaloa pienemmät jalkoihin jos ei ehdi hyppäämään alta pois. Kaataa kevyesti aikuisen kun ei innoissaan viitsi väistää kauempaa, juoksee vaan läpi. Ja se piiskahäntä, voit testata hännänheilutusta hakemalla metsästä pari senttiä paksun kepakon ja sivallella sillä omaan jalkaan täysin voimin. tuosta sitten seuraa myös kodin tuhoutuminen, mieti ite mitä tapahtuu lattialle missä sutii oven takana tyhjäkäyntiä neljä tassua kun se odottaa niin innolla pihalle pääsyä. Kyse on siis siitä, että sietääkö energistä meininkiä, mut se uuvuttaa totaalisesti.

Lapsuudenperheessäni oli kaksi bokseria ja menoa kyllä riitti - ja lattiat olivat kamalassa kunnossa...

Kouluttaa niitä tosiaa pitää ja meilläkin oli jossain vaiheessa tuollaisia hiararkia- ja suojeluongelmia, joita edellä muut ovat kuvanneet. Toki nekin saatiin kouluttamalla kuriin. Kouluttaminen oli muuten mielestäni helppoa ja palkitsevaa, ne oppivat nopeasti ja mielellään.

Seuraa niistä myös oli todella paljon, olivat ihan viimeiseen asti todella leikkisiä ja menossa mukana.

Itse en kuitenkaan pienten lasten perheeseen bokseria (ainakaan urosta siis) ottaisi.

"Koiran paikkaa laumassa ollaan jouduttu tässä vuosien varrella asettelemaan uudelleen, kun uros aina kausittain on yrittänyt kivuta arvoasteikolla ja asettaa perheen lapsia itsensä alapuolelle..."



Aikuinen koira itseasiassa on lauman hierarkiassa lasten (esipuberteettisten) yläpuolella ja tämä on vain luonnollista. Olennaista on, että koira on teidän vanhempien alapuolella, jolloin se ei komenna teidän "pentujanne".



Koiralaumassa aikuiset koirat usein komentavat pentuja välillä rajullakin kädellä. Johtajakoirien pentuja ei kuitenkaan komennella.



Tähän liittyy olennaisesti se, että johtajat pitävät pentunsa itse kurissa. Johtajiksi päässeet kun ovat luonteeltaan tietynlaisia, jämäköitä yksilöitä. Tämän takia koirien on hyvä nähdä että komennatte joskus lapsia. Tällainen "johtajamainen" käyttäytyminen lisää koiran luottamusta siihen että te todella olette lauman johtajia, ja osaatte itse pitää "pentunne" kurissa :)