Lue keskustelun säännöt.
Eikö avopuoliso kuulu sukuun?
16.07.2009 |
Mentiin miehen kanssa naimisiin tänä vuonna. Lapsia on ja yhdessä on oltu jo useita vuosia. Kun meitä onniteltiin, yksi vanhempi miehen sukulainen sanoi minulle tervetuloa sukuun!
Olin vähän hämilläni - enkö muka kuulunut miehen sukuun silloin kun olimme avopari, olihan meillä lapsia ja kaikki?
Ajatteleeko ihmiset näin, että vain aviopuoliso kuuluu sukuun?
Kommentit (34)
vasta naimisissa olet oikeesti osa sukua, sitä ennen tyttöystävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti sitä jotkut eivät koskaan mene naimisiin ja silloin tottuu avopuolisoita pitämään kuvaan kuuluvina. Mutta silti itse pidän avioliittoa tärkeänä.
vaan juridisestikin avopuoliso ei ole mitään sukua, ei edes sinulle.
13v seurusteltuamme (asuimme yhdessä, olimme kihloissa ym) että en kuulu koskaan hänen sukuunsa ennen kuin olemme naimisiissa. Eikä silloin siis riitaa tai puhetta naimisiinmenosta. No, exäksi jäi mutta ei tuon takia.
Ei ajatusten tasolla puhumattakaan juridisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei juridisesti, mutta tarkoitan, että eikö muka vakiintunut puoliso kuulu samalla tavalla siihen jengiin eli sukuun? Verrattuna esim seurustelukumppaniin, josta vasta otetaan selvää, että voisiko tuosta tulla puoliso?
Eli vaikka ihmisillä olisi lapsia, niin silti sukulaiset miettivät, että mitähän noiden seurustelusta tulee? Tuleeko vakava, kestävä suhde?
Että ihmiset ei pidä suhdetta vakavana ja vakiintuneena jos ei ole naimisissa? Eikö tällainen ajattelu loppunut joskus 50-luvulla?
Eli minä, aviovaimo, kuulun sukuun, mutta miehen siskon lasten isä ja avomies (joka on ollut puolisonsa kanssa yhdessä kauemmin kuin minä puolisoni kanssa), EI kuulu sukuun? Oikeastiko olette tätä mieltä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella ahdistava ajatus että pelkkä avoliitto tekisi jo miehen sukulaisten sukulaiseksi! Avoliittohan on hyvä tapa olla yhdessä siinä vaiheessa kun avioliiton solmiminen ei syystä tai toisesta ole vielä ajankohtaista.
Ajattele nyt vaikka kaikkia nuoria, jotka ovat juuri muuttaneet yhteen. Ei tarvitse olla heti kaikki suvun paineet niskassa kun yhteiseloa voi ensin vähän harjoitella.
Tottakai jos avoliitto kestää vaikka yli 5 vuotta niin voi alkaa miettiä miksi näin on.
Sen takiahan avoliitossa ollaan, kun ei haluta sitoutua avioliittoon.
Avoliitossa olevat ovat tyttö-ja poikaystäviä, ei niitä kukaan niin vakavasti oikeasti ota kuin aviopuolisoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen takiahan avoliitossa ollaan, kun ei haluta sitoutua avioliittoon.
Avoliitossa olevat ovat tyttö-ja poikaystäviä, ei niitä kukaan niin vakavasti oikeasti ota kuin aviopuolisoita.
Mulla on tuttava joka on 3tta kertaa naimisissa. Yksikään liitto ei ole kestänyt 4 vuotta kauempaa.
Toinen tuttavapari taas on ollut yhdessä 19v, avoliitossa, lapsiakin on. Kyllä minä vaan tämän avoparin otan vakavammin, koska ovat yhdessä pysyneet.
Ja aivan varmasti heidän perheensä ajattelevat, että puoliso kuuluu sukuun!
ap
Hän on vain naisen/miehen tyttö- tai poikaystävä. Ei sen enempää eikä vähempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen takiahan avoliitossa ollaan, kun ei haluta sitoutua avioliittoon.
Avoliitossa olevat ovat tyttö-ja poikaystäviä, ei niitä kukaan niin vakavasti oikeasti ota kuin aviopuolisoita.
mutta minulla on tuttuja jotka ovat olleet avoliitossa 40-25vuotta.
Pariskunta, jossa vaimo on jäänyt leskeksi ei ole voinut mennä naimisiin koska vaimo menettäisi leskeneläkkeen ja sitten yli 50v ei ole enää kokenut tarpeelliseksi solmia avioliittoa.
Toinen pariskunta, joka oli samassa tilanteessa 27v ja solmi avioliiton vaimon 50v päivän jälkeisenä päivänä.
Kolmas pariskunta joiden lapset ovat 22-15v olleet yhdessä 25vuotta kyllä minä heidät otan ihan yhtä vakavasti kuin kolmannessa avioliitossaan olevan 27v naikkosen liiton.
ja neljättä vihittyä vaimoa, niin kyllähän siinä alkaa jo vähän vähemmän vakavalta asia tuntumaan.
Mutta oma tätini on leskenä ollut avoliitossa kymmeniä vuosia, eikä tämä avomies kyllä ikinä tuntunut samalla tavalla sukulaiselta kuin toisen tätini aviomies, vaikka molemmat tunsin koko ikäni. Vaikka tämä avomies on ollut tätini tukena tämän sairastaessa vaikeaa kuolemaan johtavaa sairauttakin, eli sitoutuminen on 'kunnes kuolema heidät erottaa'-lajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käytännössä sukulaisuuden aste arvioidaan varmasti tilanteen mukaan
läheisen sukulaisen läheinen pitkäaikainen avopuoliso on henkisellä tasolla enemmän sukua kuin kaukaisen sukulaisen korkeintaan naamalta tuttu tuore aviopuoliso
huolimatta siitä, että oltiin oltu yhdessä vuosia ja oli lastakin. Eivät olleet pahansuopia, mutta minua tosiaan puhuteltiin tyttöystäväksi siihen asti kun mentiin naimisiin.
miehen vanhemmat puhuttelivat mua poikansa "kaveriksi" ennen kuin menimme naimisiin, nyt varmaan jo olen saanut sen vaimon tittelin. tosin ainakin mua puhuttelevat etunimellä, ja luulen etteivät juuri missään yhteyksissä kenellekään puhu musta sen kummemmin, että lienkö edelleenkään siinä mielessä "sukua"...
sen sijaan miehen isänäiti sanoo mua edelleen "kaveriksi", ei koskaan edes etunimellä eikä koskaan puhuttele mua suoraan kohti, vaan aina mieheni kautta: "mitäs sun kaverilles kuuluu?", "tarjoopas sitä pullaa kaverilles kans", "ottaako kaveris lisää kahvia?" jne. naimisissa olemme miehen kanssa olleet reilut 4v, eli ei tosiaan ainakaan mun mielestä voi olla kyse siitä ettei tietäisi/tajuaisi/muistaisi, etenkin kun kyseessä on, vaikkakin vanhus, kuitenkin hyvinvoiva, teräväpäinen, itsenäisesti ja omatoimisesti toimeentuleva eläkeläinen. eli varmasti tietää mun olevan mieheni vaimo, ja tietää varmasti myös etunimeni, muttei jostain syystä suostu/kehtaa/uskalla sitä käyttää, eikä kaiketi kuitenkaan osaa mieltää mua pojanpoikansa vaimoksi.
tää on kuitenkin niin pieni murhe, etten mä jaksa siitä stressata. en silti väitä, ettei ottais päähän sen kaks kertaa vuodessa kun käydään "vanhaa mummoa" moikkaamassa lasten kanssa, kun lasten nimet tulee oikein sujuvasti mut ite on vaan "kaveri"... kai se kohta alkaa jo esikoinenkin sitä ihmetellä, ja kun kyseessä on niin sanavalmis ja topakka tyttö kuin vain kuvitella voi, niin eiköhän tuo jossain vaiheessa muistuta "vanhaa mummoa" äidin nimestä ja statuksesta :)
En tiedä kuuluisinko jos olisin ottanut miehen sukunimen, mutta ainakin nyt kun en ottanut olen ilmeisesti jonkinlainen "kaveri jonka kanssa meidän pojalla on lapsia".
Sukuun tullaan, kun mennään naimisiin. Silloin voidaan ottaa sama SUKUnimikin. Ihmeellistä yksikertaisuutta ap:ltä.
Rajana voisi tosiaan pitää sitä, että kyllähän ihmisten pitää tietää, ketä sukuun kuuluu. Kaikkia satunnaisia avopuolisoita ei missäään kuulutella, eikä kukaan pysy niistä perillä. Avioliitto on se, jonka kautta siis suvut yhdistyvät ja muodostuu uusi perhe.
Jokainen voi kyllä itsekseen leikkiä, mitä tykkää, mutta kyllähän tämä näin menee :)
haluaa elää yhdessä miehen kanssa. Avioliitto on ihan eri asia kuin avoliitto. Aina.
mutta se ei kosketa suurinta osaa täällä, joten jääköön. Tässä tapauksessa avopuolisoa ei mainita lakitekstissä, mutta soveltava viranomainen rinnastaa avopuolison puolisoon.