Lue keskustelun säännöt.
Miten päädyin tähän?
15.07.2009 |
Onko teillä tasa-arvoinen parisuhde? Itse olen ajoittain ollut hieman katkera siitä, mihin olen päätynyt. Olen aina ajatellut, että molemmat vanhemmat ovat yhtä paljon vastuussa kodista ja perheestä.Kuitenkin olen päätynyt siihen, että olen luopunut paljosta perheen hyväksi. Mies on saanut opiskella, harrastaa, juhlia, matkustaa ja tehdä uraa. Perhevapaita ei ole pitänyt kolmen viikon isyyslomien lisäksi. Oma urakehitykseni on kärsinyt perhevapaiden vuoksi, ja muutenkin vapaa-aikaa on ollut tosi vähän. Lasten hoito on ollut suurelta osin minun vastuullani, kolmen lapsen yöheräilyistä mies on vastannut ehkä 10-20 yönä yhteensä. Lisäksi olen maksanut perheen menoista vähintään puolet, ellen enemmänkin. Omat sukulaiset ja jopa miehen kaverit ovat huomautelleet tilanteesta. Nyt olen palaamassa työhön, ja pelkään mihin tilanne kehittyy. Voiko tilanteen vielä oikaista? Rakastan kyllä miestä, mutta ajoittain olen katkera.
Kommentit (5)
että olen helvetin laiska ihminen! En ole koskaan viitsinyt tehdä kaikkea yksin, joten olen vaatinut miehen mukaan kaikkeen. Molempien lasten jälkeen ollaan jopa eletty jonkinlaiset kriisivaiheet kun miehen mielestä olen ollut liian vaatelias sen suhteen mitä haluan häneltä.
Toisaalta miesten kanssa toimii sellainen "annan liekaa, jotta voi nykäistä takaisin" -mentaliteetti eli sitä vapautta pitää antaa, jotta mies ei tunne itseään liian kahlituksi.
No, joka tapauksessa nyt eletään tilanteessa, jossa puntit ovat aikalailla tasan. Mies touhuaa kotona sekä lasten parissa että kotitöissä. Hänen kiireaikoinaan minä otan päävastuun, mutta kun minun töissäni on vaativa jakso, selviää mies loistavasti koko paletista. Tärkeä pointti on se, että kumpikin saa toteuttaa kotielämää vähän omaan malliinsa. Minä esim. pidän ruuanlaitosta, joten teen aika monipuoliset ruuat alusta itse. Mies tykkää enemmän siivota, joten hän tarjoilee enemmän puolivalmisteita. Pyykki on ryppyisempää hänen jäljiltään, mutta eipä hän valita meikäläiset vähän huolettomammasta imuroinnista. Ja kun kumpikin hallitsee hommat, niin silloin kuin molemmat on läsnä, tehdään yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin mun pointti katosi tosta. :-)
Eli odottamalla ei varmaan mikään ratkea. Siis jos vaan "kauhulla odotat mitä seuraa". Istutat miehen penkkiin ja sanot, että oletko huomannut seuraavaa asiaa. Järkevä mies kyllä tajuaa pointtisi ja pikkuhiljaa alat vaatia asioita. Siitä se sitten etenee... kunhan kelpuutat sen mitä mies tekee ja ymmärrät, että tyyli voi olla eri.
siis ennenkuin otat mieheltä sen mikä sinulle vuorostasi kuuluu, hoidatat pääsi siihen kuntoon, että osaat ja pystyt ja uskallat varmasti myös tehdä itsellesi jotain. Opiskella, urailla, harrastella, matkustella. Ja sitten kans teet niin, etkä vaan uhoa itselles ja muille. Tsemppiä!
Totta, täytyy päästä eroon syyllisyydestä, joka seuraa kun vaatii itselleen jotain. Satunnaiset romahdukset ja raivonpuuskat eivät ole ainakaan auttaneet, eli viisainta on tosiaan keskustella rauhallisesti ja vaatia asioita vähitellen. Ei mieskään suoraan kiellä mitään, usein asiat vain menevät niin, että mies ilmoittaa menevänsä milloin minnekin, ja minä en silloin pääse kun hän ei ole kotona.Esittää asiat niin, että ei voi lähteä töistä aikaisemmin, ei voi jättää väliin jotain työkekkereitä ym. Se, että työkaverit lähtevät töistä aikaisemmin johtuu kuulemma siitä, että ovat niin laiskoja ja kehnoja työssään, eivät tiedä mistään mitään eivätkä viitsi ottaa selvää jne. "kukaan ei tee mitään niin mun on pakko". Mieheni taitaa olla vähän työnarkomaani. Aamuisinkin lasten täytyy olla hiljaa kun hän katsoo talousuutiset. Saa nähdä, millainen kriisi tulee, kun syksyllä alan listata mitä kaikkea minun on milloinkin "pakko" tehdä.
siis ennenkuin otat mieheltä sen mikä sinulle vuorostasi kuuluu, hoidatat pääsi siihen kuntoon, että osaat ja pystyt ja uskallat varmasti myös tehdä itsellesi jotain. Opiskella, urailla, harrastella, matkustella. Ja sitten kans teet niin, etkä vaan uhoa itselles ja muille. Tsemppiä!
Älä enää anna toiselle kaikkia vapauksia joita itsekin haluaisit mutta et saa. Tai oletko edes yrittänyt? Minä en kauaa tuollaista katselisi. Olet varmasti kiltti ja hyvä ihminen. Hyvä äitikin varmasti. Mutta vielä parempi olisit jos kokisit saavasti tukea ja arvostusta. Tsemppiä, puhu miehellesi jo tänään.