Uma Aaltonen kuollut.

kun hän kävi mäntsälän koululla puhumassa seurustelusta, seksistä.



mihin hän kuoli? vasta vajaa 70v..sairasti ms-tautia, mutta ei kai siihen kuollut?

päiväkirjakin. missä oli tietoja murkuille ja sitten siihen sai itse kirjoittaa mitä tunsi ja tiesi, siinä oli valmiita otsakkeita jne.

Ja luin kaikki Misty, Minkki, Cappuccino, Chinchilla yms kirjat. Olin aivan haltioissani silloin, että ooh niin ihania hevosia ja niin ihanasti Uma niitä kuvaa.



Sitten olikin suuri pettymys, kun "tutustuin" häneen :(



Hevoset olivat huonotapaisia, niitä ei oltu koulutettu yhtään, rynnivät päälle. Katsos vapaan kasvatuksen helmiä :X Umalle ne olivat aivan ihmeitä ja ihania, mutta hän kuvitteli niistä vähän liian suuria. Olisi ollut parempi, kun olisi pitänyt hepat heppoina ja antanut niin ollakin.



Samoin hän joskus jotain mun kavereita haastatteli Heppahulluun ja voi että oli ärsyttävää lukea jälkikäteen. Uma pisti sanoja suuhun ja vääristeli, ihan sellaisiksi miten ajatteli lukijoiden tykkäävän. Ja kaverit tietysti ihan v*tuuntuneita jälkikäteen, että mitä se oikein tommoista kirjoitti, en mä mitään tuollaista sanonut. Kato eihän teini saanut tarkistaa sitä haastattelua etukäteen. Niin Uman tapaista :X



Kai sen paras kaveri tallilla oli Heppa-Make eli Marko Björs. Ne taisivat puhaltaa yhteen hiileen.

eläinihminen, rakasti koiria ja hevosia

Vierailija kirjoitti:

Sitten olikin suuri pettymys, kun "tutustuin" häneen :(

Hevoset olivat huonotapaisia, niitä ei oltu koulutettu yhtään, rynnivät päälle. Katsos vapaan kasvatuksen helmiä :X Umalle ne olivat aivan ihmeitä ja ihania, mutta hän kuvitteli niistä vähän liian suuria. Olisi ollut parempi, kun olisi pitänyt hepat heppoina ja antanut niin ollakin.

Uman hevoset olivat mulle kakaravuosina jotenkin tosi tärkeinä, luin niitä kirjoja ja Hevoshullua tietty. Koulukiusattuna kai myös jonkinlaisia etäkavereita (ja tietty ne joita kirjeenvaihtokavereiksi esmes juuri Hevoshullun palstalta löytyi). Jos jollakulla on näistä oikeita muistoja ja tapaamisia, kuulisin tosi, tosi mielelläni: en juoruillakseni tai ilkeyttä, mutta kai jonkinlaisena "lapsuusidyllin" kääntöpuolena ja muistutuksena, ettei kukaan ole täydellinen ja se on kai hyvä niin. :)

Hevosista ei tullut mulle sitten ammattia, eläimistä kyllä ja oma hevonenkin tuli aikuisena. Siinä mielessä kai heppalehdille ja Uman kaltaisille etä-esimerkeille jotain velkaakin. :)