Te joilla yksi lapsi ettekä halua lisää!

T:5

omia lapsia kun tuossa katsoo, niin ovat vain parhaita kavereita keskenään. jotenkin vaikea kuvitella etteivät jatkossakin tulis toimeen keskenään. omien sisarusteni kanssa olen osan kanssa tekemisissä miltei päivittäin ja osan näen ehkä kerran tai kaks vuodessa..mut silti olen kaikkien kanssa ihan ok väleissä, ja näistä jokaiseen voin luottaa ihan 100% T:5

eikä ole tekemisissä niin voisi katsoa peiliin. Kyse ei ole lukumäärästä, luulisi jo noin suuresta joukosta löytyvän toimiviakin ihissuhteita mutta jos ei, niin vika on jo sinussa ja asenteessasi. Kuultaa läpi vaikea luontteesi, kun toivot että muut olisivat jääneet syntymättä.



Kaksi lasta on vielä niin pieni perhe että ei sisarusten välillä synkkaa välttämättä ja elämä voi kuljettaa erilleen. Jos on useampi, löytyy varmasti sielunsisaria tai veljiäkin. Samaa mieltä olen kuin joku aiemmista että sisarukset on suurin lahja vanhemmilta.

Kaikki eivät arvosta sisarussuhteita korkealle koska ovat nähneet että sisarussuhteetkin voivat olla huonot.

Kaikki kolme ovat täysin erilaisia. Tapaamme kerran jouluna appivanhempien luona. Isolla siskolla on aikuiset lapset, pikkuveljellä ei ollenkaan eikä tulekaan. Eli edes lapset ei yhdistä. (Meillä on 3 pientä lasta). Elämämme ovat täysin erilaiset, eikä ole yhteisiä harrastuksen/mielenkiinnon kohteita muutenkaan.



Tämäkin poikkesi asiasta, kuulisin mielenkiinnolla yksilapsisten perheiden mielipiteitä.

Meillä miehen kanssa kummallakin yksi sisarus ja välit ovat sellaiset että nähdään jouluna ja juhannuksena. Eli se niistä lämpimistä sisarussuhteista. ;-)



Miksi vain yksi? En osaa sanoa. Kun se vaan tuntui oikealta meille. :-) Sisaruksia emme lapselle kaipaa koska tosiaan meillä on kokemuksia ei nyt huonoista väleistä mutta ei nyt mistään lämpimistäkään. Ystävät voi aina valita mutta perheenjäseniä ei. ;-)

koska taloudelliset ja henkiset rahkeemme riittävät siihen.

Itselläni on kaksi sisarusta, joihin välit ovat ihan ok, mutta ei mitenkään erityisen läheiset.



Omien vanhempieni olisi kuitenkin pitänyt harkita lapsilukuaan, koska kolme oli heille liikaa. Vanhempani olivat aina "hermokireitä" ja siitä me lapset kärsimme sekä fyysisesti että henkisesti.Myöskään heidän talous ei ollut riittävä kolmen lapsen elättämiseen.

Isäni on myös jälkeinpäin sanonut, että olisi pitänyt tehdä vain yksi lapsi.

Noh, kysehän ei ollut vain siitä että minä en tulisi toimeen sisarusteni kanssa. Kukaan meistä ei ole oikein pitänyt sisaruksistaan. Ystäviä (omia) meillä kaikilla sitten onkin vaikka muille jakaa joten tuskin ihan kauheita olemme. Ei vaan ole natsannut sisarusten kanssa.



Myös meillä lasten lukumäärä taisi olla vanhemmille aivan liikaa. Asuimme todella huonoissa olosuhteissa vaikka vanhempamme toki yrittivät korvata materian puutetta rakkaudella. Tosin isämme joutui tekemään hyvin pitkää päivää jotta rahat olisivat riittäneet edes niin kuin nyt riittivät joten häntä ei pahemmin näkynyt. Kyse ei siis ollut mistään alkoholisoituneista yms vanhemmista - ainoastaan vanhemmista jotka eivät olleet laskeneet voimavarojaan oikein.



Myös meillä äitini on kerran kertonut että toivoi monet kerrat että lapsi olisi ollut vähemmän...

Syyt sille miksi emme halua lisää lapsia. Osa syistä on todella painavia syitä ja osa sitten lähinnä niitä tukevia pikkuseikkoja.



-en halunnut lapsia alunperinkään, joten miksi ihmeessä haluaisin niitä sitten lisää?



-yhden kanssa on mukavampaa ja helpompaa matkustaa



-sisarukset eivät tosiaan ole mikään syy haluta lisää lapsia, minusta lapsia kuuluu haluta lasten itsensä takia - ei siksi, että esikoisella olisi sisaruksia



-jos hankkisimme lisää lapsia, tarvitsisimme isomman asunnon ennemmin tai myöhemmin, minusta lapsilla pitää olla oma huone viimeistään kouluiässä



-lihoin ihan tarpeeksi jo yhden raskauden aikana, en halua aloittaa koko rumbaa alusta



-ensimmäinen lapsi on jo niin iso, että vauvarumba ei voisi vähempää kiinnostaa



-inhosin raskaanaoloa ja imettämistä



-en haluaisi tyttöä (minusta tyttöjen kasvattaminen on vaativampaa ja minusta ei olisi siihen, ihailen tyttöjen äitejä kovasti!)



-tulisin hulluksi kotona äitiyslomalla ja hoitovapaalla - etätöitä tekevä mies ei myöskään varmaan ilahtuisi asiasta



Tässä nyt joitakin mieleentulevia. Etenkin tuo sisarussuhde tuntuu olevan sellainen, jolla yhden lapsen vanhempia painostetaan. Ei se, että lapsella on sisaruksia tee elämää mitenkään sen autuaammaksi. Minulla ja miehelläni on molemmilla sisaruksia, mutta he eivät ole kovinkaan läheisiä. Kun maailmat eivät kohtaa, niin ei pelkkä yhteinen geeniperimä riitä luomaan sen syvempää suhdetta.

Ekan lapsen tekemisessä meni talous kuralle puhumattakaan alkavista ongelmista parisuhteessa. Mussa on vika, ei miehessä, mulle tuli ongelmia päässä lapsettomuuden kanssa, ei miehellä.

Kun vihdoin ja viimein lapsi tuli, tietenkin haluaisin toisen, itse asiassa haluaisin 5 lasta, mutta nyt ikää alkaa jo painaa ja luultavammin emme ikinä saa edes toista. Toiveessa on ja kaikki otetaan vastaan.

Uskon että asian kanssa on helpompi elää kun ajattelee 1 lapsi on hyvä, paljon parempi kuin ei yhtään lasta.

Me haluttiin toista lasta ja yritettiin sitä jokunen vuosi. Kuitenkin 3 vuotta sitten molemmat juteltiin, että ei me oikeastaan haluta edes enempää lapsia. Syitä:



- Katselin hyvin läheltä erästä 4 lapsen perhettä jossa oli todella kamalaa. En ikinä haluaisi sellaiseen mukaan ja lapset kärsivät todella paljon siitä, että sisaruksia oli niin paljon eikä kukaan heitä olisi jaksanut hoitaa.



- Katselin myös montaa vain kahden lapsen äitiä jotka väsyneenä tiuskivat ja läyskivät lapsilleen ja minusta tuntui ihanalta antaa rakkautta vain yhdelle ilman väsymystä.



- Sisarukset eivät tosiaan välttämättä ole mikään hyvä asia em. syistä ja muutenkin. Voivat olla kyllä.



- Kun lapsi kasvoi isommaksi tämä sisaruksesta leikkikaveri- näkökulma kävi turhaksi joka tapauksessa ja lapsella on todella paljon leikkikavereita.



- Käytyämme kylässä jossain missä oli enemmän lapsia ja päästyämme sieltä kotiin olimme kaikki onnellisia siitä, että kotona on rauhallista, siistiä ja hiljaista.



- Haluamme matkustella ja mennä ja tulla ja yhden lapsen kanssa se on helpompaa.



- En jaksa enkä halua aloittaa alusta kun tähän asti on päästy!



- En halua poikalasta (tämä nyt on vain hyvin pieni syy)

kaikki paikat sotkussa, äiti turvonnut, tavarat sijaitsevat mikä missäkin, yleinen henkinen velttous ja apeus vallitsevana - tuli kauhu, että yksi riittää kiitos.

- Tunnen useamman kahden lapsen äidin joka pohtii masentuneena että ei olisi kannattanut hankkia kahta lasta, kuinka ihanaa olikaan yhden lapsen kanssa, nämä kaksi kun vaan riitelevät kokoajan ja aiheuttavat hirveän hulabaloon. Ehkä tilanne paranee - ehkä ei.

- Em. perusteella sanon että sisarukset eivät tosiaan välttämättä ole mikään hyvä asia mutta voivat toki ollakin. Meillä ei miehen kanssa ole sisaruksia ja olemme ihan tyytyväisiä aikuisia ja olimme tyytyväisiä lapsuuteemme. Kysehän voi tietenkin olla siitä että emme tiedä mitä olemme menettäneet mutta nähtävästi sitten "mitä ei tiedä sitä ei halua". Näin lienee lapsemmekin kanssa. :)

- Meilläkin lapsella on paljon hyviä ystäviä eli tällaista "sisaruksesta leikkikaveri" -näkökulmaa ei tarvitse miettiä. Ainakin meillä tuntuu siltä että kun kotoa ei löydy automaattista kaveria niin lapsi on tullut hyvin sosiaaliseksi noin muuten ja saa helposti ulkopuolisia kavereita.

- Mekin haluamme matkustella ja mennä ja tulla. Tosiaan yhden lapsen kanssa se on helpompaa. Esim. lentokentällä/lentokoneessa (tai missä vaan)toinen vanhemmista jää tarvittaessa "vapaaksi" kun toinen hoitaa lasta.

- En tosiaankaan jaksa enkä halua aloittaa alusta kun tähän asti on päästy!

- Olen oikein tyytyväinen tähän tyttööni enkä kaipaa poikalasta. Mieskään ei nähtävästi koska hän ensimmäisenä toi ilmi että ei haluaisi toista lasta. Minun suvussani on vahva naisten ketju jo useamman sukupolven ajan (eli hyvin läheinen äiti/tytär -suhde minulla ja äidilläni, äidilläni ja isoäidilläni, aikoinaan isoäidilläni ja hänen äidillään) joten jos tyttöä ei olisi saattaisin kaivata omaa tytärtä jonka kanssa jatkaa tätä ketjua. Nyt kun tyttö on niin en kaipaa toista lasta.

- Asumme nyt unelma-asunnossamme unelmapaikalla ja jos lapsia tulisi lisää joutuisimme muuttamaan eikä nykyisillä hinnoilla meillä olisi varaa hankkia uutta yhtä upeaa asuntoa vaikka tietenkin tämänkin asunnon arvo on kasvanut.

- Halusin olla lapsen kanssa kotona vähintään 2v ja niin olinkin (2v2kk). Kuitenkin haluan jos en nyt luoda uraa ja olla uraputkessa niin menestyä ja edetä töissäni. Jos nyt hankkisimme toisen lapsen niin olisin taas kotona päälle 2v ja se olisi jo minulle "liikaa".

olen alusta asti hoitanut lapsen yksin, vaikka isäkin on olemassa...erokin tuli

kärsin unihäiriöstä, mikä on vaikea yhtälö pienen vauvan kanssa.

En jaksaisi tällä hetkellä toista lasta, enkä ole varma, jaksanko sittenkään, kun lapsi on isompi, nyt 2 v. Hyvä, kun nyt pärjätään jo joten kuten...pitkään meni, että tarvitsiin todella paljon mummin apua. en halua kuormittaa äitiäni yhtään enempää. Kun on eronnut, ei voi olla kotiäitinäkään, rahat (kotihoidontuki) ei riitä elämiseen.

että kun tämä ainokainen on ollut niiiiiin helppo lapsi, niin Murphyn lain mukaan toisen kanssa ei voi mennä näin helposti.

Raskauteni oli helppo, synnytys helppo ja nopea, vauvana ei koliikkia tms. vaan oli hyvin tyytyväinen möllöttelijä, ei allergioita, sopeutuvainen eikä kovinkaan temperamenttinen jne.



Kaiken todennäköisyyden mukaan toinen lapsi olisi juuri päinvastainen ja en tosiaan usko, että meidän kummankaan vanhemman pinna kestäisi sellaista.

syitä:

- ikää jo omasta mielestä "liikaa" eli kohta 40v.

En usko, että jaksaisin enää yövalvomisia yms. rumbaa

-ainut lapsi oli tod.allerginen, joten tod.näk.seuraavakin olisi ja saisimme ravata jatkuvasti sairaalassa ja lääkärillä, kuten esikoisenkin kanssa-nou thanks

-taloudellinen tilanne oli pitkään aika huono ja nyt kun ollaan "nousemassa suosta" niin kerrankin alkaa olla varaa panostaa rahallisesti esim. matkusteluun, vaatteisiin ja omaan ja lapsen ja miehen hyvinvointiin myös rahallisesti

- olen läheltä nähnyt useampilapsisten perheiden

vanhempia, joilla pinna koko ajan kireällä

-lapsi on jo niin iso, että hänen kanssaan voi matkustella huoletta ja hän pärjää kotosallakin jo yksinään ilman huolehtimista

-enpä jaksaisi enää päiväkotirumbaa ja vanhempainiltoja yms

- meillä kotona on ihana rauha, ei itkeviä eikä raivoavia vesseleitä ja vessassakin on saanut istua jo pitkän aikaa rauhassa ; )

-lapsemme on itse sanonut ettei haluakaan sisaruksia

-

1. En koskaan halunnut ensimmäistäkään lasta, mutta koska mieheni halusi, suostuin yhteen.



2. Minusta ei ole täysiaikaisesti omistautumaan perhe-elämälle ja meillä on nykyiseen tilanteeseemme loistava, mutta iäkäs turveverkko. Iäkkäät isovanhemmat eivät jaksaisi hoitaa yhtä lasta enempää



3. En pitänyt raskaana olosta pätkääkään.



4. Olen hyvin mukavuudenhaluinen ja meillä on nyt käynyt hyvä tuuri, sillä meillä on terve ja reipas lapsi, jota ei erityisemmin tarvitse viihdyttää. En halua riskeerata tilannetta toisella lapsella.



5. Olen sen verran iäkäs, että muutenkin olisi viimeiset hetken lapsen hankinnalle.





Juu, ja sisaruus on mustakin maailman huonoin syy hankkia toinen lapsi. Joskus siitä on iloa, joskus ei, mutta sitä kun ei voi etukäteen tietää. Molemmista löytyy esimerkkejä lähipiiristä. Kannattaa kuunnella omia tunteitaan ja seurata omia halujaan, kun omasta elämästä tässä kuitenkin on kysymys...