Lue keskustelun säännöt.
onpa mulla kivoja kavereita
11.07.2009 |
kukaan ei koskaan soita ja kysy kuulumisia. Kerran vuoteen tulee kutsu lasten synttäreille ja sit pitäis olla joku lahja ja esittää et kiva kiva ihana nähdä taas..ja vuoden päästä sit uudestaan.
En jaksa olla aina itse hörssäämässä jotain yhteistä toimintaa kun se jää aina yksipuoliseksi. Valitettavaa mutta totta on se että suurin osa miehistä ja naisista jumiutuu neljän seinän sisään kun löydetään se rakas siippa tai perustetaan perhe. Sit kun tulee ero niin oletetaan että avosylin ollaan antamassa aikaa ja myötätuntoa. Ihmettelen vaan että miten mulla sitten on tai olis aikaa puhua puhelimessa ja nähdä ihmisiä. En itse paljon viihdy sisällä vaan aina keksitään lasten kanssa jotain ohjelmaa..Miten muut ihmiset on niin flegmaattisia. Vai oonks mä vaan outo?
Kommentit (2)
Siis eikö teillä ole ystäviä? Sehän on molemminpuolista. Ei siis mitään pakkopullaa, että jonkun pitää olla "aktiivinen".
Minulla on lapsuudesta asti ollut ihania ystäviä ja sitten olen saanut työpaikan, yhdistystoiminnan, harrastusten jne. kautta. Siis ollaan paikkakuntaa (jopa maata) vaihdettu. Ihan kauhean orvolta ja ankealta tuntuisi ilman "lapsellista" ystäväpiiriä ja ennen kaikkea aikuista ystäväseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
löytänyt "parhaat kaverit" ihan naapureista. Heidän kanssaan sitten puuhaillaan kaikkea kun vanhoille "ystäville" sieltä kotoa liikkuminen tuntuu olevan ylivoimaista.