Kesäflirttiä vai mitä?
olen työssäoppimassa, siis aikuisopiskelen, ja mulla on alkanut ihan hemmetisti synkata tän työssäohjaajan kanssa. Hän on vaan niin ihana ja tunne on molemminpuolinen, siis jopa keskusteltiin siitä.
Molemmat ollaan siis liitoissa lapsineen. Lapset molemmilla aika isot tosin... Ollaan siis suht saman ikäisiä.
Tämä on tosi pelottavaa, kun molemmat ollaan ihan onnellisia tahoillamme. Tätäkö se kesä teettää? Just tossa todettiin, että ei voida kyllä firman syyspippaloihin mennä, kun ei tiedä mitä tulee (siis vitsinä, kun minutkin on kutsuttu). Onko muilla kokemuksia ja miten eteenpäin?
Kommentit (3)
Pakko pistää moiset aatokset taka-alalle vaikka hiveleehän se mieltä kun on jotain "jänskää ja uutta" säpinää. Mutta järki on mullakin päässä.
samoihin aikoihin kun itse tein tämän täysin järkeen perustuvan päätöksen. Hän on nyt kaksi vuotta rimpuillut kahden miehen välissä ja itkee kun ei halua jättää lapsiaan jne. Olen erittäin iloinen, että kykenin näin järkevään päätökseen. Sen ansiosta 8 ihmisen elämä on tällä hetkellä erittäin onnellista!
Toki joskus kaipaan sitä jännityksen tunnetta ja ihailua, mutta rakastan miestäni ja perhettäni syvästi ja en usko, että senhetken tunteiden seuraaminen olisi ollut sen väärti. Tämä "tuttavuus" ehdotti kesän alussa nopeaa tapaamista, mutta onneksi mulle ei työreissun aikatauluihin sopinut! :-)
kävi samantyylinen juttu. Meillä synkkasi ja koimme syvää hengenheimolaisuutta ja intohimo. Muutamat juhlat kestimme vitsaillen, että meitä ei sovi jättää kahden ja ihan yhteisellä päätöksellä emme tanssineet yms. Sitten sain tarjouksen uudesta työpaikasta ja otin sen kun oli urani kannalta ok siirto ja meidän molempien avioliittojen kannalta erittäin järkevä ratkaisu!