Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei haluakaan lasta
11.07.2009 |
Oltiin jo pitkään puhuttu, että aletaan yrittää kolmatta nyt kesällä. Ja kun aika koitti, mies päätti, ettei haluakaan lisää lapsia.
Minulle lapsi on jo niin todellinen, etten pysty luopumaan siitä. Enkä suostu hyväksymään, että lapseni olisi jo tehty. Minulle kolmekin lasta oli kompromissi, haluaisin suurperheen.
Ensimmäistä kertaa mietin avioeroa, olen niin vihainen miehelleni.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Miksi se kolmas on sinulle itsellesi niin suuri ja kaikkea muuta tärkeämpi asia? Se tosin tuntuu tällä hetkellä olevan vähän muotiseikkakin, kaikilla pitäisi olla se kolme lasta...
Itse ymmärrän miestäsi hyvin, koska meillä molemmat ovat juuri samaa mieltä kuin miehesi on. Lapsemme ovat kohta 5v. ja 2v., elämämme pyörii valtaosin lasten tahdissa. Molemmilla vanhemmilla on vaativat työt, kuitenkin niitä sovitellaan lasten mukaan, eli toinen joustaa aamusta, toinen illasta, jottei hoitopäivät liian pitkiä, nyt mies mm. 6 vko lomalla lasten kanssa, siis pari viikkoa lasten kanssa yksin, mulla alkaa loma vasta reilun viikon kuluttua. Harrastuksia ei kummallaakaan juuri ehdi olla, koska työpäivän jälkeen ilta menee lasten kanssa, ehkä jollain lenkillä ehtii vuorotellen joskus käymään tai kerran viikossa jumpassa tai uimassa. Tukiverkostoja meillä ei lähellä ole, toiset isovanhemmat jo kuolleet, toiset isovanhemmat jo melko iäkkäitä ja asuvat kaukana (350km). Kuopuksen syntymän jälkeen on käyty yhden kerran keskenämme yhdessä syömässä ja elokuvissa lasten mummulassa ollessa, silloinkin tultiin yöksi pois. Eli omaa aikaa tai parisuhdeaikaa ei juuri ole, elämä on yhtä kuin perhe.
Lapset ovat meille äärimmäisen tärkeitä ja rakkaita, tätä pikkulapsivaihetta kestää aikansa ja lapsille kuuluu "uhrata" ne muutamat tärkeät vuodet, olemme siitä mieheni kanssa samaa mieltä. Mutta kumpikin meistä kyllä jo odottaa sitä aikaa, kun lapset vähän kasvavat ja se 24/7 lasten tarpeisiin vastaaminen jää taakse...Voi taas ehkä itsekin harrastaa jotain, matkustella joskus jotain aikuisten omia reissuja tai valita matkakohteen niin, ettei koko ajan tarvi miettiä miten pienten lasten kanssa lennetään, nukutaan, syödään, voi käydä vessassa niin, ettei joku jostain huuda äitiä tai nukkua yönsä niin, ettei tarvi heräillä yöpissatuksiin tai unikitinöihin jne. jne. Mulle itsellekin olisi katastrofi, jos iltatähti ilmoittelisi itsestään, kun lapset esim. eskari- ja kouluikäisiä - en missään nimessä ole vailla enää yhtään vauvavuotta.
Entä taloudelliset seikat? Etenkin miehille ne voivat mennä vauvahaaveiden edelle. Onko teillä tilaa kolmelle lapselle asunnossa ja autossa vai meneekö molemmat vaihtoon? Oletko itse töissä tukemassa perheen taloudellista tilannetta vai oletko hoitanut lapsia kotona tähän saakka? Jos viime mainittu on tilanne, ehkä miehesi jo toivoo helpotusta perheen taloudelliseen tilanteeseenkin eikä enää ole innokas vielä kolmeen vuoteen kädestä suuhun elämiseen ja yksin perheen elättämiseen. Eihän vauva ole sinulle keino välttää töihin paluuta (kiinnitin vaan huomiota kuopuksen ikään, se taisi olla just kolme vuotta...)?