Minkä ikäisenä omaan huoneeseen?

ja makuuhuoneita ei ole käytössä kuin yksi, niin minusta on vielä 17-vuotiaankin normaalia nukkua siellä ainoassa makuuhuoneessa.



Jos taas makuuhuoneita on, niin minusta kouluikäisen pitäisi nukkua eri huoneessa kuin vanhemmat. Mieluiten kuitenkin sisaruksen kanssa. Omaa-omaa huonetta ei tarvitse minkään ikäinen.

Ennemminkin "paheksun", jos 1v joutuu nukkumaan yksin. Eri asia jos muiden sisarusten kanssa..



Itsekään en tykkää nukkua yksin.

näin minun vanhempiani opastettiin vuonna 78.

(5-vuotiaaksi saakka) vanhempien huoneessa. 3-vuotta pian täyttävä kuopus muutti jo aiemmin lastenhuoneeseen omasta pyynnöstään, ja tätä kautta tullut myös esikoisen toiveet puheeksi.



kiitos vastauksista

Pidätkö epänormaalina, jos joku ei noin kuitenkaan toimi?

Talvella hän alkoi puhua, että oma huone olisi kiva, kun kaikilla eskarikavereillakin on. Aikaisemmin hän ei osannut sitä kaivata.

meni omaan huoneeseen 4kk iässä ja kuopus 2kk iässä. Heti kun syötöt väheni yöaikana siihen yhteen kertaan. Suurin syy tähän oli kuitenkin minun herkkäunisuus. En saa siinä tuhinassa ja ähinässä millään nukuttua, joten kaikki saivat yörauhan, jopa mies sai muuttaa takaisin aviovuoteeseen.



Siltikään en katso muiden tapoja kieroon, vaan kaikki tekevät heidän perheelle sopivalla tavalla.

nukkui siis täydet unet mutta kieri ja tuhisi niin ettei meille vanhemmille aina uni maittanut niin meni silloin omaan huoneeseen..nyt on 2,5v ja edelleen nukkuu siellä omassa huoneessa omassa sängyssä.

Esikko siirrettiin yksin nukkumaan 10-kuisesta. Oli makkariremppa ja me miehen kanssakin nukuttiin olohuoneen lattialla tuo aika. Sai poika sitten nukkua rauhassa ja yöt rauhoittuivatkin kun ei havahtunut meidän kuorsaamisiin. Kakkonen pääsi omaan rauhaansa nukkumaan vuoden ikäisenä kun vihdoin lopetti yöhulinoinnit. Nykyään nukkuvat samassa huoneessa reilu 1v ja 2,5v. Esikoinen alkoi kyllä heräillä öisin kun veli tuli samaan huoneeseen nukkumaan. Eli joskus parempi nukkua yksin. Tilaa vaan ei ole niin paljoa.



Itse nukuin vanhempien kanssa samassa huoneessa liki 10-vuotiaaksi kun tilaa ei ollut. Kun isosiskoni muutti pois kotoa, sain hänen vanhan huoneensa.

lapsesi meni nukkumaan omaan huoneeseen vaan, että minkä ikäisenä sinun mielestäsi lapsi viimeistään pitäisi siirtää omaan huoneeseen, jotta perheen tavat eivät olisi epänormaaleja.



Oli ihan pakko tarkentaa, vaikka kiva oli lukea noita teidänkin vastauksianne, mutta sen jo tiesinkin, että vaihteluväli tosiaan on 0kk-18v, jos kaikki toteutuneet käytännöt otetaan huomioon.



Tarkennus myös siksi, että joskus ihan oikeasti ärsyttää, kun täällä ei lueta kysymystä vaan vastataan johonkin ihan muuhun. Nyt ei ollut mistään vakavammasta kyse ja ap aikoo joka tapauksessa odottaa niin kauan, että esikoinen menee vapaaehtoisesti, joten asian vierestäkin on kiva lukea aikansa kuluksi.

Muutoinkin olisi kummallista, jos nyt yli 10-vuotiaalla ei olisi omaa huonetta/soppea, jossa voi nukkua ilman vanhempien valvovia silmiä.



Oma 10-vuotiaani lampsii kyllä välillä vanhempien viereen painajaisia pakoon tai hellyyttä hakemaan, mutta jotenkin se tuntuu terveeltä, kun on lapsesta lähtöisin. Hänellä kuitenkin on se oma tilansa myös.

jos vauva laitetaan yksin omaan huoneeseen. Niin kauan kun vauva heräilee öisin, on hänen paikkansa vanhempien makuuhuoneessa, mieluiten sivuvaunussa. Ei eristettynä pinnasänkyyn.



Meillä 2 v nukkuu perhepedissä ja nyt ostetaan hänelle oma sänky meidän sänkyyn kiinni.



Omassa huoneessa yksin nukkuminen tulee ajankohtaiseksi silloin, kun lapsi on siihen itse henkisesti valmis ja kypsä, eikä pelkää yksinnukkumista, ei huuda yksin eikä ravaa öisin vanhempien luo.



Luulisin, että kun aloittaa koulun, niin silloin viimeistään olisi ehkä kypsä nukkuu pelkäämättä yksin. Aika näyttää.

Perhepeti on ihmisen perusmalli



Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.



Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen.



Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen



Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.



Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.



"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.



Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat

Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"



Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla"



Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.



Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."



Loput : http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

.. koska tässä oli tuohon toiseen suuntaan kysymys asiasta, niin haluaisin sanoa, että minusta ei ole ollenkaan kummallista, jos 3-6-vuotiaan sänky on vielä vanhempien huoneessa. Toiset lapset tarvitsevat sen läheisyyden vielä. On varmasti lapsen kehitykselle ja perusturvallisuudelle parempi antaa hänen olla vanhempien makuuhuoneessa.

Teollistuneiden länsimaiden erääksi ongelmaksi on noussut ilmiö, jota kutsutaan ”kateissa olevaksi vanhemmuudeksi”, tai ”varastetuksi vanhemmuudeksi”. Vanhemmat eivät osaa toimia lastensa kanssa ilman oppaita ja ohjeita, lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta on tullut asiantuntijavetoista. On myös paljon normiksi muuttuneita lastenhoito- ja kasvatuskäytäntöjä, jotka eivät perustu vauvan tai lapsen parhaaseen, vaan aikuisten tehokkuutta korostavaan ajankäyttöön ja varhaisen itsenäisyyden vaatimuksiin.



Yhdessä nukkuminen tahdistaa vauvaa



Vauvat nukkuvat parhaiten äitiensä läheisyydessä, koska heidän tarpeensa tulevat näin nopeammin tyydytetyiksi ja he ovat rentoutuneempia. Vauvojen uni on ensimmäisten 3-4 kuukauden aikana hyvin erilaista kuin aikuisten, esimerkiksi REM-unen osuus on suurempi kuin aikuisilla. Vauvan kypsymättömät aivot eivät aluksi osaa säädellä hengitystä, joka vaihtelee erilaisten unijaksojen mukaan, mutta vauvat osaavat kyllä mukauttaa hengityksensä äidin hengityksen ja unirytmin mukaiseksi. Kyvyllä saattaa olla kätkytkuolemia ennaltaehkäisevä vaikutus, yksin nukkuvilla vauvoilla hengityksen "tahdistaja" puuttuu. Yksin nukkuvat vauvat vaipuvat syvempään uneen ja heidän yhtäjaksoiset unijaksonsa ovat pidempiä kuin yhdessä vanhempien kanssa nukkuvilla vauvoilla.



Jos äidin ja lapsen unirytmi on sama, äiti ei väsy kohtuuttomasti, koska hän havahtuu yöllä ruokkimaan vauvaansa molempien unen ollessa keveimmillään. Yösyöttöihin ei kulu paljon aikaa, ja äiti saa nukuttua pidempiä yhtäjaksoisia unijaksoja.



Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.



Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään.



Valkoihoisten amerikkalaisvanhempien ja guatemalalaisten maya-intiaanien jälkeläisten vauvojen nukkumistavat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Maya-vauvat nukahtavat silloin kun heitä alkaa nukuttaa ja nukkuvat yhdessä äitinsä kanssa. Isä ja perheen muut sisarukset nukkuvat lähellä tai samassa vuoteessa. Äidit eivät pidä lukua yöimetyksistä, koska eivät häiriinny niistä.



Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja.



Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä.



Loput artikkelista:



http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49

Kuinka moni aikuinen haluaa nukkua yksin? Jos aikuinen nukkuu toisen ihmisen kanssa, miksi oletetaan, että vastasyntynyt, joka ei edes välttämättä vielä ymmärrä olevansa äidistään erillinen olento, haluaisi nukkua yksin?



Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas. Esimerkiksi maya-kulttuurissa vauvaa ei kasvateta itsenäisyyteen, koska ajatellaan, että vauvasta on vain huolehdittava, eikä häntä sen kummemmin tarvitse opettaa ennen kuin hän oppii kommunikoimaan. Länsimaissa uni koetaan yksityisenä rauhoittumisen tilana, mayoille ja japanilaisille yksinnukkuminen on koettelemus. Länsimaissa perheiden yhteisnukkumista pidetään outona ja jopa syntisenä, kun taas muissa kulttuureissa länsimaista tapaa nukuttaa lapset yksin pidetään vanhempien vastuuttomuutena ja jopa eräänlaisena laiminlyönnin muotona.



Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat. Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. McKenna on tarkkaillut vähintäänkin satoja äiti-lapsipareja unilaboratoriossaan ja on havainnut saman kaavan yhä uudelleen ja uudelleen.



McKennan mukaan vauvojen unta säätelee samassa huoneessa ja sängyssä nukkuvien hengitys, vauva tahdistuu äidin (yleensä vauvan vieressä nukkuja on äiti) hengityksestä ja liikkeistä. Tämä ilmiö saattaa olla yhteydessä kätkytkuolemiin, joskin niihin vaikuttavat todennäköisesti lukuisat muutkin tekijät. On kuitenkin viitteitä siitä, että joissain tapauksissa yksin nukkuva vauva saattaa vaipua liian syvään uneen, koska hänellä ei ole vierellään "tahdistajaa".



Loput: http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204

Kaksplus lehti 03/2007:



Vieressä tuntuu turvalliselta



Länsimaissa on totuttu ajattelemaan, että vauvan nukuttaminen vanhempien vuoteessa on huono asia. Muualla maailmassa on kuitenkin yleistä nukuttaa pientä vauvaa äidin lähellä. Nyt myös länsimaissa on alettu huomata, että vieressä nukkuva vauva nukkuu hyvin, sillä äidin lähellä on turvallista.



Kun koulupsykologina toimiva Marja Kivijärvi lähti tutkimaan äitien sensitiivisyyttä, hän totesi, että sensitiivisten äitien vauvat nukkuvat hyvin. Usein he nukkuivat äitien lähellä. Vähemmän sensitiiviset äidit sen sijaan eivät nukuttaneet lapsiaan vieressä. Näillä lapsilla oli enemmän univaikeuksia kuin muilla.

Kivijärven psykologian väitöstutkimus vuodelta 2005 toteaa, että mitä sensitiivisempi äiti on, sitä tyytyväisempi on vauva. Sensitiivisyydellä tarkoitetaan äidin herkkyyttä tunnistaa vauvan viestit ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti.



Yksin oleminen pelottaa vauvaa



Kivijärven mukaan yksin oleminen on vauvalle pelottava kokemus, samoin pimeys pelottaa pienokaista. Vasta kohdun maailmasta tullut vauva tarvitsee alussa läsnäoloa ja lähellä olemista. Minäkuva ja psyyke kehittyvät hoivan kautta. On tärkeää, että vauvan alkuelämä on hyvää ja turvallista.



Kivijärvi on itse neljän lapsen äiti ja on nukuttanut kaikkia lapsiaan vauva-aikoina vieressä. Esikoinen söi alussa tiheästi, joten häntä alettiin nukuttaa vanhempien vuoteessa. Vauva alkoi syödä harvemmin ja rauhoittui vanhempien lähellä hyvin.

Koliikista kärsinyt poika puolestaan nukkui öisin hyvin, vaikka iltaisin itkikin paljon ja oli selvästi koliikkivauva. Vauvoja ei tarvinnut koskaan kanniskella yöllä, koska he olivat äidin ja isän lähellä ja tyyntyivät helposti.



-Vauva ei tunnista olevansa olemassa. Kun hänellä on yhteys äitiin, hän oppii ymmärtämään tämän. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hän selviytyy paremmin myöhemminkin kiintymyssuhteissaan. Kun taas tarpeisiin ei vastata, vauva pettyy.



Nukahtamistilanne on tärkeä. Siihen voi liittyä onnea, helpotusta tai yhtä hyvin jännitystä ja epäonnistumista. Vauvalle turvallisuutta tuo pääsy uneen äidin kautta. Uni merkitsee eroa äidistä, Kivijärvi selvittää.



Hän toteaa, että kun vauva on saanut turvaa ja läheisyyttä ja on oppinut tunnistamaan kodin, hän osaa herätä yksinkin. Omaan sänkyyn pienokaisen voi hänen mielestään siirtää siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa pyöriä ja liikkua enemmän. - Meillä lapset nukkuivat vanhempiensa kanssa pitkään ja se tapa sopi meille. Lapset tottuivat omiin sänkyihinsä aikanaan hyvin.



Nukahtamisongelmat heikon viestinnän merkki



Vastasyntyneen uni-valve-rytmi ei ole kehittynyt. Kivijärven mukaan nukahtamisongelmat johtuvat usein heikosta hoivakäyttäytymisestä. Vauva viestittää itkulla äidille asioita, joita muuten ei tunnisteta. Itkuun pitää aina vastata, muuten se ei laannu.

- Äidin ja vauvan vuorovaikutus on vaikea, mutta tärkeä asia. Meillä Suomessa asiaa ajatellaan kovin aikuislähtöisesti. Toivoisin, että äidit jaksaisivat pysähtyä kiireettömästi olemaan vauvojensa kanssa ja miettimään, mitä vauva tarvitsee ja mitä hän viestittää.



Kun vauva nukkuu äidin vieressä ja herää keskellä yötä, hän nukahtaa heti. Äidin tutut sydämen äänet ja hengityksen rytmi rauhoittavat. Äidin kannattaa yrittää asettua vauvan näkökulmaan ja miettiä, mitä tämä viestittää. Vuorovaikutusta voisi tutkijan mukaan opettaa esim. kursseilla.

Hän onkin puhunut heimoäitiyden puolesta. Ei-länsimaisissa kulttuureissa vauvat ovat usein päivisin kantoliinassa äidin lähellä ja nukkuvat yöt vanhempiensa kanssa. Näissä kulttuureissa on uniongelmia ja koliikkia vain vähän.



- Suomessa itsenäisyyttä pidetään tärkeänä arvona ja ajatellaan, että jokin on vialla, jos vauva nukkuu vanhempiensa kanssa. Kun kävin äitipiireissä kertomassa tutkimuksestani, moni äiti oli helpottunut. Moni oli kokenut toimineensa vastoin suosituksia, kun he olivat nukkuneet vauvojensa kanssa. Olisi hyvä asia, että äidit voisivat olla äitejä omilla tavoillaan.

Olisi ehkä voinut riittää, että laitat tänne linkit..

tänne sen vastauksen kysymykseen. Mä en jaksa lukee tollasia muiden töiden ohessa

alkaa copypastettamaan noita jumalattoman pitkiä sepustuksia tänne, kun keskustelu sivuaa perhepetiä, unikoulua, nukuttamista tms.



Oikeasti, et ole yhtään parempi kuin kukaan uskonnollinen tai aatteellinen keskivertofanaatikko, joka aina tilaisuuden tullen alkaa tyrkyttää omaa katsantokantaansa.



Lopeta.