MIksi pitäisi pyrkiä olemaan tyylikäs?
Kertokaa mulle, kun usein valitetaan kuinka suomalaisnaiset ei osaa (halua?) pukeutua tai muutenkaan huolehtia ulkonäöstään, että mikä se asian pointti on? Miksi pitäisi näyttää tyylikkäältä ja huolitellulta?
Minä myönnän että ihan mukavuudenhaluani en jaksa alkaa vaihtaa vaatteita jos kesken pihatöiden vaikka huomaan että pitää piipahtaa kaupassa. Samoin en meikkaa juuri koskaan, miksi ihmaassä pitäisi? Miksei naisen naama kelpaisi naturellina kun miehenkin kelpaa? Korkkareissa en lähtisi ikinä kaupungille kun niillä käveleminen on aika epämukavaa jne.
En kuitenkaan ole mikään kammottava kuvatus vaan mielestäni ihan kaunis nainen.
Kommentit (25)
ulkonäkööni liikkuessani julkisilla paikoilla. Selkeää vastausta en ole saanut, kun kysyin miksi. Jotain sellaista hän vastaa, että pitäisi näyttää ikäiseltäni. Miksi? Tai sitten vaatteeni ovat kuluneen näköiset. Miksi ne eivät saisi olla kuluneen näköiset? Vaatteet kuluu ja on järjen köyhyyttä ostaa ja ostaa aina vain uusia vaatteita. Hänellä toki on kaapit täynnä vaatteita ja kenkiäkin kymmeniä pareja.
JOS menen edustamaan, JOS minun pitää olla vakuuttava, JOS tilaisuus edellyttää "pukeutumista" niin totta kai laittaudun. Mutta muulloin on yksi paskan hailei miltä näytän. Pukeudun ja laittaudun itseni (ja toki myös muiden) iloksi silloin JOS minusta silti tuntuu.
Koen siskoni kommentit ulkonäöstäni loukkaavaksi. Hän voisi pitää omat mielipiteensä itsellään. Tiedän että hän yrittää niillä vain lannistaa ja nujertaa itsetuntoni mutta sori vain, ei onnistu.
tyylikäs pitää olla siksi, että on kohteliasta kaikkia maailman muita ihmisiä kohtaan näyttää siistiltä ja huolehtia itsestään.
Tähän kuuluu siis kaikki dödön käyttämisestä ja känsien peittämisestä siistien vaatteiden käyttämiseen ja itselle sopivan tukan hankkimiseen ja laittamiseen.
Siistiä ja tyylikästä ihmistä kohdellaan ihan missä vain paremmin. Itsestään huolehtiva ihminen tuntuu arvostavan itseään, puolisoaan ja muita kanssaihmisiään.
Mä en tajua miten tästä voidaan vielä vatkata, luulis jo itsestäänselvyydeks. Suomi on kyllä vähän mettäläismaa edelleen :D
Vaatteet ovat puhtaat, en haise hielle tms. epämiellyttävälle. Tiedän että saan erilaista palvelua eri tavoin laittautuneena. Se on mielestäni kyllä aika typerää. Kertoo paljon ihmisestä eli kuinka hän pinnallisten asioiden perusteella tekee arvion ihmisestä.
No tämäkin on taas niitä kuuluisia makukysymyksiä. Mielestäni ei ole mettäläisyyttä uskaltaa pukeutua oman mielen mukaan. Enemmän se kuvastaa itsevarmuutta. Ne "ryysytkin" kun voi kantaa ylpeästi.
Minkähän vuoksi nämä tosi rikkaat ihmiset pukeutuvat ryysyihin niin usein? Ovatko he loppupeleissä tyylittömiä vai onko heillä itsevarmuutta riittävästi pukeutua niin? Miksi sitä ei sitten sallittaisi keskiverto-kansalaisella, kun heti ollaan syyttämässä tyylittömäksi?
t 23
Minä arvostan sitä, että ihmiset ovat huoliteltuja. Hiukset on laitettu siististi, ei ole puolessavälissä pituutta räikeää värjäyksen juurikasvua. Karvat on ajeltu ainakin näkyviltä paikoilta, kynnet on viilattu/lyhennetty, jos varpaankynnet näkyvät kesäkengistä, ne samoin.
Tällainen ihminen näyttää kivalta aivan saunanraikkaanakin. Ei tarvitse olla meikkejä, korkkareita tai mitään muuta räikeää, mutta sellainen saunan takaa revitty harakka saa aina miettimään, että onko ihminen vakavastiotettava, onko sillä kaikki ihan kunnossa, onko sillä mitään painavaa sanottavaa. Toisinsanoen suttuisuus saa miettimään koko ihmisen elämäntyyliä, arvoja, "kunnollisuutta".
Sitten jos ollaan vaikka työympäristössä, on asialliset vaatteet eikä mitään bändipaitaa. Juhlavaatteissa tai paremmissa työvaatteissa myös meikkaaminen on asiallista, ja kenkienkin tarvitsee tyylillisesti sopia. Crocseilla ei voi lapsia joka tilanteessa.
Minusta melkein pahimpia ovat ne, jotka laittautuvat aina räikeästi, joko pissistyyliin tai sitten sellaiseen maalaisnaisten yliräikeään tapaan. Kaiken a ja o tyylikkyydessä on välttää ylilyöntejä, olla siisti ja tilanteeseen sopiva.
Ei estetiikka ole riippuvainen kulutuksen määrästä. Monestikin päinvastoin, itseäni esimerkiksi hivelevät vanhat, kauniit, ja merkitykselliset esineet ja asiat.