Mun mies ei koskaan halua käydä missään...

halua käydä missään, kaikkein mieluiten on kotona yhdessä lasten kanssa. Jos mä vihjaan, voisin lähteä jonnekin, sanoo aina mene vaan, jäätkö yöksi.

On todella vaikeaa saada lähtemään esim mun vanhempien luona, kaikkein helpoimmalla päästään, kun pyydän kaikki meille.

sairalloisen pihi vai oletteko todella köyhiä? Jos ruokarahat on vähissä, silloin kahvilaan heitetty 10 euroa on kova juttu tietenkin..

ei vaan tykkää syädä julkisilla paikoilla. Ja muutenkaan ei pidä vieraista paikoista... huoh. Mutta sitten on kyllä kateellinen jos olen lasten kanssa käynyt syömässä jossain :)

Noi on sellaisia ihmisten perusominaisuuksia, joiden kanssa on syytä vaan oppia elämään. Jos itsellä on kovat menohalut, niin ei varmaan kannata perustaa perhettä sellaisen kanssa joka ei ikinä halua mennä mihinkään.

Minä ja mieheni käydään tosi usein ulkona kahvilla tai syömässä, varmaan jotain 3-4 kertaa viikossa. Ennen lapsia käytiin useammin, nyt on tahti vähän hidastunut, mutta aina vähintään joku 1-2 kertaa viikossa, joskus jopa tuo 4, eli kun kahvilakäynnit ja ravintolat laskettan

syömään, johon mies vastaa että tehdään kotona tulee edullisemmaksi. Mustakin vaan olis joskus kiva päästä valmiiseen pöytään. Mies ei pitsoja tai pihvejä paistele. Viimeksi ollaan käyty ulkona syömässä yli vuosi sitten. =(

Mä en halua käydä puolison kanssa ulkona, koska se ei keskity muhun tai lapsiin, vaan katselee kaikkea muuta, flirttiikin. Hyvä jos lasten kysymykset ja asiat ylipäätään huomaa. Mihin siinä mua tarvitaan? Osaahan se itsekkin saman tehdä.

Tekisin sinuna niin, että pyytäisin jonkun kaverin tai sukulaisen sinne kahville tai syömään. Ulkona syöminen on mukavaa. Anna miehen mököttää. "Paljonko maksoi" kysymyksiin voi vastata vaikka että ei sen enempää kuin sinun kaljamäyräkoirasi ja paljon vähemmän kuin auton uuden vanteet jotka ostit (tms mitä muita hankintoja mies lienee tehnytkään).

vihataan kauppakeskuksia ja shoppailua. Joskus kuitenkin on sellaistakin harrastettava. Jos mennään yhdessä olen huomannut, että mies ei halua pysähtyä kahville tai lounaalle, koska se pidentää ostohelvetissä vietettyä aikaa (ja ravintolat kauppaksekuksissa ovat aika yhdentekeviä). Mulle taas kahvihetki on taukoa ostohelvetistä. Nykyään käydään siis ostoksilla erikseen ja sitten taas tosi mielellään ulkona kahvilla/ syömässä yhdessä tai lasten kanssa. Rahasta ei nipoteta.

Ajatteleeko miehesi, että kahvilassa käyminen on rahan tuhlaamista vai eikö vain ymmärrä miksi pitää kahvitella muualla jos kotonakin on keitin?



Itse harmistuisin kovasti jos mieheni ei ymmärtäisi kahvilassa käymisen olevan itselleni nautinto! Mikä onkaan mukavampaa kuin juoda kupponen teetä ja vaikka joku leivos nätissä pikkukahvilassa, istahtaa hetki ja nauttia, katsella maailman menoa ja nähdä ihmisiä. Minunkaan mieheni ei niin kahviloista itse välitä, mieluummin juo kotona tai huoltiksella, joskus kyllä käydään yhdessäkin. Useimmiten käyn minäkin lapsen kanssa kahden.



Ehkä sinun kannattaisi kertoa miehelle, että kahvilassa käynti on sinulle arjen ylellisyys, kiva hengähdystauko kaupassa käynnin lomassa aina silloin tällöin.

Kyllä kumppania pitää miellyttää.

1) MIEHESI: voi oppia joustamaan, jos sinä nautit kahvilasta niin se kuuluu vapauteesi.

2) SINÄ: voit opetella katsomaan rahankäyttöä.

Kotona syöminen tosiaan helpottaa tarvitsemaasi ruokaa kahvilassa, joka näkyy kuitissa.



Sinulla on kaikki oikeus käydä kahvilassa, makso 5 tai 10 euroa!



Ostokäyttäytymistä voi miettiä kaupassakin, vaateostoksia, tupakkaa, alkoholia, herkkuja.. Säästääkö bensassa jos liikkuu vähempi ja etukäteen suunnittelee päivän liikkumiset ja käy kerralla useassa paikassa samalla lenkillä.

* säästääkö jos ajaa toiselle puolen kaupunkia ylimääräsen lenkin hakemaan maidot lidlistä?