Oletko "elätti"?

jos nuo on ne kriteerit. Omat rahani käytän omiin henk.kohtaisiin kuluihin ja mies maksaa elämisen muuten. Ihan ok järjestely, en tunne huonoa omaatuntoa..

en häpeä pätkääkään. Jos minä en olisi lasten kanssa kotona, joku muu hoitaisi lapsiamme ja maksaisimme hänelle. Miksi haluaisin jonkun muun lasten kanssa olemaan, kun voin olla itse..

palkata: siivooja, kokki/tiskari, lastenvahti, autokuski, kodinhoitaja (kaupassakäynti, pyykinpesu) jne.



Eli pääsee siis oikeastaan tosi halvalla! (No, oikeasti olemme molemmat sitä mieltä, että meidän lapsemme hoidetaan kotona ja vain toinen käy töissä)

ja minä osa-aikatyössä. Olen siis ketjun aloittaja.

Enkä koe huonoa omatuntoa. Opiskelen, joten minun aikani tulee myöhemmin. Yhteiseksi hyväksi tämä minunkin opiskeluni on.

Valmistuttuanikaan minun on turha haaveilla lähellekään samoista tuloista. Mieskin sen tietää eikä pidä asiaa mitenkään ongelmallisena.

Olen raskauden vikalla kolmanneksella, ja hoidan opintoja loppuun. en saa enää opintotukea, enkä ehdi käydä töissäkään. enkä tiedä mihin töihin minut oltaisiin juuri nyt otettu, varsinkaan semmoiseen minkä pystyisin supistuksilta hoitamaan.



Mies käy töissä, joskaan palkka ei päätä huimaa. Toimeen tullaan juuri ja juuri. Asialle ei nyt paljoa mahda, näin mennään meillä nyt.

Mun mies on elätti, oikea loinen.

En koe huonoa omaatuntoa. Meillä on 3 pientä lasta ja näissä riittää minulle oma puuhani. Mies kuumeilee neljättä ja toivoo mun olevan vielä kotona.

.. sellasieen ammattiin, jossa on hyvät liksat esim. lääkäri tai juristi niin ei tarvitse siipeillä.

palkata: siivooja, kokki/tiskari, lastenvahti, autokuski, kodinhoitaja (kaupassakäynti, pyykinpesu) jne. Eli pääsee siis oikeastaan tosi halvalla! (No, oikeasti olemme molemmat sitä mieltä, että meidän lapsemme hoidetaan kotona ja vain toinen käy töissä)

Olin pitkään kotona, siis lasten kouluun menoon saakka ja elimme ainoastaan miehen (hyvällä) palkalla. Mulla ei siis ollut tuloja lainkaan.



Mitä häpeämistä siinä olisi? Lähinnä koen olleeni etuoikeutettu ja onnekas. Miehen koko palkka oli käytössä eikä ikinä riidelty rahasta.

Mitä ihmettä tämä puhe siivelläelämisestä on? Pitääkö puolisoilla sitten olla myös täsmälleen yhtä isot palkat, ettei kumpikaan vain "elä siivellä"?

mun tulot on 1/3 osa miehen tuloista silloinkaan kun oon töissä.. nyt oon ollut 7½v aikana kotona 5 vuotta, eli miehen palkalla on eletty. En koe häpeää, sillä lapsia on kolme ja kaikki ovat saaneet olla kotona suurimman osan lapsuuttaan, ja mä olen hoitanut yksin tän huushollin koko ajan. Oikein odotan, että pääsen takas töihin ja ukko saa ottaa puolet kotihommista:)

Meille on luonnollisen luontevaa, etta mies on toissa ja mina kotiaiti. Muuta vaihtoehtoa emme ole edes pohtineet.



Miehen aiti oli ns. uranainen ja tuli kotiin vasta puolen yon maissa. Tama jatti jonkin sortin traumat pikkuiselle pojalle ja han paatti jo nuorena, etta kun han joku paiva menee naimisiin, han haluaa vaimon, joka on lasten kanssa kotona.



Ma taas paatin jo nuorena, etta kun joku paiva menen naimisiin, haluan omistautua perheelleni ja tehda uran hyvana aitina ja vaimona. Ennen avioliittoa opiskelin ja loin toisenlaista uraa -mielenkiintoista sekin. Silti koen, etta arvokkain asia elamassa on oma perhe ja haluan antaa aikani lapsille, olla aina tavalla tai toisella lasna.



Olemme siis taydelliset toisillemme ja jarjestelma toimii erinomaisesti :)



P.S Asumme ulkomailla ja kotona olo ei ole kenenkaan verovaroista pois ;)

Molemmilla omat tilit ja asuntolainat on omat. Yhteiset menot maksamme puoliksi ja lopun osan tuloistaan kumpikin käyttää mihin haluaa.



Silloinkin kun tuloni olivat murto-osan miehen tuloista en suostunut ottamaan häneltä rahaa vastaan. Ei vain sovi mulle.

Molemmilla omat tilit ja asuntolainat on omat. Yhteiset menot maksamme puoliksi ja lopun osan tuloistaan kumpikin käyttää mihin haluaa.

Silloinkin kun tuloni olivat murto-osan miehen tuloista en suostunut ottamaan häneltä rahaa vastaan. Ei vain sovi mulle.

Meillä kaikki yhteistä. Mieheni yrittäjä, minä lasten kanssa kotona. Ei olla jouduttu edes puhumaan asiasta, niin itsestään selvää on että kaikki tulot ovat yhteisiä.

Nyt mä maksan enemmän kaikesta; molemmat opiskelee, itsellä osa-aikainen vakityö lisäksi. Miehellä tosin opintoja nyt kesälläkin, eli saa vain opintotuen ja joutuu vielä lainoja lyhenteleen. Mullakin tosi vähän tunteja kesälläkin, eli nyt on vaikeampi pärjätä, kun ei saa enää sitä opintotukea päälle. Syyskuussa jään äitiyslomalle ja sitten varmaan kulut aika lailla puoliksi: miehen koulu loppuu sitä ennen. Jos saa heti töitä, niin tietty maksaa enemmän. Kun ensi vuoden syksynä palaan kouluun, niin silloin miehellä on jo melkein pakko olla työ, jotta voi maksaa enemmän, koska itse saan sitten naurettavan vähän, enkä opintojen lisäksi töissä ala käydä, kun on pieni lapsi. Eli siis tilanteen mukaan mennään! Valmistuttuani mulla taas on todennäköisesti hieman parempi palkka.

Eiköhän sellainen ole elätti joka on laiska eikä etsikään töitä ja elää miehen rahoilla. Eli sellainen jolla ei ole lapsiakaan. Mullakin pojasta kohta hoitovapaa loppuu ja töitä olen jo etsinytkin mutta ei vaan löytynyt. Kyllähän se harmittaa kun omalle tilille ei hirveästi rahaa tule mut ei voi mitään. Odotan kyl tosi kovin töihin pääsyä.

Tämä on meidä tapamme elää ja itse emme näe siinä mitään outoa. Ja....meillä ei muuten koskaan riidellä rahasta tai siitä kuka on maksanut ja mitä!

naisia. Silloinhan on ihan luonnollista, että mies hoitaa suurimman osan kuluista.