Millä perusteella valitsette lapsellenne KUMMIN?

Kyllä lapsella täytyy olla 2 kummia, jos hänet aijotaan kastaa. Sen sijaan ei ole väliä ovatko molemmat setiä tai tätejä vai ovatko molempia. Ei tarvitse olla pariskunta. Ei ole väliä silläkään onko tytöllä edes täti ja toisinpäin, tosin voisihan se olla hyvä jos lapsen ja kummin välit tulevat olemaan läheiset teini-iässä.



Loukkaantumisesta: pääsääntöisesti ei ole oikeutta loukkaantua. Mutta ymmärrän oikein hyvin jos joku kokee olonsa loukatuksikin jäädessään kummivalinnan ulkopuolelle, jos on ollut lapsen elämässä mukana jo kauan ja hyvissä väleissä vanhempiin ja esim. muut kummit ovat pariskuntia. Ymmärrän siis loukkaantumisen joissakin tapauksissa mutta mielenilmaisuja tai muuta huonoa käytöstä asian vuoksi en ymmärrä.

Kun pitäisi olla lähipiiristä ja kuulua kirkkoon.

Jäljelle jää vain mieheni sisko ja yksi ystäväni.

Toivottavasti suostuvat ettei tarvitse tänne laittaa "halutaan kummi" -ilmoitusta ;-)

ja pyysin lapselle aika monta kummia.

Pyydettiin niitä kenet lapselle haluttiin kummiksi.

Itse ollaan aika nuoria , 15 ja 17 , joten pyydettiin hiukan vanhemmat kummit. Poikaystävän sisko , ei miestä, sekä isäni sisko ja tämän mies.

ystäväpiiristä. Sattumalta kaikilla kolmella on sekä kummisetä että -täti, mutta vain yhdet ovat pariskunta (ja sitähän ei koskaan tiedä, että tuleeko jossain vaiheessa ero). Yhden lapsemme kummit tutustuivat toisiinsa vasta kummiuden myötä ja ovat nyt hyvät kaverit.

Pyytämällä vain pariskunnan toisen puoliskon on lapsemme saanut kivan "sivukummin" tämän puolisosta. Ei aiheuttanut mitään intohimoja kun pyydettiin vain toinen.

Kaikki ovat pakanakummeja, eli meidän lapset ei kuulu kirkkoon. Kummien kuulumisia (kirkkoon) emme ajatelleet kun pyysimme, halusimme lapsillemme kivat, luotettavat, läheiset aikuiset. Ovat aivan mallikelpoisia kummeja, muuten :)

Meillä lapset on kastettu isän mukaan ortodokseiksi ja heidän kulttuurisiin tapoihinsa kuuluu että kummiksi tarjoudutaan, ei pyydetä. Esikoista odottaessa ja kun oltiin saatu tietää että poika tulossa, miehen pikkuveli heti pyysi päästä kummiksi. Sehän sopi.



Yleensä ortodokseilla on vain yksi kummi, pojilla setä ja tytöillä täti.



Kastetilaisuus vietetiin mummolassa (kaukana kaukana) ja mun vanhemmat ja veli matkusti sinne myös. Veljestäni tuli kummieno paikallisista tavoista poiketen.



Suomessa ja luterilaisessakirkossa ei kai tällaisia tapoja ole, joten voitte tehdäihna niin kuin itsestä tuntuu. Ei ole mitään pakkoa pyytää aina pariskuntaa. Itsekin olen kummina serkkuni tytölle veljeni kanssa, mieheni ei ole lapsen kummi.

valinta menee niin, että ensimmäisen lapsen kummeiksi pyydettiin minun siskoni, sekä miehen veli ja tämän vaimo. Toisen lapsen kummiksi pyydettiin muutoin meille hyvin läheinen ystäväpariskunta sekä yhdet lapsuuden ystävät.



Ite koen jokseenkin outoa sen, että esim. avioparista, jonka molemmat osapuolet ovat tiiviisti tekemisissä perheen kanssa pyydetään vain toinen kummiksi. Ja tässä on "oma lehmä ojassa" siinä mielessä, että miehelläni on kummilapsi, jonka kummiksi minua ei pyydetty, mutta voitte arvata, kuka meidän perheessä pitää yhteyksiä miehen kummilapsiin ja hoitaa myös muistamiset juhlapäivinä ja jouluna?

En ole katkera, mutta kuitenkin ;)

Eikä tarvitse olla pariskunta. Itsekin nyt raskaana ja kummit on pyydetty jo. Oma veli ja sitten molempien parhaat ystävät. Yhteensä kylläkin viisi, vaikkei yhtään pariskuntaa. Neljä kummia on ollut aika yleinen omassa lähipiirissämo. Mutta kun se on suuri, niin päädyttiin sitten viiteen, kun nämä kaikki tosiaan kummiksi haluamme ja tuntuu todella, että jokainen heistäkin haluaa kummi olla. Veljen tyttöystävän kanssa oli mietintää, kun kummiksi pyytämisen aikoihin eivät kuitenkaan hirveän kauan olleet yhdessä olleet. Nyt ovat kuitenkin syksyllä muuttamassa yhteen, mutta kuusi kummia olisi jo liikaa. Sitten kahden oman ystäväni puolisoita en pyytänyt, kun toinen on melkein ihan vieras (asuvat toisella paikkakunnalla ja vasta siellä tavanneet) ja toinenkaan ei mitenkään läheinen ole, vaikka olen heidän lapsensa kummi. Mutta eipä munkaan mies ole heidän lapsensa kummi. Näistä ei siis varmasti kukaan loukkaannu.



Voi olla eri asia, jos pariskunta on nimen omaan pariskuntana teille ystäviä/molemmat osapuolet ovat läheisiä. Ainakin ristiäisiin kannattaa kutsua silti kummien puolisot, vaikka heistä ei kummeja tulisikaan. Tiedän nimittäin tapauksen, jossa kummien puolisoja kiellettiin tulemasta ristiäisiin! Toinen kummeista naimisissa, toinen avoliitossa. Tällaisessa tapauksessa on kyllä ihan oikeus ja kohtuus loukkaantua.

Se toive meillä oli ja se ei pienenä aivan toteutunut. Ei rahaa, ei tavaraa, vaan AIKAA!!

Raha..tavara vai mikä? Ottakaa jo järki käteen. Nolaatte ittenne tuollaisella. Eiväthän kummiehdokkaat yleensä kehtaa kieltäytä, mutta selän takana puhuvat...TEISTÄ!!!

Ei pariskuntia. Kaksi miestä ja kaksi naista, mutta lähinnä sattumaa.

Ja minusta on turha loukkaantua, jos pariskunnan toista osapuolta pyydetään kummiksi ja toista ei. Loukkaantuminen kertonee lähinnä mustasukkaisuudesta ja omistushaluisuudesta.

Raha..tavara vai mikä? Ottakaa jo järki käteen. Nolaatte ittenne tuollaisella. Eiväthän kummiehdokkaat yleensä kehtaa kieltäytä, mutta selän takana puhuvat...TEISTÄ!!!

Yhdellä tippa linssissä, kun pyysin ja ihan aidosti otettuja olivat muutkin. Yhden näistä lapsella taitaa olla enemmänkin vielä kummeja, tosin vain yksi kai hoitanut tehtävänsä, eli ollut lapselle läheinen aikuinen.

Ei ole todellakaan kyse rahasta ja tavarasta! Meillä 3/5 opiskelijoita, yksi yksinhuoltaja, ei todellakaan isotuloinen. Miten me itsemme nolataan? Siis oma ainoa veljeni ja miehen paras kaveri olivat itsestään selviä valintoja. Sitten kummitätien kanssa tuli pyydettyä kolme läheisintä ystävääni ja monta hyvää ystävää ja ehdokasta jäi pyytämättä! Jos oltais jotain rahaa ajateltu, niin oltais kyllä löydetty parempituloisiakin ihmisiä, vaikka omia itselleni läheisiä tätejä, jotka varmasti myös tulevat olemaan lapsen elämässä.

Yksi ystävistäni on lapsuudesta ollut jo parhaita/paras ystäviäni ja olen kyllä jo varmaan toistakymmentä vuotta ollut sitä mieltä, että häntä tulen kummiksi pyytämään. Kaksi muuta ystävääni asuvat sitten samassa kaupungissa ja olen itse kummi toisen näistä lapselle. En vain osannut ketään noista sulkea pois! Ja kaikki olisivat siis varmasti muutenkin lapsen elämässä, vaikkeivat kummeja olisikaan. Mikä tässä on niin väärää?

ole lapsia, mutta olen itse kahden lapsen kummi. Mielestäni kummivalinnoista ei ole oikeutta loukkaantua. On vanhempien oma asia ketä he haluavat / pyytävät kummeiksi lapselleen. Jos miestäni pyydettäisiin kummiksi, mutta minua ei, olisi pyytäjä kuinka läheinen tahansa, ei minulla olisi oikeutta loukkaantua, koska toistan, se on vanhempien oma valinta.

on kaikilla lapsilla 2 kummia, pariskunta. 2 ensimmäisen kummeista setä on miehen/mun veli, 3 seuraavan kummeista toinen on mun/miehen kaveri. Tosin nuorimman kummitäti on mun serkkuni, mutta se ei valintaan vaikuttanut (mies halusi niin). Eikä edes kuuluta kirkkoon...

jo ennen kuin lasta oli alettu tekemään.

- ihmisiä joiden kanssa olemme joka tapauksessa tekemisissä

- sellaisia joilla ei ole ennestään ainakaan monta kummilasta

- joista pidämme

- jotka eivät ole meille sukua (koska kummin pitäisi meistä olla lapselle "ekstraa" eikä vain sukulainen).



Emme kiinnittäneet mitään huomiota siihen mitä sukupuolta ne olivat, olivatko sinkkuja tms. Yhden kohdalla kysyimme mielipidettä siitä, haluaako ystävämme myös puolisonsa olevan kummi, ja keskusteltuaan puolisonsa kanssa ne päättivät että ystävä on "oikea" kummi ja puolisonsa on "tukijoukkoja".